Sopimusvuori Ry kotisivu

Walonkulma mukana toukokuun Mental Helth Art Weekissä

Huh, mikä toukokuu! Siitäkin huolimatta toivon, että tästä tulee perinne, jatkumo ja loistava mahdollisuus tehdä hienoa yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa. Taide ja sen eri muodot ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja koen tärkeäksi, että jokainen meistä löytäisi oman itseilmaisun muodon. Erityisesti mielenterveyden tukemiseksi on hieno taito oppia purkamaan tunteitaan ulospäin ja  jäsennellä ajatuksiaan.

Tänä vuonna järjestimme Heijastuksia taiteesta -luennon, jossa oli Satu Nieminen Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiriltä kertomassa taiteen terapeuttisesta vaikutuksesta ja koulutettu kokemusasiantuntija Andreas Rönn jakoi meille oman tarinansa siitä, kuinka taide on auttanut häntä omassa kuntoutumisprosessissa. Luento mietitytti itseä pitkälle iltaan kuinka tärkeän aiheen äärellä olemme. Pikkuhiljaa ajatukset alkoivat myös suuntautua ensivuoteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin.

Osana tapahtumaa järjestimme myös MEME-IT-OUT -näyttelyn, johon teimme kevään aikana eri-ikäisten hämeenlinnalaisten kanssa meemejä omista tunteista. Näyttely oli nähtävissä Hämeenlinnan pääkirjaston näyttelysalissa 20.5.–31.5.2019, ja töitä tuli yhteensä 22 kpl. Oli hienoa huomata kuinka rohkeasti meemin tekemiseen tarttui eri-ikäisiä henkilöitä ja töissä uskallettiin käsitellä vaikeitakin asioita.

Lopuksi haluan sanoa kiitokset Kuuralle, joka oli mukana kehittämässä MEME-IT-OUT -näyttelyä, Fin-Fami Kanta-Hämeen mielenterveysomaisille saumattomasta yhteistyöstä, Kanta-Hämeen mielenterveysseuralle uudesta alkavasta yhteistyöstä ja tietysti Hämeenlinnan kirjastolle innostuneesta vastaanotosta ja yhteistyöstä. Kiitos!

T. Satu

MHAW -näyttely on nähtävillä Walonkulman kahvilassa kesän ajan.

 

Suomen Kädentaidot 2019 -messujen yhteistyötä

Suomen Kädentaidot 2019 -messut tekee hyväntekeväisyysyhteistyötä Sopimusvuori ry:n kanssa ja julkaisee muutaman viikon välein sopimusvuorelaisten tarinoita ja ajatuksia käsitöiden tuomasta hyvästä olosta, mielenvoimasta ja yhteisöllisyydestä. Tässä viimeisin tarina.

Walonkulman Klubitalo on toinen Sopimusvuoren kahdesta Klubitalosta ja erottuu muista Sopimusvuoren yksiköistä siten, että se sijaitsee Hämeenlinnassa. Pienehkö koko ja sijainti muista yksiköistä hieman erillään on muokannut Walonkulmasta persoonallisen, kotoisan ja ,voisiko sanoa, aurinkoisen paikan. Walonkulman Klubitalo toteuttaa kansainvälistä klubitalomallia. Toiminnan tarkoituksena on tarjota osatyökykyisille henkilöille mahdollisuus työhön, opiskeluun ja aktiivisempaan elämään yhteiskunnassa.

Klubin jäsen Vesa lähti rohkeasti mukaan tekemään ”Yhdessä mielenvoimaa” -yhteisökäsityötä ja suunnittelemaan omaa palaansa, vaikka ompelukone hänelle hieman vieras laite onkin, sillä omien sanojensa mukaan Vesa luotti Sopimusvuoren kiertävä kädentaitojen ohjaaja Jaana Kivelän ammattitaitoon ja opastukseen. Yhteisöllisyydestä puhuttaessa Vesalla tuli heti ensimmäisenä mieleen luottamus ja sen hän myös valitsi oman palansa sanaksi. Luottamus on Vesalle ”sitä, että voi tulla esimerkiksi tänne Walonkulmaan luottavaisesti, että pystyy olemaan toisten ihmisten kanssa turvallisessa ilmapiirissä, eikä tarvitse erikseen jännittää tai pelätä. Sen takia luottamus on täällä tosi tärkeä asia ja sellainen, mitä vaalitaan.” Sattumalta koristeista löytyi sitten naisen ja miehen silhuetit, jotka Vesa valitsi palaansa, koska luottamus on hänen mukaansa tärkeää myös naisen ja miehen välisissä suhteissa ja kommunikoinnissa.

Itse Vesa harrastaa askartelua ja erityisesti koruja hän haluaisi tehdä enemmän, mikäli vaan olisi mahdollisuus ja tilat missä tehdä. Käsillä tekeminen ylipäätään on hänen mielestään rentouttavaa, siinä saa käyttää mielikuvitustaan ja käsitöitä voi tehdä monenlaisissa tunnelmissa. Vesa haluaa korostaa myös yhteisöllistä puolta käsitöiden tekemisessä, minkä juuri tällaiset projektit mahdollistavat. Hän kannustaakin kaikkia, niin Walonkulmalaisia kuin muitakin, lähtemään innolla mukaan aina, kun käsityöpajoja järjestetään. Niistä saa myös innokasta ja asiantuntevaa apua, joten mitään ei tarvitse osata valmiiksi.

Seuraa somessa: #Kädentaidot2019 #hyväolokäsitöistä #yhdessämielenvoimaa #sopimusvuoriry #yhteiskunnallinenyritys #avainlippu

Klubimentorin Sirpa Ylikerälän haastattelu

Klubimentorin vapaapäivä
Satu, Sirpa ja Ritva – paras mahdollinen + seminaarissa

 

1. Miten päädyit alunperin Walonkulman klubimentoriksi?
Walonkulmasta haluttiin mukaan mentoriksi joku maakunnan sote-valmistelija. Nythän sote- valmistelu on päättymässä, mutta toivon voivani jatkaa mukana, koska minulla on pitkä ja monipuolinen kokemus sosiaalihuollon aikuisväestön palveluista, kehittämis- ja järjestöyhteistyöstä.

2. Mikä merkitys mentorityöllä on sinulle?
Olen ”järjestöihmisiä”. Olen sekä ollut itse mukana järjestötoiminnassa ja erityisesti olen tehnyt työurallani paljon yhteistyötä järjestöjen kanssa. Näen järjestöjen roolin merkityksellisenä niin niissä mukana toimiville kuin kansalaisyhteiskunnalle sekä keskeisenä ja toivottavasti nykyistä tärkeämpänä kumppanina julkisen sektorin palveluille. Klubitalot tekevät edistyksellistä työtä yhdistämällä mentoritoiminnalla saman kehittämisen pöydän ääreen järjestöjen ja yhteiskunnan toimijoita. Tällaisessa toiminnassa on ilo mukana.

3. Miten haluat edistää klubitalotoimintaa?
Haluan olla sekä oppimassa uutta klubitalotoiminnan kokonaisuudesta, että tuomassa omaa osaamistani ja verkostojani toimintaan. Toiminta ei ole ”vain järjestöpuuhastelua” vaan toteutus perustuu tiukkaan laatujärjestelmään ja taustalla on valtakunnallinen ja maailmanlaajuinen kehys. Toivon, että voisin lisätä yhdessä muiden mentoreiden kanssa toiminnan tunnettavuutta siten, että toiminta saisi uusia kävijöitä, osallistujia ja tukijoita.

4. Mitä toivoisit työltäsi tulevaisuudessa?
Olen aina saanut nauttia kustakin tekemästäni työstä, kulloiset työtehtävät ovat aina imeneet minut mukaansa. Minulle on tärkeää, että saan tehdä yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä, jossa lisätään oikeudenmukaisuutta, ihmisten yhdenvertaisuutta sekä asiakkaiden ja kuntalaisten omaa osallisuutta, hyvinvointia ja voimavaroja. Osaavat ja ihanat työkaverit ovat aina minulle erityisen tärkeitä, mutta toivon, että yhteiskehittäjyys asiakkaiden ja asukkaiden kanssa olisivat jatkossa vahvemmin työssäni mukana.

5. Miten ystäväsi tai työtoverisi kuvailisivat sinua?
Työkavereiden luulisin sanovan, että olen positiivinen, työtä kehittävä ja välillä periksi antamaton. Lähimmille ystäville ajattelen olevani tärkeä ihminen, lämminhenkinen ja toisinaan hieman perässä vedettävä.

6. Mitkä ovat suosikkityötehtäväsi
Kaikki aikuisväestön sosiaalisen hyvinvoinnin lisäämistä edistävät asiat. Yhdessä tekeminen, uuden kehittäminen ja suunnittelu, asiantuntijana toimiminen.

7. Mikä oli ensivaikutelmasi kun vierailit ensimmäistä kertaa klubitalolla?
Taisin olla mukana ihan ensimmäisissä avointen ovien päivässä. Minuun teki vaikutuksen vaikutelma järjestelmällisestä ja systemaattisesta toiminnasta, johon yhdistyy matala toiminnan kynnys tulla mukaan.

8. Miten viettäisit mieluiten unelmiesi pääsiäistä?
Levollisuutta, läheisiä ja ystäviä, hyvää ruokaa, Bachin Matteus-passio ja aurinkoa.
(jos haluatte muuttaa tämän vapuksi, vastaisin: keveyttä, simaa, munkkeja ja perinteisiä vappulauluja)

9. Minkä herkun haluaisit lisättävän klubitalon kahvioon?
Mistä tiesitte, että olen herkkujen ystävä? Vaikkapa jotain helppotekoista juustokakkua ja terveellisemmästä sarjasta hedelmä- tai marjasmoothieta.

10. Terveisesi klubitalon jäsenille ja henkilökunnalle:
Olkaa ylpeitä toiminnastanne, olkaa koko ajan ajassa mukana! Tehkää toimintaanne ja mielenterveyskuntoutujien yhteiskunnassa mukana toimimista koko ajan enemmän tunnetuksi.

Haastattelun valmistivat Walonkulman jäsenet Vesa T. ja Emilia W.

Siirtymätyöpäivät 4.4. ja 5.4.2019

Torstaiaamun auringosta sai nauttia vähän tavallista enemmän, kun jouduin poikkeuksellisesti kävelemään ensimmäistä kertaa töihin tällä kertaa. Muuten päivä alkoi tavalliseen tapaan; sisäänleimaus, kylmäkuorman purkua, vähän lämpötilojen mittausta tuotteista. Meitä oli oikein kaivattu, tekemistä riitti päivän mittaan vähintäänkin riittävästi. Toisin kuin parina aikaisempana viikkona, tällä kertaa meillä ei ollut nuoria apulaisia kanssamme.

Perjantai sujui muuten samanlaiseen tapaan, mutta itselleni osoitettiin kesken päivän haasteellisempia tehtäviä, mutta niistäkin selvittiin ainakin kohtalaisen hyvin. Lähinnä senkin ajan olisin voinut toimia omissa työtehtävissäni, jotta ne olisi saatu hoidettua nopeammin alta pois, mutta vaihtelu virkistää. Positiivista myös huomata, että työn määrä on kevättä ja pääsiäistä kohden jälleen virkistynyt, kiitos asiakkaiden.

Pääsiäisraekarkkien makuisin juhlavin terveisin

Vesa, Walonkulman jäsen ja siirtymätyöntekijä.


Emilian loisto päivä

 

Uutena jäsenenä olin tänään loiston tiimissä keittiöllä tekemässä kasvissosekeittoa ja piirakoita, sekä lisukkeeksi kuului myös munavoi. Tänään fiilikset olivat todella hyvät, ja palasin mielellään Walonkulmaan neljäntenä päivänä kokkailemaan. Olen päässyt hyvin sisälle talon toimintaan, joka päivä on uusi ja erilainen. Eli mahtava. Tähtäimessä minulla on Walonkulman avulla päästä siirtymätöihin.

 

Terveisin Emilia

Haastattelussa lähihoitajaopiskelija Sanni

Musiikkimaku: Kuuntelen laajasti, mitä radiosta tulee. Pääosin suomalaista.

Lempielokuvat: Sota ja kauhu.

Lempikirjailija: Camilla Läckberg

Mitä olet tykännyt olla Klubitalolla? Olen viihtynyt todella hyvin ja olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin. Päivät kuluvat hujauksessa. Jään kyllä kaipaamaan tätä paikkaa.

Mikä on ollut parasta Walonkulmassa? Sosiaalisuus ja ihmiset. Ja se että, jokainen voi olla juuri sellainen kuin on.

Kengänkoko ja Älykkyysosamäärä? Toinen on pieni ja toinen suuri. Enempää en halua avata.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia? Mieluisa työpaikka. Sosiomiopinnot. Matkustelu.

Motto: Kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu ja asioilla on tapana järjestyä.

Lempiruoka: Perunamuusi ja hirvenlihakastike.

Mikä on parasta sinussa? iloisuus, järjestelleisyys, ennakkoluulottomuus, huolehtellilainen, muut huomioonottava, huumorintaju.

Mitä teet 5. vuoden päästä?  Toivottavasti opiskelen sosionomiksi. Elämä pysyy samanlaisena kuin tänäkin päivänä.

Mitä terveisiä ja palautetta annat Klubitalolle? Jatkakaa samaan malliin! Ootte kaikki ihania! Just sellaisena kuin olette.

 

Haastattelun toteutti Ande ja Pertti

Skotlantilaisen sh-opiskelija Kirstenin haastattelu

 

1. Who are you and where do you come from?
• I am Kirsten Moss . I`m from Inverness Scotland

2. What is your field of study?
• I study mental health nursing.

3. How do you feel being here in the Clubhouse?
• I like being at the clubhouse. Everyone has been friendly and made me feel welcome.

4. How do you feel people have accepted you?
• Everyone has made me feel accepted and even with a language barrier everyone has made an effort to speak to me and get to know me.

5. Do you recommend Walonkulma to other students?
• I would recommend Walonkulma to exchange students as it´s a comfortable place to get to know about Finnish culture and language.

6. What have you learnt here?
• I have learnt about recovery- oriented nursing and the community resources offered to mental health service users in Hämeenlinna

7. When you go home, do you think you will miss Finland sometimes?
• Yes, I will miss the people I have met and the pretty scenery but I won´t miss the cold or prices of things!

8. What are your future plans?
• I will hopefully graduate in September this year then go to work in an acute ward in Inverness. Then maybe more traveling.

9. What else do you want to say?
• Thank you to everyone who welcomed me and I wish Walonkulma all the best in the future.

Thank you Kirsten of the interview.

Walonkulman helmikuun kk-tiedote

Mitä kaikkea Walonkulmassa tapahtuikaan? Käy kurkkaamassa helmikuun kk-tiedote linkin takaa!

WALONKULMAN KLUBITALO Helmikuu

Walonkulman Walo

”Valtavan valoisa tervehdys! Minä olen Walo, niin nimeltäni kuin todelliselta olemukseltani. Olen kuitenkin päätynyt ottamaan tämän ponin ulkomuodon aikoinaan maahan tullessani suojatakseni itseäni pimeältä ja kylmältä. Ihan oikeasti minä olen eksynyt valonsäde, menneen loistonsa menettänyt ja yksin jäänyt. Kun jouduin tänne synkkään pohjolaan, pelkäsin kuollakseni, koska pimeys on minun loppuni. Luulinkin jo hiipuvani pois, kunnes huomasin jossakin kaukaisuudessa kajastusta. Se oli Walonkulman ikkuna. Viimeisen toivon pilkahduksen voimin raahauduin sisälle, uusi turkkini jo märkänä ja likaisena. Mutta yhteisön lämpö kuivasi minut välittömästi, kun minut toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi sisään.

Ihmetellessäni vielä hieman epäillen, mikä paikka tämä oikein onkaan, minulle kerrottiin kansainvälisen klubitalomallin tarina. Täällä voin maksuttomasti osallistua aktiiviseen, vapaaehtoiseen ja tasa-arvoiseen työ-, koulutus- ja vapaa-ajan toimintaan. Valoharjakseni alkoi heti saada takaisin hehkuaan kuullessani sitten vielä Walonkulman tiimien nimet: Kajastus ja Loisto! Innosta kirmaten lähdin toimintaan mukaan ja Kajastuksessa pääsinkin tekemään vastaanoton, hallinon ja työ- ja opintotiimin tehtäviä, sekä suunnittelemaan Walonkulman viestintää, tapahtumajärjestelyä ja sen sellaista. Loistossa puolestaan olen työskennellyt keittiössä, suunnitellut ruokalistoja, tehnyt tilauksia ja touhuillut kahvilassakin, ollut kassan takana, sekä hoitanut esillepanoa ja jakoa.

Olenkin häärännyt ahkerasti jo hyvän aikaa täällä Walonkulman klubitalon aktiivisena jäsenenä ja valoharjakseni vain kirkastuu päivä päivältä! Edelleen se toki saattaa joskus säikähtäessäni hetkeksi hieman himmetä, olenhan pohjimmiltani herkkä luonne. Mutta enää en pelkää jatkuvasti pimeää – ja olen päättänyt jäädä tänne Walonkulmaan maskotiksi levittämään positiivisuuden ja yhteisöllisyyden valoa ympärilleni. Tahdon hirnahtaa kaikille ”valovoimaa!” ja kirkastaa jokaisen synkän mielen!”