Sopimusvuori Ry kotisivu

Erasmus+ nuorisovaihdon kuulumisia

Elokuinen tervehdys Verstaalta! Tässä koostetta ja kuulumisia Verstaan Erasmus+ -hankkeen osalta, ohjaajan näkökulmasta. Verstaan Erasmus+ nuorisovaihdon suunnittelu on edennyt kesän aikana hyvälle mallille. Palataan kuitenkin ensiksi kuluneen vuoden alkupuolelle, jolloin Verstaalla työstettiin hankehakemusta…

 

 

Ajankohta hakemuksen tekemiselle oli enemmän kuin haastava, sillä alkuvuodesta Verstaalla puuhattiin myös muuttoa uusiin tiloihin sekä Pelipajan perustamista. Samaan aikaan pyrittiin myös takaamaan nuorille Verstaan ohjattujen ryhmien toiminta. Työtä riitti! Tämän kaiken kiireen ja pienimuotoisen stressin ympäröimänä työstimme myös hyvin monisivuista Erasmus+ hakemusta, jotta saisimme rahoituksen projektillemme. Hakemusta tekemässä ja auttamassa oli monia eri ihmisiä. Verstaan nuorten lisäksi hakemuksen teossa oli apuna mm. työkokeilijoita ja harjoittelussa olevia opiskelijoita. Saimme apua myös kv-koordinaattori Antti Korhoselta, joka vastaili kysymyksiimme, neuvoi ja loppuvaiheessa lähetti meille myös viikoksi yhden vapaaehtoisen kv-vaihdossa Nuorisokeskus Marttisissa olevan nuoren auttamaan! Voidaankin todeta, että jo hakemuksen tekemisessä näkyy hyvin hankkeemme yksi teemoista: osallisuus ja yhteisöllisyys.

Pari päivää ennen hakemuksen deadlinea minä lähdin vielä viikoksi koulutusmatkalle Irlantiin. Koulutus oli myös EU:n Erasmus+ ohjelmaan kuuluva, työntekijöille järjestetty Power of Positivity -seminaari, jossa keskusteltiin ja pohdittiin työkaluja nuorten kanssa tehtävän mielenterveystyön parissa. Lähtöni aikaan hakemus oli edelleen hieman kesken, paiskin hommia ja pidin yhteyttä irlantilaisiin ihan viimeiseen asti. Matkani alkupuoliskolla sain maailman parhaan viestin Verstaalta: Hakemus on valmis ja lähetetty! Sitten alkoikin pitkä odotus – meneekö hakemus läpi, saammeko rahoituksen?

Lopulta iso työ ja odotus palkittiin kesäkuussa, saimme OPH:lta viestin, että hakemuksemme on hyväksytty! BAM! Lisää parhautta, viestin loppua lainaten: ”Hankkeen vahvan inkluusio- ja osallisuusnäkökulman vuoksi valitsemme sen good practice -hankkeeksi, jonka etenemistä haluamme seurata mm. omassa viestinnässämme.BAM!

Päätöksen saatuamme alkoikin sitten varsinainen työ. Käytännön asioiden järjestelyjä on tehty, mm. lentoliput, kuljetukset ja majoitus on varattuna. Hankkeen alun perin suunniteltu ajankohta muuttui hieman, sillä lentolippujen varauksen tekeminen viivästyi Irlannin päässä, eikä edullisia lentolippuja enää saatu suunnitelluille lennoille. Verstaalla ei kuitenkaan vaivuttu epätoivoon: Pahimman kesälomakauden aikana Merjan johdolla soiteltiin, sähköpostiteltiin ja järjesteltiin, ja lopulta löytyi budjettiin sopivat lennot koko ryhmälle! Myös majoitukset ja kyydit ja kaikki muut ennakkoon sovitut ja varatut asiat onnistuttiin siirtämään.

 

Hankkeemme toimintapäivät ovat 8.10. – 16.10.2019. Tuolloin Tampereelle saapuu Irlannin Cahersiveenista ja Traleesta yhteensä 20 nuorta, yksi avustaja sekä 5 nuorten parissa työskentelevää ammattilaista. Verstaalta hankkeeseen osallistuu virallisesti 20 nuorta ja 4 ohjaajaa, lisäksi toimintaviikon ja käytännön asioiden järjestelyihin on osallistunut kiitettävästi myös paljon muuta porukkaa. Verstaan nuoret tekevät tai osallistuvat kaikkeen, mitä hankkeeseen kuuluu: Alun alkaen projektiviikon teeman ja sisällön suunnitteluun, hankehakemuksen tekemiseen, tiedon hankintaan, varausten tekemiseen, erilaisten tiedotteiden laatimiseen, ruokailujen suunnitteluun, blogin perustamiseen ja sen ulkoasun hahmotteluun, virallisten tekstien kääntämiseen suomesta englanniksi ym.

Nuorisovaihdon teema on kohtaaminen ja osallisuus. Verstaalla vallitseva yhteisöllisyys näkyy kaikessa toiminnassamme vahvana, ja tähän myös irlantilaiset ystävämme ihastuivat edellisen projektimme aikana, jolloin matkasimme Tampereelta Cahersiveeniin. Tätä teemaa halusimme lähteä tarkastelemaan tarkemmin nyt vastavierailun muodossa. Kaikkea projektiviikon toimintaa ja työpajoja reflektoidaan, ja nuoret pohtivat yhdessä sitä, miltä osallistuminen, osallisuus ja toisten kohtaaminen tuntuu. Tuloksia on tarkoitus jakaa projektiviikon aikana päivittäin nuorten toimesta tehtävien blogipäivitysten muodossa.

Hanketta varten on perustettu työharjoittelijamme Karin avulla kokonaan oma blogisivusto, joka tulee pian löytymään osoitteesta www.verstasplus.com. Päätimme myös käyttää kaikessa hankkeeseen liittyvässä viestinnässä hashtagia #verstasplus – tällä avulla kaikki mahdolliset somepäivitykset ja kuvat löytyy kätevästi yhdellä hakusanalla.

Palaan vielä lopuksi arviointipalautteeseen, jota saimme hankkeen hakemuksesta… Hankkeen vahvuuksina saimme kiitosta mm. siitä, että osallistujien profiili on monipuolinen ja heidän tarpeensa on otettu hyvin huomioon hankesuunnitelmassa, hanke on motivoitu nuorten tarpeiden lisäksi organisaatioiden halulla kehittyä, paikallisten verkostojen mukana olo ja tuki hankkeen tulosten levittämisessä, tulosten levittämisten suunnittelu ulkopuolisen toimittajan kanssa.

Hankeen käytännön järjestelyjen lisäksi huolehdittavana on myös mm. viestinnän huolellinen suunittelu, hankkeen kirjanpito ja muu hallinnointi, sekä hankkeeseen osallistuville nuorille jaettavien Youth Pass -todistuksien sisältö ja niihin kirjattavat avaintaidot. Luotto hankkeemme toteutukseen on kova, sillä Verstaalla vallitsee sellainen jännä, melkein taianomainen yhteishenki, ja uskon, että yhdessä pystymme mihin vain! Tästä tulee hyvä, parempi kuin hyvä!

 

Tähän loppuun vielä pakko todeta, että minulla on tästä kaikesta erittäin hyvä fiilis!

 

Noora Vapaa, ohjaaja

 

#verstasplus #erasmusplus #youthinactionfinland

 

Verstaan viikko-ohjelma, kesä 2019

Verstaan uusi viikko-ohjelma on nyt julkaistu:

Kuulumisia Pelipaja Shiftistä

Verstaan uusi ryhmätoiminta Pelipaja Shift starttasi reilu kuukausi sitten kahden ensimmäisen ryhmän voimin.

Vaikka aloitus sattuikin samaan ajankohtaan koko Verstaan muuttohässäkän kanssa ja tarvittavia ohjelmia asennettiin vielä parilla ensimmäisellä kerralla ns. lennosta, päästiin pelipajassa suoraan asiaan heti alusta lähtien ja olemme ehtineet tähän mennessä tehdä jo monenlaista. Tässäpä siis pikainen kattaus kuulumisia pelipajan alkutaipaleelta sekä samalla hieman esittelyä toiminnasta ja tiloista!

Seinät kaipaavat ehkä hamahelmi-pelihahmojen lisäksi vielä jotain muutakin koristeita…

Toiminta itsessään tapahtuu pelipajan tiivistunnelmaisissa tiloissa jotka sijaitsevat Verstaan yhteydessä osoitteessa Itsenäisyydenkatu 25-27.  Meillä on pelipajan käyttöön varatut omat tilat sekä laitteet, mm. pelinkehitykseen sopivan tehokkaat tietokoneet tarvittavine kilkkeineen. Konepaikkoja on yhteensä kahdeksan eli riittävästi jokaiselle ryhmään osallistuvalle. Tilojen sisustaminen ja järjestely on toistaiseksi vielä hieman kesken, mutta tarkoitus on tuunata tilaa vähitellen enemmän meidän näköiseksi teemaan sopivalla rekvisiitalla!

Koodia, designia ja grafiikkaa, niistä on pienet pelit tehty

Mitäs ihmettä pelipajalla sitten tehdään? Lyhyesti sanottuna: pelejä. Lähtökohtana on, että pelipajajakson aikana nuoret saavat toteuttaa oman peliprojektin tiimityönä alusta loppuun. Käytännön sisältö koostuu siis projektityöskentelyn ohella pelinkehitykseen liittyvien työkalujen ja taitojen opettelusta, ja eri aiheisiin syvennytään tarkemmin tarpeen mukaan. Perusteet käydään kaikkien kanssa ainakin pelien suunnittelusta, peligrafiikasta ja ohjelmoinnista. Jos kuulostaa monimutkaiselta, ei kannata silti säikähtää – aikaisempaa osaamista pelinkehityksestä tai sen osa-alueista ei vaadita ja pelipajalla pidetään sopivan leppoisa ote kaikessa tekemisessä. Niska limassa ja veren maku suussa ei siis tarvitse vääntää vaan pidetään hauskaa ja tehdään siinä sivussa videopeli tai pari!

Molemmat ryhmät ovat aloittaneet vauhdikkaasti ja nuorten keksimät peli-ideat muotoutuvat hyvää vauhtia pelattavaan kuosiin, näistä luvassa tilannepäivitystä hieman myöhemmin.

Yhteistyötoiminta pelipajan virallisten kummiyritysten kanssa on myös aloitettu! Kummiyritykset ovat siis pelipajan yhteistyökumppaneiksi lähteneitä paikallisia pelialan yrityksiä joiden kanssa keksitään kaikkea pientä mukavaa puuhastelua. Tällä hetkellä toiminnassa mukana ovat seuraavat yritykset: Traplight, Colossal Order, Dreamloop Games sekä Kopla Games. Ensimmäisen ryhmän kanssa käytiin jo vierailulla Traplightin toimistolla tutustumassa pelialan ammattilaisten arkeen ja toisen ryhmän kanssa mennään vastaavasti kurkkaamaan Colossal Orderin tiloihin…

Allekirjoittanut on pelipajan ohjaajana hääräävä 3D-artistin silmin maailmaa katseleva pesunkestävä nörtti, pelinkehityksen jokapaikanhöylä sekä vannoutunut pelaamisen kannattaja. Kokemusta peliprojekteista koulun, harrastusten sekä työelämän kautta on kerennyt kertyä jo kohta kymmenisen vuotta.

”Koodiluolasta” terveisin,

Ari Lehtiniemi, pelipajan ohjaaja

Suomen Kädentaidot 2019 -messujen yhteistyötä

Suomen Kädentaidot 2019 -messut tekee hyväntekeväisyysyhteistyötä Sopimusvuori ry:n kanssa ja julkaisee muutaman viikon välein sopimusvuorelaisten tarinoita ja ajatuksia käsitöiden tuomasta hyvästä olosta, mielenvoimasta ja yhteisöllisyydestä. Tässä viimeisin tarina.

Sopimusvuori ry:n nuorten toimintakeskus Verstas on kohtaamispaikka nuorille aikuisille, jotka kokevat tarvitsevansa mielekästä seuraa sekä kevyttä tekemistä arkipäiviinsä. Verstas tukee nuorta hänen toivomansa tulevaisuuden suunnan löytämiseksi jokaisen omat voimavarat huomioiden. Nimestään huolimatta Verstas ei ole käsityöpaja, vaan toiminta perustuu sosiaaliseen kanssakäymiseen ja monipuoliseen ryhmätoimintaan. Käsitöitäkin Verstaalla kuitenkin tehdään. Eräs ensimmäistä päivää Verstaalla ollut nuori pääsikin heti ensitöikseen osallistumaan Sopimusvuoren Yhdessä mielenvoimaa -yhteisökäsityön tekoon ja jakamaan samalla ajatuksiaan kädentaidoista.

Omasta palapelin palastaan, yhteisöllisyydestä ja käsitöistä tämä verstaslainen kertoi seuraavasti: ”Kirjoitin siihen, että Kaikilla on oikeus olla, koska tuntuu, että sellaisessa hyvässä yhteisössä jokainen voi olla oma itsensä. Ei tarvitse esittää mitään ja kaikki saa olla osa sitä yhteisöä. Nykyään tehdään paljon kaikenlaisia yhteisöllisiä käsitöitä, taideteoksia ja vastaavia, tai voi osallistua johonkin yhteisön keräykseen. Vaikka TAYS:lle on tehty keskosille mustekalalonkeroita, että pystyy jakamaan sitä hyvää mieltä. ”

”Jos saa aikaan tehdä jotain, niin on kiva nähdä se tuotos ja huomata, mihin pystyy. Saa hyvin aikaa kulumaan, se on kivaa ja saa hyötyäkin. Olen aika paljon neulonut, viimeksi tein sellaista vähän isompaa virkkaustyötä, kun harjoittelin virkkaamaan. Myös ommellut olen jonkun verran. Siinä pääsee kokeilemaan kaikkia uusia juttuja, harjoittelemaan taitoja ja ei tarvitse pelätä, vaikka se ei onnistuisikaan välttämättä kerralla. Lopputulos on sitten kuitenkin omanlaisensa ja käsitöissä se virhekin voi olla se, mikä tekee siitä käsityön.” Niin tottunein ottein ompelu tältä verstaslaiselta kävi, että käsitöitä on selvästi tosiaan tehty ennenkin. 

Seuraa somessa: #kädentaidot2019 #hyväolokäsitöistä #yhdessämielenvoimaa#sopimusvuoriry #yhteiskunnallinenyritys #avainlippu

TÄRKEÄÄ TIETOA MUUTOKSISTA

Sopimusvuori ry:n kaikki puhelinnumerot muuttuvat tänään 15.4.2019. Myös Verstaan yhteystiedot muuttuvat.

Verstaan muuttopakkailut alkavat tällä viikolla, ja muutamme uusiin tiloihin pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Muutto aiheuttaa muutoksia Verstaan viikko-ohjelmaan, mutta Verstas on auki ja toimintamme pyörii ihan normaalisti koko huhtikuun ajan. Pelipaja Shift käynnistyy Verstaan uusissa tiloissa jo tällä viikolla. Uusi osoitteemme on Itsenäisyydenkatu 25-27

Uudet puhelinnumeromme löydät yhteystiedot -kohdasta. Voit myös ladata itsellesi Verstas muuttaa -tiedoteen tästä:

Verstas muuttaa -tiedote

 

 

 

 

Verstaan oma radio

Verstaalla tehtiin ensimmäistä radio-ohjelmaa viime syksystä lähtien. Se valmistui tämän vuoden puolella. Radio-ohjelmaa työstettiin viikottain pienryhmässä. Ohjelman teko oli välillä melko työlästäkin, mutta saimme sen kuitenkin kunnialla valmiiksi. Pyrimme tekemään toisen ohjelman kevään aikana. Tiedossa on useita eri teemoja ja aiheita, joita käsittelemme. Tästä prosessista sai irti uudenlaisia kokemuksia, kuten haastattelujen pitämisiä ja haastateltavana olemista. Myös taustatyön tekeminen oli mielenkiintoista.

 

Kuuntele radio-ohjelmamme Verstaan  Youtubesta!

 

– Pekka

 

Tanssiryhmä

 

Paljetin tiloissa Lidmanin talossa keskiviikkoisin on Verstaan asiakkaille järjestetty tanssitunteja Minna Vapaa-Suomisen ammattilaisohjauksessa. Hän ei arvostele vaan arvostaa.

 

 

Kasvuteos -näytöstä varten on hieno jokaisen tanssijan oma liikeprosessi kuin toki kasvu itsekin on. Kameleontit ovat moneksi muuntautuva tanssiryhmämme nimi. Esityksestä löytyy rock-musiikkia Matin toiveesta (ei Nykäsen Matin), Roll Over Beethovenin tahtiin ajatuksella elämä on laiffii. Kaikki on jees ja Coca-Cola maistuu. Pepsi ei ole ok.

Temptation Superstarin tahtiin tehdään Miksusta supertähti. Muut ei jatkoon.

Osallistujien mielestä parasta antia harjoitteluvaiheessa on ollut konkreettinen tekeminen, jossa aikuisten oikeasti tehdään näytös, joka esitetään paikassa X, josta neuvottelut ovat käynnissä. Pidämme peukkuja hyvän esiintymispaikan saamiseksi.

 

Verstasviikko Lapin maisemissa

Ryhdyimme kesällä pohtimaan, minkälaisen matkan järjestäisimme tänä vuonna – ja minne. Monen nuoren haaveissa oli päästä käymään Lapissa, koska he eivät olleet ikinä siellä käyneet. Toisena vaihtoehtona oli lentäen joku kaupunkikohde ulkomailla. Kuitenkin melko ison enemmistön toiveesta päätimme ryhtyä järjestämään kotimaan matkaa ”suureen tuntemattomaan” – vihdoinkin!

Yksi Verstaan nuorista toi esille ajatuksen, että partiopiirillä olisi oma leirikeskus Sodankylässä Saariselän ja Kiilopää -tunturin läheisyydessä. Hän rupesi selvittelemään olisiko Verstaan mahdollista vuokrata näitä Lapinhämeen leirikeskuksen mökkejä käyttöönsä. Iloksemme saimme kuulla, että vuokraaminen oli kuin olikin mahdollista, ja sopiva ajankohtakin löytyi kalenterista. Alkoi pitkä odotus ja innokas suunnittelu.

Mukana matkalla oli 24 nuorta, kolme ohjaajaa ja yksi opiskelija – sekä tietenkin bussikuskimme.

 

Lähtö

Kokoonnuimme alkuillasta sovitusti Verstaalle. Jokaisella oli rinkat ja matkalaukut pakattuna ja jännittynyt retkimieli oli virittäytynyt viikonlopun aikana. Söimme yhdessä päivällistä ja tarkastimme viimeisen kerran, että kaikki tarvittavat on pakattu. Vähän ennen klo 21 saapui tilausajobussi Verstaan eteen ja pääsimme lähtemään pitkälle ajomatkalle. Monia jännitti, että saisivatko he bussissa nukuttua, mutta varmaan vielä jännittävämpi ajatus oli se, että seuraavana aamuna oltaisiin jo Lapissa!

 

Maanantai 24.9

Yö bussissa oli pitkä ja melko huonostihan siellä kaikki nukkuivat – osa ei ollenkaan. Aamun sarastaessa huonosti nukuttu (valvottu) yö bussissa ei lopulta haitannutkaan niin kovin paljoa, sillä auringon nousu oli upea, ja Rovaniemen kaupungin läpi ajaessa heräsimme uuteen päivään. Aamukahville ja -palalle pysähdyimme Napapiirin tuntumassa, josta jatkettiin virkeämpinä uuteen päivään – ihan oikeasti kohti oikeita Lapin maisemia!

Rovaniemen jälkeen seuraava pysähdys tehtiin Sodankylässä, jossa kävimme myös ruokakaupassa tekemässä ruokaostokset keskiviikkoon asti.

Puolenpäivän aikaan pääsimme vihdoin perille. Lapinhämeen pihapiiri oli valtava. Maisema koostui päärakennuksen ja majoitusmökkien lisäksi pohjoisesta mäntymetsästä, ja hiekkamaasta. Saunarakennus oli upean kirkasvetisen virran varrella. Alkoi tavaroiden kantaminen mökkeihin. Hetken kerkesimme ihailla aluetta ja hengittää sisäämme kaikkea sitä upeutta, jota metsän keskellä, Lapin luonnossa eteemme avautui. Sitten olikin aika lähteä syömään lounasta läheisen tunturihotellin ravintolaan. Meitä oli vastassa huumaavan tuoksuinen (ja sitäkin huumaavamman makuinen!) lohikeitto, ja ruokaisa salaattipöytä.

Loppupäivän vietimme lepäillen ja paikkaan kotiutuen. Ilta pimeni ja ilma viileni, mutta mieli oli valoisa, ja saunakin lämmitettiin!

 

 

Tiistai 25.9

Tiistai alkoi kauniissa kelissä. Aamupalan jälkeen varustauduimme lämpimiin vaatteisiin, pakkasimme reppuihin juotavaa, makkaraa ja eväsleipiä. Jokainen oli ajoissa valmiina, ja pääsimme sovitusti starttaamaan klo 10.00 bussilla kohti Tankavaaran luontokeskusta, Urho Kaleva Kekkosen Kansallispuistossa. Siellä meitä odotti eräopas, joka lähti kanssamme 6km:n mittaiselle vaellusreitille kansallispuistoon. Opastettu patikointi oli mukavaa, sillä hän osasi todella hyvin kertoilla alueen historiasta, kansallispuistosta, sekä lapin luonnosta ja eläimistä yleensä. Reitti kulki hyvin monimuotoisessa luonnossa; osittain metsässä, kiemurrellen vaaran laelle, sekä laskeutuen suoalueelle ja pitkospuita pitkin. Patikan loppupuolella pysähdyimme nuotiopaikalle evästämään, laittamaan tulet ja grillaamaan makkaraa.

Retken lopuksi, päästyämme takaisin luontokeskukselle, otimme vielä hetken aikaa tutustuaksemme luontokeskuksen näyttelyyn.

Paluumatkalla kuskimme Anssu ajoi meidät vielä Kaunispää-tunturin huipulle ihastelemaan maisemia.

 

 

Keskiviikko 26.9

(Hauska huomio: Tämä osio on kirjoitettu Saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2019)

Keskiviikkona matkustimme bussilla Inariin. Vierailimme museo- ja luontokeskus Siidassa, joka oli hyvin informatiivinen ja opimme siellä paljon. Saamelaisia ja saamelaisuutta mietittäessä mieleen tulee:

  • Pohjoisen alkuperäiskansa; Norjan, Suomen ja Ruotsin saamelaisten erot ja yhtenäisyydet; Saamelaiskäräjät; saamen kieli.
  • Rikas kulttuuriperintö ja luonnon kunnioitus, poronhoito elinkeinona, käsityöläisyys, kansallisvaatteet, perinnehoidot.

Tutustuttuamme Siidaan tämä mielikuva syveni ja laajeni. Museossa tavattiin myös ihana koira, jonka kanssa ystävystyttiin. Saamelaispuodin tuotteet tekivät nekin hienon vaikutuksen! Siellä oli paljon upeita postikortteja, laukkuja ja koruja sekä erilaisia villaesineitä (mm. ponchoja ja villapaitoja).

Saamelaiskeskukseen tutustumisen jälkeen kävimme syömässä Papanassa, hämyisässä pikkupubissa. Papanan antimiin kuului poronkäristystä, pizzaa, salaattia, hampparia ja kebabia. Inarissa R-kioski yllätti olemassaolollaan.

Illalla lämpeni jälleen sauna, ja saunarakennuksen viereisessä keittokatoksessa pidettiin discoa ja lettukestit. Ohjaaja Noora toi katokseen Verstaan bluetooth -kaiuttimen, josta soitettiin hittibiisejä mm. 80 luvulta (Ghostbusters!). Toinen ohjaajista, Merja, innostui tanssimaan penkillä Kasevan tahtiin. Yritimme myös illan pimetessä tiirailla tähtiä ja revontulia, mutta pilvet lipuivat taivaalla ja kuukin oli niin kirkas, ettei mitään muuta näkynyt.

 

P.S. Keskiviikon saunavuoroihin lisättiin myös sekasauna, josta naiset olivat poissa. Miehet pulpahtivat kylmään jokeen. Jäätymättömään avantoon. (Ei kuulosta, että oli hauskaa.)

 

 

Torstai 27.9

Muistiinpanoja päivästä, jotka jätettäköön tähän hyvinkin runolliseksi avaukseksi päivälle:

 

hyvä raitis ilma, ihana metsä ja luonto

nukkuminen oli fantastista

kuorsaajien tupa

kuorsaajien kakofonia keskellä yötä – ei suositeltavaa

 

Päivän ohjelmassa oli luvassa Kiilopää -tunturin valloitus, ja retkiruokien kokkailua trangioilla. Valtaosa porukasta lähti Kiilopäälle bussilla, pieni urhea porukka lähti Leenan johdolla sinne kävellen. Kuvausta retkestä seuraavassa:

Huippuhetkiä oli sadekävely Kiilopäälle, joka oli enemmänkin rämpimistä armottomissa sääolosuhteissa. Ensin satoi vettä, sitten lunta, ja koko matkan tuuli puhisi vaakatasossa. Päädyimme viimein sateen kastelemina Kiilopääkeskukselle, jossa törmäsimme bussilla tulleeseen matkaporukkaan.

Tunturille nousu alkoi puolenpäivän kieppeillä. Sää ei muuta tehnyt kuin muutti muotoaan nousun aikana. Nousu ylös oli rankka: toiset puskivat eteenpäin, mutta toisille matka oli tuskaista ja vaivalloista. Kuin ihmeen kaupalla tunturin laelle päästyämme pilvet väistyivät auringon tieltä ja saimme kokea maisemat koko komeudessaan. Huipulle päästyä kaikki totesivat nousun olleen vaivan arvoista!

Valokuvaaminen oli todella hauskaa, mutta tuulen yltyminen huipulla aiheutti pientä paleltumista reippaissa retkeilijöissä. Kylmästä johtuen monet pitivät ennemmin hanskat kädessä ja keskittyivät nauttimaan näkymistä, kun toiset olosuhteita uhmaten räpsivät menemään.

Viimeisinä tunturin päälle päässeet näkivät laskeutuessaan näytteen kahden maakotkan lennosta. Kokemus sai isommankin miehen herkistymään. Kaiken kaikkiaan näkymät muistuttivat Twilight -elokuvasaagan sumuisen utuisia maisemia. Nähtävissä oli enää osittainen maaruska, sillä luonto oli jo alkanut valmistautua pitkää talvea varten.

 

Kaikki odottivat innolla pääsevänsä lämpimän ruoan äärelle, mutta pian osoittautui, ettei retkiruoan valmistus olekaan aina niin yksinkertaista. Yllämainitsemistamme sääolosuhteista johtuen retkikeittimien käyttö hankaloitui ja ihmismieli särkyi. Ruokailuhetki muuttui täydeksi farssiksi. Hermot rupesivat keittymään – ruoat eivät. Osalla porukasta ruokatarpeet olivat unohtuneet kokonaan. Toiset yrittivät säännöstellä antimiaan niin, että kaikki saisivat murua rinnan alle. Onneksemme ohjaajien kokkiporukka luopui omastaan, ja Noora – joka oli kuumeisena kokannut ohjaajien ruoan valmiiksi, antoi kattilan ruuat unohtaneelle nuorten ryhmälle.

Ateriointi olisi sujunut hyvin, jos kahden eri ryhmän ruoat eivät olisi kokeneet surullista ja kolkkoa kohtaloa maahan lätkähdettyään. Nälkäisinä ja nääntyneinä lusikka upposi myös multaiseen perunamuusiin, joka löysi tiensä kurnivan vatsan pohjalle. Viisaimmat meistä olivat siirtyneet jo hyvissä ajoin Kiilopää -keskuksen kahvilaan syömään. Melkein kaikki saivat kuitenkin kuumaa kaakaota, joka lämmitti sydäntä ja mieltä tämän ruskan keskellä.

 

Mitä voimme tästä siis todeta: unohtumaton kokemus kaiken kaikkiaan!

 

 

Perjantai 28.9

Perjantaiaamu valkeni haikeissa merkeissä – oli tullut kotiinlähdön aika. Aamusta pakattiin, siivottiin ja fiilisteltiin. Kokkitiimi kasasi kaikille maittavan brunssin, jonka jälkeen lähdimme puolenpäivän aikaan ajamaan kohti etelää.

Paluumatka tuntui kestävän ja kestävän. Onneksi matkan varrella oli myös paljon pysähdyksiä, sekä ihan turistinähtävyyskin. Hieman Rovaniemen jälkeen poikkesimme nimittäin ihmettelemään Sukulanrakan hiidenkirnuja. Kyseiset kirnut kuuluvat Suomen suurimpiin. Paikka olikin melko vaikuttava: jylhät näkymät olivat jännittäviä ja samalla kuitenkin tavallaan rauhoittavia. Yleisesti porukalla tuntui olevan paikasta rento ja mukava fiilis, kun jatkoimme jälleen matkaa.

Reissussa ryytynyt, mutta onnellinen joukkio palautui Tampereelle perjantain ja lauantain välisenä yönä.

 

Lapinmatkaa kokonaisuutena on vaikea kuvailla millään hienolla tiivistelmällä. Se oli monille ainutlaatuinen kokemus, ja matkan merkitys tuntui pitkään. Yritämme siis välittää matkan tunnelmaa tiivistetysti yksittäisillä kommenteilla:

”Joo, mennään vaan uudestaan!”

”Ratkiriemukas!”

”Ei aina ratkiriemukas.”

”Douppi!”

”Wautsiwau!”

”Hyvä ryhmä.”

”Mökkikaverit best!” (”True dat!”)

”Mä en vieläkään ymmärrä miten se bussikuski selvisi siitä meidän mökistä, kun siellä oli niitä ampiaisia…”

”Ryhmäyttävä kokemus!”

”Mielekkäitä kohtaamisia ihmisten kanssa.”

”Hyvä ruoka, paras mieli!”

 

Toisin sanoen, hyvä reissu 5/5!

Verstaan Verhonen

”Kivettynyt koteloni lakastuvan kukan varressa. Ei ulospääsyä, ei valoa. Elämä valuu ohitseni kuiskauksina tuulessa. Muut perhoset ovat jo aikaa sitten oppineet lentämään, kuuntelen vahvoja siipien iskuja ja luulen, etten koskaan tule samanlaiseksi.

Kuitenkin aikani riuduttua, alan erottaa tuulen kuiskauksista sanoja. Lempeitä, kannustavia sanoja. Tuuli vihjaa paikasta niityn toisella puolella, Verstaasta. Että sieltähän löytäisin kaltaisiani, enkä olisi yksin.

Tovi siinä menee, mutta saan murrettua kotelooni oven. Ulos kömpiessäni huomaan, että vaikka minullakin siivet on, ne ovat heikot ja harmaat. Lentämään en kykene, mutta pääsen kuin pääsenkin Verstaalle asti.

Se on uudenlainen kotelo, lämmin ja tilava. Sinne mahtuu monta eksynyttä perhosta. Jollain tuntosarvet vinossa, jollain katkennut kärsä. Kaikilla yhteinen päämäärä: oppia luottamaan, että tuuli kannattelee.

Pikkuhiljaa alan huomata, että vaikkeivät siipeni yhdessä yössä muutu sateenkaaren värisiksi, mieleni värit ovat kirkastuneet. Sitä paitsi, harmaan sävytkin ovat ihmeen kauniita, kun ne heijastuvat omista siivistä, jotka ovat viimein tarpeeksi vahvat viemään minut uusille niityille.”