Heippa,
olen Emmi ja toki myös mielenterveyskuntoilija.
Voiko sanoa tykkäävänsä siivoamisesta tai jopa rakastavansa sitä? Niin tai näin, siivoaminen on todellinen mielilajini.
Siivoan päivittäin – toisinaan ihan huomaamattanikin. Siistin keittiön tiskialtaan, rapsuttelen palaneet muruset pois uunipelliltä, huiskuttelen pölyt tv-tasolta, järjestelen lemppari-tuikkukipponi riviin tai pyyhkäisen sormenjäljet mikroaaltouunista. Välillä vähän kyllä ihmettelen, että miten sitä tuleekaan siivottua päivittäin, mutta paljastettakoon, että olen myös kova sotkemaan! Tai kova ja kova, mutta valitettavan usein tavarat jäävät siihen, mihin ne ensi alkuun käsistäni laskinkin.
Siivoaminen lievittää pääni sisäistä sekasortoa. Kun olen toisinaan vähän liian vilkkaalla moottorilla hyrräävä tättähäärä, niin siivoaminen ja järjestely tuo mukavaa struktuuria omaan olemiseen. Myös omien kätösten aikaansaamat kiiltävät pinnat tuovat mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia. Siistissä kodissa on ihana hengähtää, kun olen myös sellainen kotitonttukin – puolisoni sanoja lainatakseni. Voi sitten rauhassa asettua sohvan nurkkaan sukkapuikkojen kanssa, kun matolla ei pyöri kolmet eriparisukat…
Jynssärit, nysvärit, Scrub Daddyt, skrabat ja muut ovat luottotuotteitani! Myös sosiaalisen median siivousvideot innostavat putsaamaan omaa kotiakin ja haaveilen, että voisin toisinaan auttaa myös muita pitämään huolta kodeistaan. Kuvassa näkyy siivouskorini sisältöä, jonka kanssa kipittelen ympäri kotiani harva se päivä.
Loppuun haluan kyllä vielä mainita, että onnistuu minulta se relaaminenkin. Aina ei jaksa, ja silloin tiskivuori saa kasaantua tiskipöydälle, vaikka astianpesukoneessakin olisi tilaa. Ne löytävät sinne tiensä sitten, kun fiilistä on!
