Paljon kuullaan pahaa videopelaamisesta, joka on tosin ymmärrettävää sillä tietyissä määrissä se voi mennä pakkomielteiseksi ja syödä oikean elämän ympäriltä. Mutta oikeissa määrissä niinkin ”haitallinen” asia voi tehdä hyvää, kuten esimerkiksi alkoholi tai urheilu, koska molemmat näistäkin esimerkeistä voi olla huonoksi ihmiselle jos niitä harrastaa liikaa ja tauotta.
Videopelaaminen pelasti sosiaalisen elämäni, sillä olen ujo tapaamaan kasvotusten ihmisiä. Niinkin ujo, että en halua mennä kuppiloihin tai kahville uusien ihmisten kanssa.
Hyvä ystäväni, kenen kanssa olen harrastanut lautapelejä jo parikymmentä vuotta, suositteli minulle erästä strategiavuoropeliä verkossa, josta innostuin kovasti.
Puhuimme ystävämme kanssa äänipuhelussa samalla kun pelailimme. Ensiksi kahdestaan ja lopulta meitä oli jo kuuden ihmisen porukka puhelussa.
Aluksi se hermostutti, sillä en ole kauhean sosiaalinen kuten sanoin, mutta pienen jännityksen jälkeen uskaltauduin avaamaan suuni. Huomasin että saan positiivista vahvistusta ja minua kuunnellaan.
Olen tietoinen siitä, että monella muullakin on ongelmia ujouden kanssa. Se on vaikea aihe sillä siitä eroon pääseminen on mutkikasta ja pakottaa menemään turvallisten rajojensa ulkopuolelle.
Pointtini on, että jos haluaa harjoittaa sitä ujouden vähentämistä turvallisesti kotioloissa, kannattaa kokeilla videopelaamista, sillä silloin itse määräät milloin ja millaista kontaktia otat toisten kanssa ja kuinka lähelle päästät ihmisiä.
Kiitos kun kuuntelitte kertomukseni, toivon että tämä auttaa muitakin samasta aiheesta kamppailevia.
– M
Teksti on osa Mun mielessä -blogikokonaisuutta, jossa Mielenterveyskuntoilijat kertovat oman tarinansa.
