Sopimusvuori Ry kotisivu

TUTUSTU SORINAAN

Sopimusvuori ry:n Sorina on toimintakeskus täynnä monipuolista ja tavoitteellista työ- ja ryhmätoimintaa.

’’Kohtaamisia sydämellä!’’

’’Täällä on vain niin hyvä olla’’, totesi kerran eräs sorinalainen. Sorina on paikka, minne jokaisen on helppo tulla. Meillä tulet kohdatuksi omana itsenäsi ja yhdessä mietimme sinulle sopivan polun kohti parempaa arkea. Sorinan avoimessa, positiivisessa ja tasa-arvoisessa ilmapiirissä sinulla on mahdollisuus vahvistua omien voimavarojesi ehdoilla. Toimintamme tarjoaa mahdollisuuksia osallistua mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisten ohjaamiin ryhmäkokonaisuuksiin. Sinun on myös mahdollista viettää aikaasi vaihtaen kuulumisia muiden ihmisten kanssa, pelaten seurapelejä tai erilaisia kädentöitä tehden. Lisäksi joka päivä on tarjolla lämmin ateria ja kahvit. Kotoisat ja esteettömät tilamme sijaitsevat Tampereen kaupungin sydämessä, katutasossa hyvien kulkuyhteyksien päässä. Voit tutustua tarkemmin sinun elämäntilanteeseesi sopivaan palveluun klikkaamalla lue lisää.

Viranomaisen hyväksymä ja valvoma sosiaalipalvelu.

Lue lisää

Ajankohtaista

Arkinen tarina Sorinasta

 

Sorinassa eletään vielä poikkeusaikaa. Asiakkaita on lähipalvelussa eli paikan päällä Sorinassa aina vain pieni porukka kerrallaan ja aamu- ja iltapäivän ryhmien välissä pidetään huoltotauko, jolloin Sorinan ovet ovat visusti kiinni. Tiistai-aamun porukan kanssa kirjoitimme helteiden jälkeen viilenneen aamupäivän ratoksi kertomuksen Sorinasta, lause kerrallaan, vuorotellen. Kukin sai osallistua sen verran kuin halusi, ja yhteinen tuotos luettiin tietysti ääneen.

Tässäpä kirjoittamamme tarina muidenkin iloksi:

Sorina on mukava paikka. Sorinassa on mukavia ihmisiä. Tänne on kiva lähteä aina aamulla. Vaikka väsyttäisi aamulla niin on kohta virkeällä mielellä. Täällä joustetaan kivasti asioissa. Täällä saa energiaa päiväänsä. Sorina tuo sisältöä elämään. Päivät ovat vaihtelevia Sorinan ansiosta. Sorinassa on mukava henkilökunta ja asiakkaat. Se on sellaisia paikkoja, mihin on mukava tulla, Sopimusvuori on sellainen, mihin tulee lähdettyä. Täällä käynti on vapaaehtoista. Saa ruokaa täällä, ja se on se lämmin ateria. Viikonloppuna pitää laittaa itse ruokaa.

Siivous ei maistu. Se on pakollista, mutta se ei… Sorinalaisilla on taipumusta pieneen kaoottisuuteen ja tavarat tuppaavat myös työntekijöillä jäämään siihen, mihin ne jäävät. Olis kiva syödä yhdessä ruokasalissa. Päivät toistaa itseään. Se on pakollista. Muuten ei pysy järjestys. Mulle ainakin se on se, että pysyy siinä rytmissä. Se on niinku päivärytmi, kun tulee tänne. Se täytyy olla se rytmi, muuten siitä hairahtuu ihan vaarallisille urille, jos ei sitä ole. Olen saanut huomata itsestäni, että olen aika laiska, ainakin toisinaan. Aina ei jaksa, mutta sekin on ihan ok.

Tää on aika hyvällä paikkaa, tähän on helppo tulla, ja tästä on helppo lähteä kävelylle. Kansiareenan rakentumista Sorinan viereen on ollut hauska seurailla, vaikka melu joskus vähän häiritsee, jos siihen yhtään keskittyy. Täällä on kiva nähdä tuttuja kasvoja ja jutella viikon tapahtumista. Tilat on mukavat, ne on tilavat ja viihtysät. Nämä on myös avarat nää tilat, ei oo laitettu kauheesti tavaraa. On riittävästi tavaraa. On kiva, kun on eri-ikäisiä ihmisiä ja sitten on kiva, kun ohjaajatkin on eri-ikäisiä. On erilaista kokemusta ihmisillä. Yleensä ottaen olemme aika tyytyväisiä!

 

Etätoiminnasta kohti kesää!

Koronakevät 2020 on takana ja edessä on kesä – onko se sitten koronakesä vai ei, jää vielä nähtäväksi! Sorinan toiminta on jatkunut huhtikuusta alkaen etäkuntoutuksen voimin ja nyt 1.6. tapahtuneen koronarajoitusten purkamisen jälkeen olemme päässeet hiljalleen palaamaan erilaiseen arkeen myös paikan päällä Sorinan tiloissa. Etäkuntoutus jatkuu yhä Sorinassa tapahtuvan toiminnan rinnalla.

Lue alta Petran ja Joonaksen fiiliksiä etätoiminnasta ja tulevasta kesää kohden mentäessä!

 

Etäaika on ollut mukavaa, välillä saattoi vähän seinät kaatua päälle. Arki pysyy hallussa etä-pajapäivien takia, olen myös saanut tehtyä asioita joita olen vain pitkittänyt. Toukokuu meni etäpääsykokeen merkeissä, tukkakriiseillä ja sen muutoksilla, meikkikokeiluilla, pakkaamisella, muuttoa tehdessä ja hain tatuoinninkin. Kävin myös parisen kertaa Kanavassa tekemässä pyykkihuoltoa, mankelointia ja pelipaitojen korjausta. Ja nyppäsin muuten ensimmäisen punkinkin irti koirasta, haha! 

 

Kesäsuunnitelmiin kuului yhdet festarit johonka halusin lähteä mutta se peruttiin. Mutta sain tietää, että mut on hyväksytty opiskelemaan kasvatus-ja ohjausalaa syyskuussa! Jiihuu! Tätä mä olen pitkään odottanut!

Jotenka mä lähden positiivisella asenteella kohti uusia seikkailuja lenkkipoluilla Rollon ja ystävieni kanssa! Musta tuntuu, että tästä tulee ihan mukava kesä.

 

Kesä tulee, olen valmis! 

 

Petra Ohjuri-pajalta

 

 

Paluu arkeen -fiiliksiä etäkuntoutuksesta!

Korona sitä ja korona tätä. Yksi pieni virus sai koko maailman hetkessä sekaisin ja siitä toipuminen, sen tuomat tulevaisuuden haasteet ja taloudellisten vahinkojen korjaaminen tulevat kestämään kauan. Omalla kohdalla tilanteen todellisuus iski oikeastaan Sorinan lyödessä ovensa kiinni ja koulujen, ravintoloiden sekä yleisten tilojen sulkeutuessa.

Olin juuri aloittamassa suorittamaan jo venähtänyttä näyttötutkintoa Sorinassa, joten tilanne tuntui henkilökohtaisesti hyvin turhauttavalta. Onnekseni etäkuntoutuksen mahdollisuus tarjoutui kohtuullisen nopeasti ja pääsin rauhassa jatkamaan näyttösuunnitelmani kirjoitusta, tuottamaan uutta sisältöä Ohjuri-pajan puitteissa ja samalla opiskelemaan uutta ja kertaamaan jo opittua. Sosiaalisen etääntymisen aika on ollut itselleni lähinnä sosiaalisen lähentymisen aikaa, koska olen saanut työskennellä kotona ja viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Myöskin olen saanut aikaa keskittyä esim. musiikkiini sekä lukemiseen ja se on tuottanut paljon positiivista energiaa elämään.

Paluu arkeen tuntuu mukavalta ja luulen, että kaikki tuovat eristyksen ajalta mukanaan jotain uutta yhteiseen toimintaamme. Non, si male nunc, et olim sic erit.”Vaikka nyt menee huonosti, niin ei aina tule olemaan.”

Joonas

Kuin Platonin dialogit – Syvällisen keskustelun äärellä.

Aloitin vuoden 2019 lokakuussa ohjaamaan Sorinan kuntoutujille syvällisen keskustelun ryhmää. Jonkinlaista hieman pohtivampaa keskusteluryhmää oltiin toivottu jo hetken aikaa, joten tilaisuuden tullessa nappasin kopin ryhmän vetäjän paikasta ja rupesin työstämään ryhmän sisältöä. Aluksi pyörittelin erilaisia ideoita päässäni; aiheita, tapoja lähestyä niitä ja kuinka ylipäätään saada keskustelua aikaiseksi, jopa hieman vakavemmistakin aihealueista.

Päädyin lopulta siihen, että keskustelua saataisiin parhaiten aikaan, jos ryhmään osallistuvat ihmiset saisivat itse päättää käsiteltävät asiat kullekin kerralle.

Tuumasta toimeen.

Ensimmäinen kerta käytettiinkin ideointiin ryhmäläisten kanssa. Tämä alustava keskustelu synnytti listan aiheita, joista lähdettiin luomaan viikoittaista dialogia. Ensimmäiseksi varsinaiseksi aiheeksi valikoitui Ystävyys ja ihmissuhteet. Sitä seurasi Rakkaus. Kummatkin aiheet olivat tuttuja sekä merkityksellisiä jokaiselle ja saivat aikaan paljon keskustelua niiden tarkoituksesta elämässä.

Viikkojen edetessä, ryhmään saapui aina vaan uusia kasvoja osallistumaan keskusteluun tai vain kuuntelemaan mielenkiinnolla ihmisten mielipiteitä kulloisestakin aiheesta. Jokainen kerta alkoi kirjoittamallani alustuksella päivän aiheesta, joka oli omiaan herättämään keskustelua. Lisäksi kyselin aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja esitin väittämiä ja omia mielipiteitäni saadakseni ihmiset pohtimaan asioita syvemmin ja ruokkiakseni keskustelua.

Oli ilo huomata, että ryhmästä kehkeytyi hyvinkin suosittu ja samat ihmiset palasivat kerta toisensa jälkeen liittymään keskusteluun. Saimme aikaan monipuolista ajatustenvaihtoa ja ehkäpä jopa herätimme yhdessä lisää innostusta tutustua aihealueisiin. Ryhmän vetäminen oli itselleni mielenkiintoista, sekä inspiroivaa.

Toivon, että koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan jälkeen ryhmä jatkaa vielä toimintaansa ja joku ottaa kopin ryhmän ohjaamisesta jatkossa, kun itse lähden pois Sorinasta.

Lopuksi vielä käsittelemämme aiheet: Ystävyys ja ihmissuhteet, Rakkaus, Väkivalta/Sota, Ikääntyminen, Mielenterveys/terveys, Tekoäly (Uhka vai mahdollisuus), Musiikki, Uni/unet ja unettomuus, Matkustus, Harrastaminen, Henkinen kasvu, Tv ja elokuvat, Kirjallisuus, Moraali ja eettisyys, Ihmisoikeudet, Kohuotsikot/media ja misinformaatio.

 

Hyvää kevättä!

Ohjuri- pajalta

Joonas

 

 

 

Etä-ohjurilaisen elämää

Vaikka meillä on nyt paja kiinni koronatilanteen takia, se ei ole maailmanloppu sillä saimme mahdollisuuden etätyöskentelyyn! Mitä se on? Mitä se minun päiviini tuo? Minäpä kerron!

MA 06.04.2020 ENSIMMÄINEN PÄIVÄNI ETÄ-OHJURILAISENA

Etäpäivämme ovat nelituntisia, niin kuin yleensä kuntouttavassa työtoiminnassa on. Kun päivämme alkaa, keskustelemme ensiksi oma-ohjaajamme kanssa puhelimitse, mitä työtehtäviä meillä sinä päivänä tulee olemaan. Meillä jokaisella etä-ohjurilaisella on omat sovitut tehtävät, ja saamme myös itse ehdottaa mitä tehdä. Meillä on käytössä pajapäiväkirja, jota teemme käsin tai esim. tietokoneella päivämme aikana noin 15-30 minuutin tarkkuudella. Sovimme puhelimessa myös omat lounastauot. Oma taukoni alkaa klo 12, johon sisältyy oma ja koirani Rollon ruokailut ja lenkitys.

Eli mun omaan lukkariini sisältyy tänään teoreettisia tehtäviä, itsensä pohdiskelua, liikuntaa & tämän tekstin kirjoittamista.

Ensimmäiseksi tehtäväksi mulle sovittiin, että kirjallisena työnä teen toimintasuunnitelman, kuinka voisin vahvistaa taitoja, joissa olen huomannut kehitettävää pajalla tai arjessa. Olin jo aiemmin pohtinut, mitä olen löytänyt pajalla itsestäni ja löytänyt sieltä valitsemani kehityskohteet kyseiseen tehtävään. Kun sain sitä pohdiskeltua ja tehtyä tehtäväni valmiiksi, pidin itselleni 20 minuutin jumppahetken. Jumppaani kuului polvieni vahvistamista kuminauhan avulla.

TI 07.04.2020 TOINEN PÄIVÄNI ETÄ-OHJURILAISENA

Tänään mun etätehtäviin kuuluu teoreettisesti DKT-hoidosta (Dialektinen käyttäytymisterapia) kertovan esitelmän  kirjoittamista ja liikuntaa. Olen aamupäivät keräillyt materiaaleja esille, ottanut niistä valokuvia ja siirtänyt tietokoneelle. Työstin esitelmää ensin Wordilla ja sitten siirryinkin PowerPointin pariin. Tänään liikuntasuorituksenani tein omaa treeni-ohjelmaani, jonka oma personal trainerini on mulle laatinut ja koiran kanssa ollaan ulkoiltu lämpimässä kevätsäässä.

Tänään myös haluan kertoa teille, minkälaisessa ympäristössä teen tehtäviäni.

Elikkäs, kotonahan nyt tulee tehtyä tehtäviä olohuoneessa. Olisin varmasti makuuhuoneen puolella, jos omistaisin läppärin. Mutta uskon, että tämä on parempi vaihtoehto mulle, sillä kaikki materiaalit ovat täällä. Niitä kun pitää välillä hetki etsiä paperiarkistojen kätköistä. Aurinko paistaa myös parhaiten tänne, joten vireystasoni pysyy tasaisen virkeänä. Ja mikä parasta, kahvinkeitinkin on lähellä, jos kahvihammasta kolottaa! Häiriötekijöinähän on vain tuo pieni karvakuono, joka tykkää tulla hakemaan vähän väliä huomiota, esimerkiksi tuomalla lenkkikenkäni eteisestä, ja haluaa alkaa keskustelemaan kanssani.

Vaikka harmittaa usein, etten pääse Sorinaan paikanpäälle pitämään ryhmiäni ja oleilemaan asiakkaiden ja pajalaisteni kanssa, olen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun, sillä tehtäväni ovat olleet mieleisiä ja tiedostan, että tämä on vain hetken kestävää.

Minä ja karvakaverini Rollo puolestamme toivotamme teille jokaiselle tervettä ja lämpöistä kevättä! Muistetaan pitää huolta toisistamme.

– Petra Ohjuri-pajalta