Sopimusvuori Ry kotisivu

Toimintakeskus Sorina täyttää 5-vuotta aprillipäivänä 1.4.2019! Tervetuloa juhlimaan!

 

Viisi vuotta sitten Pirkonhovin palvelukeskus lastasi tavarat muuttoautoon. Sorinkadulla odotti avarat, katutasossa olevat esteettömät ja viihtyisät tilat. Tavarat saatiin paikalleen ja Palvelukeskus Sorinan toiminta pääsi alkuunsa aprillipäivänä 1.4.2014. Viiteen vuoteen on mahtunut paljon ihania ihmisiä, monenlaista toimintaa ja yhteistyötä sekä toiminnan muuttumista ja kasvua. Aprillipäivä on koittamassa jälleen ja tänä vuonna on aika juhlia Toimintakeskus Sorinan 5-vuotissynttäreitä! Tervetuloa kaikki kolleegat, yhteistyökumppanit, asiakkaat, omaiset ja muuten vaan toiminnastamme kiinnostuneet viettämään syntymäpäiviämme rennossa porukassa! ♥ Pidämme avoimet ovet klo 13-15, kahvipannu on kuumana koko iltapäivän ja 60 ensimmäiselle tarjoamme synttärileivokset!

Tervetuloa!

Suomen kielen opetusta Sorinassa

 

Sorinassa sekä Kaarisillassa on maahanmuuttajille suunnattu Suomen kielen ryhmä, jossa opiskellaan suomen kieltä, sekä lukemista ja kirjoittamista. Osan ryhmäläisten kohdalla lähtökohta oli se, ettei yhteistä kieltä ollut juuri lainkaan. Osa osasi hieman suomenkieltä ja osa ei osanut lukea/kirjoittaa lainkaan. Kuvassa toinen opettajista kertomassa koko Sopimusvuori ry:n henkilöstölle ryhmän taustoista, tavoitteista ja edistymisestä, sekä ryhmän meiningistä muuten vaan. Ryhmä on edistynyt huimasti ja tulokset ovat olleet tosi vaikuttavia! Kaksi on tähän mennessä oppinut lukemaan ja edistymistahti on kaikenkaikkiaan hurja!! Aivan mahtavaa!! 💖😊 Suurkiitos KM luokanopettaja Arjalle (kuvassa) ja KT luokanopettaja Marja-Liisalle! Teette tärkeää ja todella hienoa työtä suurella sydämmellä. 😍

 

 

 


#sopimusvuoriry #toimintakeskussorina#kaarisillantoimintakeskus

 #kuntouttavatyötoiminta#sosiaalinenkuntoutus #suomenkielenryhmä#maahanmuutto #josmeitäeiolisi

Aniros Siilin päiväkirja: Antiikkia antiikkia!

Otteita Aniroksen päiväkirjasta:

”Sorinaan astuessasi saatat heti kiinnittää huomiosi vanhoihin, elegantteihin ja tummanpuhuviin huonekaluihin. Ovat kyllä massiivisia ja kovin kauniita! Näyttää siltä, että ne ovat nähneet paljon elämää. Lähdin selvittämään näiden hienojen esineiden historiaa ja palasen sainkin siitä selville.

 

Nämä kauniit tummat tammiset huonekalut (kaapit, pöytä ja tuolit) ovat tulleet Sopimusvuorelle aina Keski-Euroopasta Brysselistä saakka.

 

Nämä tummat huonekalut ovat vanhan Karhu Apteekin jäämistöä. Sorinasta löytyy myös kaksi vanhaa ompelukonetta, joista toinen on Singer. Näiden tarinaa en kuitenkaan tiedä.

 

Takana näkyvä piano on erään Tamperelaisen pianonsoitonopettajan Sopimusvuorelle valitsema piano. Rahat saatiin kerättyä ja piano ostettua. Sohva ja nojatuoli ovat talonpoikaisantiikkia.

Tämä taideteos on ehkä Sorinan mielenkiintoisin esine. Veistoksen nimeä en tarkalleen tiedä, mutta teos on vuodelta 1983. Taiteilija on kuuluisa suomalainen kuvanveistäjä, Vieremällä 1915 syntynyt Eva Ryynänen. Ryynänen käytti materiaalina pääasiassa puuta. Ryynäsen ateljee löytyy Vuonislahdelta, jossa samassa pihapiirissä sijaitsee myös hänen kotitalonsa sekä Paaterin kirkko. Nämä ovat nykyään suosittuja matkailunähtävyyksiä. Taideteoksen Sopimusvuorelle lahjoitti aikanaan Annikotisäätiö.

 

Nämä kaapit ovat suomalaista työtä ja ne on kunnostettu ja maalattu aikanaan Työsalilla (nykyinen Työvalmennusyksikkö Kanava).

Talonpoikaisantiikkia. Ylemmässä kuvassa olevat tuolit on verhoiltu uusiksi Kanavassa.

 

 

Sopimusvuorelle huudettiin Hämeenlinnan seminaarista aikoinaan paljon tavaraa, joista osa on nyt Sorinassa. Hämeenlinnan seminaariin tavarat olivat tulleet aina Sortavalan seminaarista asti Kannakselta. Uusi ja vanha sointuvat hyvin yhteen täällä! 🙂 ”

 

-Aniros

Hiljaa hyvä tulee, sanoi Aniros. 

Maalausprojektimme etenee pikkuhiljaa. Huone on saanut jo värikseen Sorinamaista hellää oranssia väriä. Huoneen käyttötarkoitus on vielä hieman pohdinnan alla. Vielä yksi kerros maalia, niin huone alkaa olemaan maalauksen suhteen valmis. Sitten Aniros kumppaneineen pääseekin siivoilemaan ja sisustaminen voi alkaa! 🙂

Aniros Siilin päiväkirja – Sivistyneen Aniroksen viisas satu

 

”Heräsin sydämmellisenä aamuna iloisesta pesästäni. On pehmoinen ystävänpäivä 14.2.2019. Tämä on ensimmäinen reipas ystävänpäiväni ja jännitän todella mitä rauhalliset ystäväni seurallisessa Sorinassa ovat keksineet. Olen kuullut söpöjen pikkulintujen laulavan värikkäästä speed-friendingistä, jossa saan vaihtaa ystävällisiä kuulumisia ja kertoa mitä lämpimät ystävät merkitsevät minunlaiselleni lähimmäiselle siilille. Saimme onnelliset kahveet ja tarkkaavaisen herkun. Tanssahtelin pörröisesti musiikin tahtiin ja kuuntelin reipasta pianon hyvän kuuntelijan soittoa. Nyt kun mietin auttavaista päivääni värikäs vaatteisessa pesässäni: olen aivan pippurissa kaikesta! Fiilikseni on ylistävä kaiken tämän jälkeen. On siis hyvinkin aurinkoinen aika ottaa raikas tauko ja mennä laskemaan maukkaita lampaita hymyillen. Ja kohdata uudet sekä vanhat pirskahtelevat ystäväni taas kerran vihreästi huomenna. ” – Hyvää ystävänpäivää kaikille ! !

Aniros <3

(Satu on ystävänpäiväleikkimme tuotantoa)

Speed-friending

Tarjoilu ja ohjelma

Aniros Siilin päiväkirja – Ees taas tiskiharjalla ja maalitelalla

 

Siilitervehdys kaikille!

Aniros Siili täällä taas kirjoittelee. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo viikko! Kylläpäs aika onkin rientänyt. Viikossa on kerennyt tapahtua täällä Sorinassa paljon asioita. Esimerkiksi yksi huoneemme on saanut hurjan muodonmuutoksen. Tarkoituksena on muuttaa huoneen käyttötarkoitusta, joten ahkerat opiskelijamme järjestivät äänestyksen huoneen uudesta värimaailmasta, käyttötarkoituksesta ja uudesta nimestä. Sorinamaiseen tapaan oranssi voitti äänestyksen, joten huone saa piristykseksi hillityn oranssin tehosteseinän. Sen sijaan huoneen uusi käyttötarkoitus on vielä hieman auki. Ehdotuksia tuli runsaasti, tässäpä niistä muutama esimerkki: ”Sorina soppi, Aurinkohuone, Lepola, Aniroksen pesä (tästä siilikohtaisesti pidän eniten 😉 ) ja Rentoutushuone.” Hurjan jännää on nähdä, millaiseksi uusi huone lopulta tulee!  Nyt jätän maalarimme huhkimaan ees taas maalitelalla.

 

Utelias otus kun olen, niin kävin taas kurkistelemassa keittiön puuhasteluja. Tiskiharjat suhisivat eestaas ja tiskikoneet ahersivat puhdistaessaan lounasruokailun likatiskiä. Vaikka tiskiä olikin paljon, niin kovin näppärästi se sujui meidän keittiötiimiläisiltä. Ruokana tänään oli herkullista juustoista kanakeittoa, johon kylkeen oli voideltu maittavat juustovoileivät. Siilin masu tuli niin täyteen, että menenkin tästä hetkeksi lepäilemään olohuoneeseen ja lukemaan päivänlehteä. Toivotan kaikille hyvää loppuviikkoa! Tavataan ensiviikolla ystävänpäivän merkeissä <3

 

-Aniros 

Aniros Siilin päiväkirja – Viiksien väpätystä

 

Tervehdys kaikille uusille ja vanhoille tovereille!!

Aniros Siili täällä kirjoittelee. Kuten ehkä jo tiedättekin, eilen (29.1.2019) tapasin ensimmäistä kertaa Sorinalaiset ihan livenä. Kuvan he olivat minusta nähneet, mutta nyt oli aika esittäytyä ihan siilikohtaisesti. Minua jännitti niin kovin, että se sai viiksenikin väpättämään. Ennen Sorinaan saapumistani ikuistin hetken valokuvaan. Viikseni väpättivät niin, että meinasin pyörähtää lumihankeenkin! Tarkoituksena oli, että esittelisin itseni yhteisökokouksessa. Onneksi lämmin kahvikupponen ennen h-hetkeä sai minut rauhoittumaan ja lopulta uskalsin näyttäytyä muille! Lakanan alla piilottelu oli aika hauskaa kyllä 🙂  Sainpa vielä hurjan isot taputuksetkin. Olen nyt niin innoissani pääsystäni Sorinaan, että päätin alkaa kirjoittamaan omaa blogia. Blogissani kerron Sorinan puuhasteluista sekä omista ajatuksistani. Toivotan teidät erittäin tervetulleeksi lukemaan siilimäistä ajatuksenvirtaani!

 

Sorinan postilaatikon päällä sai todella hyviä kuvia!

 

Aloitetaan toisesta päivästäni Sorinassa. Nyt on hieman harmainen aamupäivä keskiviikkona 30.1.2019. Hieman vielä unenpöppörössä tepastelin Sorinaan maittavalle aamupalalle. Samalla pohdiskelin, mitähän kaikkea Sorinan keittiössä puuhastellaankaan päivien aikana… Karistin unihiekat silmistäni ja päätin näin hieman uteliaana siilinä mennä hieman tarkkailemaan keittiön aherrusta. Keittiö kiilsi kuin jään pinnasta heijastuva auringon saraste! Siilisilmäni meinasivat oikein sokaistua. Voi kun oma keittiönikin kiiltäisi samaten. Hieman olen ollut huono sitä siivoamaan kun pesäkoloni yläkerran naapuriasukit herra ja rouva oravaisen pikkupoikasten leikit saavat kattoni välillä rapisemaan. Kyselin keittiössä ahertavilta mukavilta ihmisiltä monia kysymyksiä ja he kertoivat minulle keittiön tehtävistä, joista kerron nyt pienen osan.

 

Ystävälliset keittiöläiset ja pöytä joka todella kiiltää! (:

 

 

Sorinan keittiössä valmistuu joka aamu maittava aamupala. Aamupala on tarkoitettu sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaille sekä yli 65-vuotiaille kuntoutujille. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat saavatkin sitten niinsanotut kymppikahvit kymmeneltä, jonka keittiö kattaa. Päivän mittaan keittiössä mm. tiskataan, valmistellaan ruokailua, siivotaan ja tiskataan vielä vähän lisää. Toisena päivänä on leipien tekoa ja toisena päivänä tehdään salaatti. Tämä riippuu siitä, mitä ruokaa Sorinassa on tarjolla. Ruoka tulee Sopimusvuoren Kanavasta maanantaista torstaihin. Ruoka on ollut nopean gallupini mukaan erittäin maittavaa.  Nyt joudun toteamaan, että keittiöläiset puuhastelevat  niin paljon että joudun lopun kerronnan säästämään toiseen kirjoitukseeni. Nyt kiiruhdan opiskelijan ”Helposti käsillä”-ryhmään! Mukava kun luit blogiani! Toivotan oikein mukavaa päivänjatkoa kaikille siilinhalauksen kera<3

-Aniros

 

Sorinan Aniros

”Minä olen siili, joskus piikikäs, mutta sisimmältäni kuitenkin sydämellinen otus. Nimeni on Aniros, eikös kuulostakin aivan joltakin antiikin tarujen hahmolta? Jos sallitte, kertoisin teille lyhyesti tarinan saapumisestani Sorinaan. Nuorena siilinä elin väillä vauhdikastakin elämää, pesiä minulla oli ympäri kaupunkia. Olin kuitenkin kovin yksinäinen, poikaset olivat jo lähteneet pesästä ja eräiden huonojen kokemusten myötä piikkini olivat nousseet pysyvästi pystyyn ja muut alkoivat välttää seuraani. Osasin kyllä piikkeineni pitää puoliani, mutta samalla minusta tuli arka ja hieman pelokaskin otus. Eniten pelkäsin sitä, mitä toiset minun piikikkäästä olemuksestani ajattelivat.

Erään kerran ravintoa etsiskellessäni satuin päätymään Sorinan sisäpihalle. Oli kylmä ja sateinen päivä ja värjöttelin siinä tuulelta suojassa. Sisällä loisti lämmin valo, joka sai minut kiinnostumaan mitä Sorinassa tehdään. Ujosti raotin ovea ja tepastelin sisään. Ystävällisesti minut saatettiin ohjaajien luokse, joilta sain kuulla, kuinka voisin itse päästä mukaan toimintaan.

Eipä kerennyt kulua kuin muutama uusi auringon nousu, kun sain tietää, että voisin aloittaa pikimmiten Sorinassa! Kovinhan se pientä siiliä jännitti, mutta ensivaikutelmani paikasta antoi minulle luottoa, että tästä on tulossa jotakin elämääni muuttavaa. Tassuteltuani sisään ensimmäisenä aamuna minulle annettiin heti ikiomat villatöppöset tassuihini! Ne lämmittivät mukavasti, mutta vielä enemmän minua lämmitti se, kuinka piikikäs itseni kohdattiin tasa-arvoisena siilinä. Kaikki ottivat minut avosylin vastaan ja minusta tuli heti osa tätä lämminhenkistä yhteisöä: enää en ollut yksin, vaan jo pienessä hetkessä olin saanut paljon uusia ystäviä ja yksinäisyys oli vain muisto pikku siilin elämässä.

Sorinassa olen itsekin tullut hiljalleen varsin taitavaksi käsitöiden tekijäksi. Sen lisäksi olen nauttinut muun muassa levyraadeista, eri kielten opiskelusta, taukojumpasta, runoryhmistä sekä mukavista yhteisistä pienistä ja vähän isommistakin retkistä. Lisäksi on mahtavaa, kuinka iki-ihanat Hoivis-pajalaiset järjestävät toisinaan erilaisia tempauksia meille. En aiemmin tiennytkään, että Hoivis-pajassa voi kokeilla omaa sopivuuttaan hoiva-alalle. Pajalaiset tekevät paljon yhteistyötä Sorinan yli 65-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien kanssa. He esimerkiksi auttavat heitä kaikissa pienissä arkisissa ongelmissa, kuten vaikka puhelimen käytössä. Monesti he myös pitävät meille kaikille tietoiskuryhmiä vaikkapa ravinnosta tai liikunnasta.

Avoin ja yksilöä kunnioittava ilmapiiri on sopinut minulle kuin piikit siilille! Minäkin nimittäin olen uskaltautunut vetämään itselleni mieluisen harrastuksen myötä lukupiiriä muille täällä Sorinassa. Jos jostain syystä satun jännittämään huonon päivän sattuessa erityisen paljon, niin aina olen saanut tukea ohjaajilta niinä päivinä ja voin joustavasti säädellä osallistumistani Sorinan arjessa oman vointini mukaan. En olisi nuorempana uskonut, mutta tämän yhteisöstä saamani rohkeuden myötä merkityksellisyyteni on palannut, piikkini ovat laskeutuneet ja nyt pärjään paljon paremmin itsekseni kotipesänikin arkiaskareiden kanssa. Tämän myötä elämäni on saanut aivan uuden suunnan ja niinpä elämännuorani onkin nykyään: ’’Kohtaamisia sydämellä.”