Sopimusvuori Ry kotisivu

Siirtymätyöjaksot Näsinkulman Klubitalolla -jäsenen oma kokemus

Näsinkulman Klubitalolla on mahdollisuus siirtymätyöhön eri aloilla. Siirtymätyöjaksot ovat avoimilta työmarkkinoilta hankittuja suorittavan tason työpaikkoja, joiden palkkaus on aina alakohtaisen työehtosopimuksen mukainen. Työjaksot ovat osa-aikaisia ja kestävät pääsääntöisesti viisi kuukautta. Työjakson aikana Klubitalo tarjoaa paikkausmahdollisuuden työnantajalle, mikäli työjaksolla oleva jäsen esim. sairastuu.

Vuoden 2019 vastuullisimmaksi työnantajaksi valittu Pirkanmaan Osuuskauppa on yksi yhteistyökumppaneistamme. Heikkikin suoritti siirtymätyöjaksonsa Pirkanmaan Osuuskaupalle Kalevan Prismassa. Kuvassa ohjaaja Sami (oik.) luonnehtii Heikkiä äärettömän oma-aloitteiseksi, aktiiviseksi ja rohkeaksi työntekijäksi. Heikin toinen työnohjaaja Annukka (vas.) puolestaan kuvailee Heikkiä näin: ”Heikin kanssa oli todella helppoa tehdä yhteistyötä. Hän otti Prismassa todella asiakseen olla hyvä työntekijä ja tuli myös työnantajansa puolesta palkituksi ”sydänteoista”, eli hyvistä teoista asiakkaille ja työyhteisölle.”.

 

Onnistumisia ja uusia taitoja! -Heikin kokemus siirtymätyöstä Kalevan Prismassa

Suoritin siirtymätyöjaksoni kaupanalalla Kalevan Prismassa syksyllä 2019. Työjakso kesti viisi kuukautta ja tein töitä kolmena päivänä viikossa yhteensä 15h. Työtehtäviini kuului tavaroiden hyllytys.

Olin aiemmin ollut siirtymätyöjaksolla kaupanalalla, joten päätin hakea uudestaan. Tein video CV:n yhdessä toisen jäsenen kanssa, ja lähetin sen työantajalle Prismaan. Ohjaajat ja CV:n teossa mukana ollut jäsen kannustivat video CV:n tekoon. Sillä pystyy erottumaan hyvin joukosta. Hetken päästä minut kutsuttiin työhaastatteluun. Työhaastattelu jännitti hieman, sillä halusin työpaikan kovasti. Se sujui jännityksestä huolimatta kuitenkin hyvin ja sain työpaikan!

Työpäivät olivat viiden tunnin mittaisia ja alkoivat aina lyhyellä tilanteenkatsauksella ja työnjaolla, missä keskusteltiin päivien kulusta ja työtehtävistä. Tämän jälkeen ryhdyttiin hommiin. Työskentelin pääsääntöisesti käyttötavarapuolella, missä myydään mm. sisustus- ja rakennustarvikkeita. Töitä riitti paljon ja joulun alla tavaranmäärä vain lisääntyi. Välillä kuormien purkuun jouduttiin pyytämään apua kassatyöntekijöiltä. Joulukiireistä selvittiin kuitenkin yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Työnteossa yllätti, miten paljon asiakkaat tulevat kysymään apua tavaroiden löytämisessä!

Parasta siirtymätyössä oli joustavuus ja auttavat työkaverit sekä työnantaja. Sain työhön todella hyvän perehdytyksen työnantajaltani. Mielestäni se oli tärkeää, sillä siten tiesin tarkalleen mitä tehtäviini kuuluu. Työ oli helppo oppia, eikä se ollut liian raskasta, mikä oli positiivinen yllätys. Juttukavereita riitti muista työntekijöistä ja apua sai aina tarvittaessa.

Hankalaa oli etenkin aluksi löytää tuotteiden oikeat paikat. Tuotteita on todella paljon tarjolla ja välillä pakkaukset olivat lähes identtisiä keskenään. Tähänkin kuitenkin totuin nopeasti ja lopuksi oli jo helpompaa löytää tuotteiden oikeat paikat.

Voin suositella siirtymätyöjaksoa kaupanalalla ihan kaikille. Etenkin heille, keitä ala kiinnostaa, ja jotka ovat halukkaita työskentelemään muiden ihmisten parissa. Työ vaatii oikean asenteen ja valmiuden asiakaspalvelutyöskentelyyn. Mitään erityistaitoja ei kuitenkaan tarvitse olla, kaikki voivat oppia tämän työn tekemällä!

 

Ensimmäinen harjoitteluviikko Klubitalolla

Heippa!

Täällä kirjoittelee lähihoitajaopiskelija Sini, ensimmäiseltä harkkaviikoltaan. Viikkoon on mahtunut hurja kasa uutta sanastoa, uusia ihmisiä ja mukavia hetkiä. En täysin tiennyt mitä odottaa klubitalolta, kun toimintamalli oli minulle täysin uusi. Alussa pohdin paljon omaa rooliani opiskelijana ja yritin opetella klubitalolla käytettäviä termejä, jotta pysyn keskustelussa paremmin mukana. Täällä on onneksi se huippujuttu, että ihan keneltä vaan voi kysyä, jokainen auttaa. Yhteisöllisyys onkin ollut mielestäni paras asia täällä; yhteishenki on iloista, huomioonottavaa ja toisista huolehtivaa. Kukapa ei haluaisi mennä paikkaan, jossa kaikki toivottelee hymyillen huomenia, ja nauru raikaa tiloissa.

Harjoittelupaikkana klubitalo on uniikki, ja täältä saa varmasti paljon sellaista kokemusta, jota muualta ei saa. Vaikka päivät pyörivät tiettyjen rutiinien ympärillä, on se silti monipuolinen. Täällä voi olla niin monessa asiassa mukana, kun vaan itse haluaa. Odotan kovasti tulevia viikkoja ja kaikkea uutta opittavaa.

Mitä jäi mieleen ensimmäiseltä viikolta:

  • Lämmin yhteishenki
  • Apua, mitä tämä sana tarkoittikaan
  • Erittäin hyvä ruoka
  • Jee, uusia projekteja! Tykkään uusista tehtävistä
  • Tasavertaisuus

Vuosi uusissa tiloissa

Ensimmäinen Suomeen perustettu Klubitalo täyttää tänä syksynä 25 vuotta. Se on meidän Klubitalomme, joka on toiminut Tampereella nuo vuodet yhteensä kolmessa eri osoitteessa. Ensimmäisissä tiloissa Satamakadulla oltiin liki kymmenen vuotta ja seuraavassa osoitteessa Koulukadulla loppuvuodesta 2004 lähtien liki 15 vuotta! Monen asian vauhdittamana uusia tiloja Näsinkulman Klubitalolle alettiin etsiä tosissaan kesällä 2018, ja kun sopivat tilat lopulta löytyivät, ryhdyttiin muuttopuuhiin ryminällä! Loppuvuonna 2018 Koulukadulla oli varsinainen inventaario käynnissä, ja alkuvuodesta 2019 uusissa tiloissa vierailtiin yhdessä pariinkin otteeseen. Perinteikäs Klubitalomme tulisi muuttamaan hyvin lähelle tuota Näsilinnankadun ja Satamakadun risteyksessä sijainnutta ensimmäistä Näsinkulmaa! Hyvin suunniteltu todellinen muuttopäivä oli tiistaina helmikuun 12. päivänä eli juuri nyt, uuden vuosikymmenen helmikuussa, näissä uusissa tiloissa Tampereen ydinkeskustassa on vierähtänyt jo vuosi.

Pyysin jäsenkonkaria, Ilkkaa, lyömään kanssani päät yhteen ja muistelemaan vähän, mitä erityistä jäätiin kaipaamaan vanhoista tiloista. Koulukadun tilat oli tehty Klubitalon käyttöön, joten nurkat olivat todella käytännölliset esimerkiksi lounastunnin sekä ruokailusalin osalta. Siinä tilassa oli mukava järjestää tapahtumia. Nuo vanhat Pyynikin panimon tiilirakenteet huokuivat muutenkin Mansen kulttuurihistoriaa. Tiloista huolehtiminen oli kuitenkin suhteellisen työlästä, pelkästään vessoja oli kolmessa kerroksessa jo yhteensä yli kymmenen! Meidän onneksemme myös uudet tilat sijaitsevat arvokiinteistössä, ja paljon tärkeitä juttuja saatiin mukaan. Pitkiä, pirun painavia kaappeja kannettiin monien käsivarsien voimin ja älytaulut sekä hyvin lukuisa määrä valkotauluja kulkeutui myös uusiin tiloihin. Hitsi vie, onneksi juuri ostettu kallis ja kaunis tiskikonekin saatiin mukaan uuteen osoitteeseen!

Osoitteenmuutoksen osalta parhaimmalta on tuntunut se, että olemme nyt keskeisellä sijainnilla ja yhdessä kerroksessa. Pian muuton jälkeen, uusien tuulten puhaltaessa, saatiin myös muun muassa uudet tietokoneet. Uudet tilat sijaitsevat Nordea-pankin talossa, ja tiloissa oli edellisen kerran ollut toimintaa melko kauan sitten, joten alkuaikoihin liittyi jos jonkinlaista säätöä. Ihan vain tilojen käyttöönottoon meni jonkin aikaa, ja meidän tietokoneillemme piti rakentaa ihan omat reitit ynnä muut. Vanhoihin tiloihin verraten vessojen määrä väheni rajusti vain neljään, mutta noiden pitkään käyttämättä olleiden neljän vessan käyttö kasvoi äkkiseltään yhtä rajusti. Verkkokaapeleiden vetämisen lisäksi ulkopuolista apua tarvittiinkin ensimmäisinä viikkoina myös siihen, että vessat saatiin vedettyä ilman oman väen tai uusien naapureiden järkyttymistä. Hommat alkoivat kuitenkin näiltäkin osin pian vetämään ja koneet toimimaan 🙂

Uudet tilat ovatkin tuoneet ennen kaikkea kosolti vireyttä koko klubitalollemme! Kovasti klubitalomallin mukaista on vähän väliä räjäytellä työnjakotauluja ja päivästä toiseen kehittää toimintaamme, mutta toki suuret muutokset myös näkyvät turvallisessa jäsenyhteisössä. Kun oltiin toimittu pitkään fyysisesti toisaalla, ja sen lisäksi puhelinnumerotkin ovat vaihtuneet kuluneen vuoden aikana, on markkinointiin pitänyt keskittyä normaalia suuremmalla volyymillä. Tärkeää on myös ollut antaa muutokselle aikaa sekä luottaa itseemme! Uudet tilat ovat kuitenkin saaneet paljon kiitosta, ja sen lisäksi on ollut ilo huomata, kuinka ehkä juuri tuoreuden lisäksi mukana muuttanut Näsinkulman hyvä henki houkuttelee myös uusia kasvoja mukaan vuosikymmenet toimineeseen työpainotteiseen päivään! Seuraavissa kappaleissa Sari kertookin siitä, miltä Kauppakadun tiloihin tulleen uuden jäsenen näkökulmasta Vuosi Näsinkulman klubitalolla on tuntunut!

Tulin Klubitalolle ensimmäistä kertaa elokuussa 2019, silloin Konttori-yksikköön. Näkymä oli ihan henkeäsalpaava! Edessäni oli huikea näköalatoimisto, isot ikkunat Kauppakadulle päin ja leveät ikkunalaudat, niin kuin vanhan kerrostalon tyyliin kuuluu. Eipä siis ollut valittamista työtiloista eikä maisemista. Hämärässä, syksyn ja talven aamu- ja iltatunteina olemme lisäksi saaneet ihailla Kauppakadun tyylikästä joulu- ja talvivalaistusta, joka on ihan omaa luokkaansa.

Muutenkin ihastelin Klubitalon tiloja, jotka kuulemma olivat muuttuneet Koulukadulta Kauppakadulle vasta viime vuoden helmikuussa. Minulle uutena tulijana toiminta näyttäytyi siltä, kuin Klubitalo olisi ollut Kauppakadulla aina. Ruokasaliin mahtuu heittämällä koko päivittäinen jäsenporukka ja mahdolliset vierailijat myös, ruokailemaan, tai aamu-, viikko- ym. palavereihin. Keittiökin on kuin tehty isomman porukan ruuanlaittoon – ja niinhän se onkin, entisistä Nordean henkilöstöravintolan tiloista kun on kyse. Käytävän toisella puolella on vielä Majakka-yksikkö ikään kuin majakkana niille, jotka tähtäävät kuntoutumisessaan työelämään paluuseen.

Noin kuukauden ihmettelyn jälkeen aloin jo olla melko sinut klubilaisten ja toimintojen kanssa. Olen yleensä paikalla 3-4 päivänä viikossa, sillä perhe, harrastukset ja omien asioitten hoitaminen vievät ajastani oman osansa. Virkuimmat henkilökuntajäsenet sekä virkuimmat jäsenet ovat paikalla jo aamukahdeksalta; itse tähtään siihen, että olisin talossa yhdeksään mennessä, sopivasti Klubitalon yhteisen aamupalaverin ja aamukahvin aikaan. Valikoin käyntipäiviäni vähän myös sen mukaan, mitä sähköpostiini tuleva viikko-ohjelma tarjoaa tai mihin työryhmiin tai toimintoihin olen ennalta käsin lupautunut osallistumaan. Toimintamme ei rajoitu pelkästään Klubitalolla olemiseen, vaan teemme myös retkiä mm. museoihin ja erilaisiin urheilupaikkoihin.

Mitä enemmän olen päässyt sisään Klubitalon toimintaan ja toimintamalliin, sen paremmalta ja hiotummalta se on tuntunut. Kellonajat ja tehtävät on jaettu niin, että jokaisella on mahdollisuus osallistua toimintaan omien voimavarojensa ja aikataulujensa mukaan. Mukaan pääsee yhtä hyvin aamukahdeksalta kuin vaikka yhdeltä iltapäivällä, ruokailun jälkeen. Olen nyt puolen vuoden aikana saanut tutustua kaikkiin kolmeen yksikköön: Konttoriin, Kultajyvään ja Majakkaan. ”Tavallisten” työpäivien lisäksi muistoihini ovat jääneet ainakin sellaiset tähtihetket kuin Kuukauden sankareiden muistaminen, jota koko Klubitalo on juhlistamassa ruokasalissa kakkukahvien kera, klubilaisten pikkujoulut Klubitalolla sekä yhteinen jouluruokailu Koskikeskuksen ravintola Porossa.

Käyminen Klubitalolla on ollut monella tapaa palkitsevaa. Olen saanut ryhtiä ja rakennetta päiviini, kun on joku mielekäs paikka, minne lähteä aamuisin. Olen oppinut monia uusia taitoja ja saanut kokeilla uusia asioita, kuten kirjanpitoa, ruuan laittoa suurtalouskeittiössä ja ruokakassalla rahastamista. Olen myös saanut uusia tuttavia, niin jäsenistä kuin henkilökuntajäsenistäkin. Välillä on tietysti aamuja, jolloin ei niin suuresti huvittaisi lähteä kotoa mihinkään, mutta aina kun olen saanut itseni ovesta ulos (kodin ulko-oven kynnyshän on tunnetusti se kaikkein korkein ja vaikein), olen kotiin palatessani ollut tyytyväinen siihen, että läksin kuitenkin.

Mitä toteaisin tähän loppuun? Klubitalon anti, henki ja tunnelma ovat jotain sellaista, mitä on näkemättä hieman vaikea tyhjentävästi selittää. Senpä vuoksi ehdotankin: tule itse käymään ja katsomaan, mitä me teemme ja millaisia olemme! Olen ihan varma, että saat siitä itsellesi yhden uuden ja positiivisen kokemuksen. Ovet ovat auki arkipäivisin kahdeksasta neljään. Kerran viikossa on ilta-aukiolo kello kuuteen saakka ja kerran kuukaudessa myös lauantaiaukiolo. Näissä puitteissa löydät varmasti itsellesi sopivan ajankohdan!

 

Anne, Ilkka ja Sari

Vegaaniviikko

Kultajyvässä vietetään aina kuun ensimmäisenä viikkona ruokateemaviikkoja. Viime vuonna vietettiin mm. Suomi-, Amerikka-, Italiaviikkoja. Tänä vuonna Kultajyvän yksikkökokouksessa, Sopassa, päätettiin laajentaa teemaruokaviikkojen näkökulmaa. Uusiksi teemaviikkojen aiheiksi nousivat jäsenistöstä soppa-, maakunta- ja itämaisten ruokien viikot. Vegaaniruoan toive oli noussut palautteista, joita saa antaa Kultajyvälle, ja tietenkin Kultajyvä kuuli toiveen vegaaniviikon muodossa!

Mitä sitten tarkoittaa se, että joku on vegaani? Vegaani ei syö mitään eläinperäisiä tuotteita eikä esimerkiksi käytä mitään eläimillä testattuja tuotteita. Vegaani ei siis pelkästään luovu pelkästään lihasta, vaan myöskin mm. juustosta, maitotuotteista ja Fazerin sinisestä. Näitä ainesosia ei siis voitu käyttää myöskään Kultajyvän lounaalla. Kultajyvässähän normaalisti tarjotaan kasvisruokaa sitä haluaville, mutta vegaanista ruokaa ei tätä ennen ole tarjottu.  Viikko vaatikin suunnittelua etukäteen, mitä kaikkea voikaan tehdä rajoitteista huolimatta. Oli hienoa huomata, että lähes kaikki ruokalajit on mahdollista tehdä myös vegaanisena! Nykyisin kaupassa on hyllyt täynnä vegaanisia tuotteita, eikä niiden hintakaan päätä huimannut. Teimme esimerkiksi pinaattikeiton, joka oli tehty maidon sijasta kauramaidosta ja -kermasta. Maku ei juurikaan muuttunut, vaikka vahingossa olimmekin ostaneet juustoista kaurakermaa 😉 Vegeviikolla syötiinkin monipuolisesti ja terveellisesti mm. chili sin carnea, vegaanihampurilaisia ja bataattiranskalaisia, pinaattikeittoa ja kaalilaatikkoa.

Kasvisruokaa pyritään Klubilla syömään kerran viikossa pelkän kasvispäivän muodossa. Tiesitkö muuten, mitä hyötyä kasvisruoalla on? Sillä muun muassa on kiistattomia terveysvaikutuksia sekä se vähentää huomattavasti ympäristön kuormitusta.

Ruokailijoiden kommentteja vegaaniviikosta:

  • Vegaanihampurilainen oli hyvä. Ihan okei oli vegaaniviikko, niitä voisi olla useamminkin. Siitä näkee, että kasviksistakin saa mielenkiintoisia ruokia!
  • Kannattaa jatkossakin pitää. Vegaanihampurilainen oli ok, mutta ei se kyllä hampurilaista jauhelihapihvillä voittanut.
  • Pinaattikeitto oli hyvää, ei ollut väliä onko vegaanista vai ei. Harvoin täällä on ruokaa, joka ei maistu. Jos on hyvää ruokaa, niin lautaseenkin voi tulla reikä. (bloggaajat kommentoivat tätä: Onneksi santsausmahdollisuus on, eikä tarvitse tuhota lautasia ja saada vatsanpuruja)
  • Olen yllättynyt, kuinka monipuolisesti ollaan saatu syödä tällä viikolla. Vegaanihampparipihvit olivat aivan huikeita.
  • Vegaaniruokien tekeminen on ollut kivaa! Ei ole ollut hirveästi eroa liha- ja kasvisruokien tekemisellä, mutta tällä viikolla on ollut erilaisia puhtaita raaka-aineita enemmän kuin normaalisti, ja olen oppinut uutta. Kaikki ruoat ovat olleet hyviä, hyviä makuja ja mausteita. Terveellinen viikko ollut ja hyvä niin!
  • Olen ostanut joka päivä omat eväät.

 

Maaliskuussa teemaviikko jatkuu talvisen sopivasti soppaviikolla, tulkaa herkuttelemaan!

Kivaa talven jatkoa ja pitäkää itsenne lämpiminä!

Kultajyvästä Jaana ja Hanna

     

5.2. Opiskelijana Näsinkulmassa.

Täällä kirjoittelee 2 sairaanhoitajaopiskelijaa LAUREA:sta. Krista on jo tovin ollut opiskelijana Näsinkulman Klubitalolla ja tänään tänne tuli tutustumaan Kristan luokkakaveri Jenni Kaarisillan toimintakeskuksesta.

Krista sai kunniatehtävän heti aamusta, kun piti perehdyttää talon tavoille kollegaa.

Näsinkulmaan oli helppo tulla. Jo alaovella jäsenet ottivat hyvin vastaan ja tehtiin tuttavuutta. Kaikki puhuttelee nimellä ja tulee avoimin mielin esittäytymään. Myös klubitalon henkilökunta.

Työnkirjo on klubitalolla laaja, mutta jäsenten avustuksella pääsee heti mukaan. On kiva ja mukava olla, kun on mukavia ja asiantuntevia jäseniä perehdyttämässä opiskelijuuden saloihin.

Täällä tunnelma tuntuu olevan rento, ja jokainen saa tulla omana itsenään. On ihanaa, kun kuulee kaikkien olevan ystävällisiä toisilleen ja tarttuu töihin positiivisin mielin.

Olette ihan huippu tiimi ja kiitos, kun otitte meidät opiskelijoiksi!

Krista ja Jenni

Haavepajassa innokaita askartelijoita ja rentoa meininkiä 29.1.2020

Moikka!

Täällä kirjoittavat opiskelijat Krista ja Kreetta. Pidimme klubitalolla keskiviikkona 29.1 haavepajaa, jossa tarkoituksena oli tehdä jäsenten kanssa omat haavekartat. Haavekarttoja varten leikkasimme lehdistä inspiroivia kuvia ja tekstejä, jonka jälkeen kokosimme ne paperille.

Rento ja mukava tunnelma sai aikaan hauskoja ja mielenkiintoisia keskusteluita. Tekemisen meininki ja iloinen puheensorina houkutteli paikalle paljon jäseniä.

Oheessa kuvia persoonallisista teoksista:

 

Haavekartoissa yhdistyivät tärkeät aatteet ja kauniit asiat – huumoria unohtamatta!

Terveys nousi myös yhdeksi teemaksi.

Motivoivat ja oivaltavat tekstit olivat tämän haavekartan suola.

Terkut opiskelijoilta

Moikkelis moi!
Kaksi sairaanhoitaja opiskelijaa Emma ja Alisa täällä kirjoittelevat. Olemme nyt viimeistä harjoittelu päivää täällä Klubitalolla. Kuusi viikkoa on kulunut vikkelästi mukavassa ilmapiirissä.
Aloitimme harjoittelun hieman epävarmoilla fiiliksillä ja jännittyneinä tulevasta. Emme tienneet ennestään Klubitalon toiminnasta ja koko toimintamalli oli meille aivan uusi. Pääsimme kuitenkin nopeasti osaksi yhteisöä ja pikkuhiljaa löysimme paikkamme Klubilla. Asettumistamme tänne helpotti todella paljon lämmin vastaanotto sekä rento ja avoin ilmapiiri.
Olemme oppineet paljon tutustumalla moniin eri ihmisiin, jotka ovat tukeneet meitä erilaisissa toiminnoissa. Olemme saaneet myös paljon arvokasta ohjausta, jonka ansioista olemme kehittyneet paljon harjoittelun aikana.
Harjoittelun ohessa olemme päässeet tutustumaan jäsenten kanssa keittiön saloihin, niin kuin myös kirjanpidon taitoihin. Puhumattakaan kävelyfutis turnauksesta (jonka voitimme 😉), syyskuun haaste ja- ensiapuryhmistä, joita ohjasimme, sekä tutustumiskäynneistä eri Sopimusvuoren yksiköihin.
Klubitalo on ollut silmiä avaava kokemus, joka antaa varmasti paljon eväitä tulevaan. Pystymme hyödyntämään saamiamme taitoja todennäköisesti tulevaisuuden ammatissamme. Siitä kiitämme teistä jokaista. Toivomme teille mukavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta. 😊
Emma & Alisa

Ihmiskuva psykiatriassa ja klubitalomallissa

Tämä blogiteksti on lainattu Tarpeenmukainen hoito ry:n ylläpitämältä madinfinland.org -sivustolta (https://madinfinland.org/ihmiskuva/, julkaistu 25.7.2019)

Mielenterveyspalvelujärjestelmään päätynyt ihminen saattaa kokea hämmennystä, koska eri palveluissa häntä kohdellaan lähtökohtaisesti aivan eri maailmankatsomuksesta käsin. Tämä on ymmärrettävissä koulutuksen tuoksena, joka eri rooleissa työskentelevillä henkilöillä on taustallaan. Kuten filosofi Immanuel Kant on korostanut, ihmisillä ei ole suoraa pääsyä aistihavaintoja koskevaan tietoon, vaan havainnot on aina liitettävä “ymmärryksen kategorioihin”. Näitä kategorioita voidaan pitää käsitteinä, kuten psykiatrisina diagnooseina tai luokitteluna “psykiatriseksi potilaaksi”. Tässä kirjoituksessa tarkastelenkin ihmiskuvan eroja psykiatrisessa hoidossa sekä klubitalomallissa. Lähtökohtana on se, että kuinka paljon palveluihin saapuvat ihmiset nähdään erilaisina tai poikkeavina heidät kohtaaviin ammattilaisiin nähden.

Psykiatria

Psykiatriassa suhtautuminen mielenterveyspalveluihin päätyneeseen ihmiseen lähtee siitä, että tämä on potilas ja kärsii psykopatologiasta. Psykiatriassa myös oletetaan, että geenit selittävät tästä psykopatologiasta jopa 80%. Ammattilaisen tehtävänä puolestaan on olla objektiivinen käyttäytymisen havainnoija, joka on täysin teoriasta vapaa ja pyrkii puhtaaseen fenomemologiaan, eli “asioiden kuvaamiseen sellaisena kuin ne ilmenevät”. (Lönnqvist & Lehtonen 2013, 13.) Näkemys potilaiden teoriattomasta havainnoinnista on sikäli mielenkiintoinen, että psykiatriaan erikoistuminen kestää 6-8 vuotta, minä aikana yliopistotasolla opetellaan runsaasti teorioita, joihin psykiatrit “puhtaat havaintonsa” suhteuttavat. Muun muassa sadat eri psykopatologiakategoriat, joita diagnooseiksi kutsutaan, ovat tällaisia teoreettisia luokituksia, joihin potilaat on määrä lajitella. Tästä johtuen psykiatrian viitekehystä onkin pidettävä vahvasti hermeneuttisena eli tulkitsevana, eikä suinkaan tieteenä ilman teoriaa.

Psykiatrisen haastattelun päämääränä nähdään “kuvata potilaan psykiatriset ongelmat ja asettaa diagnoosi”, mutta potilaan tilan ja sitä selittävien tekijöiden tarkastelua ei nähdä erityisen tärkeäksi (Lönnqvist 2013, 32-33). Potilaan tunteiden ymmärtämiselle eli empatialle puolestaan ei aseteta painoarvoa, koska juuri potilaan tunteet ovat psykiatrisen teorian mukaan sitä “psykopatologiaa”, jota psykiatrin on määrä potilaassa objektiivisesti havainnoida. Lisäksi psykiatreja evästetään potilaskohtaamiseen siten, että “haastattelutilanteessa asiantuntijan rationaalisuuden ja potilaan irrationaalisuuden tulisi löytää toisensa”, ja asiantuntijan tulisi saattaa potilas “vapaaehtoisesti hoitomyönteiseksi” (Lönnqvist 2013, 37-38).

Yhteenvetona voisi todeta, että psykiatriassa potilaat tulkitaan jo vastaanotolle saapuessaan kategorisesti poikkeavina yksilöinä, joiden omituiset kognitiiviset prosessit selittyvät jopa suurimmaksi osaksi osin virheellisillä geeneillä. Esimerkiksi skitsofrenian arvellaan mahdollisesti olevan “ihmisen ainutlaatuisen hermostollisen rakenteen hinta” (Isohanni ym. 2013, 70). Koska psykiatrin asiantuntemukseen katsotaan kuuluvan lähinnä diagnoosin asettamien ja potilaan lääkitseminen, niin terapeuttiset interventiot jäävät muille toimijoille, kuten klubitaloille.

Klubitalomalli

Psykososiaalista kuntoutusta tarjoavat klubitalot ovat päiväkuntoutuspaikkoja, jotka perustuvat yhteisöllisyyteen ja vapaaehtoiseen osallistumiseen työpainotteiseen päivään. Suomessa toimii tällä hetkellä 23 klubitaloa, mikä on väkilukuun suhteutettuna eniten Euroopassa. Asiakkaisiin kohdistuvasta teoreettisesta ihmiskuvasta klubitaloilla saadaan käsitys kun tarkastellaan klubitalojen toimintaa ohjaavia arvoja (Hänninen 2016, 37):

1. Ihmisarvo ja -oikeudet
– Kaikkia jäseniä kohdellaan yksilöinä heidän ihmisarvoaan ja ihmisoikeuksiaan kunnioittaen yhtäläisin perustein henkilöstön hallinnon edustajien kanssa.

2. Vapaaehtoisuus
– Jäsen päättää miten hän hyödyntää klubitalon tarjoamia mahdollisuuksia, milloin ja miten usein käy talolla ja mihin osallistuu. Jäsen voi käydä klubitalolla joka päivä, pari kertaa viikossa, kerran kuukaudessa, tulla pelkästään syömään tai peli-iltaan, omien tarpeiden ja muun elämänrytmin mukaan. Talolla voi viipyä tunnin tai koko päivän. Jäsen itse päättää, mihin tarvitsee ja miten käyttää klubitaloa.

3. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
– Klubitalolla jäsenet ja työntekijät työskentelevät yhdessä, mahdollistaen klubitalon toiminnan. Kaikki tilat ja kokoukset ovat kaikille avoimia. jäseniä on myös klubitalon taustayhdistyksen hallituksessa päättämässä asioista.

4. Yhteisöllisyys
– Klubitalolla asiat päätetään yhdessä. päivittäiset, juoksevat asiat päätetään aamun tai iltapäivän työnjakopalaverissa ja isommat 1-2 viikon välein pidettävässä klubitalokokouksessa. Isot linjat päättää yhdistyksen hallitus. Yhdessä oleminen ei ole pakollista, mutta siihen annetaan mahdollisuuksia.

Nyt sama ihminen, joka psykiatrin vastaanotolla on patologinen, irrationaalinen ja geneettisesti poikkeava tarkkailun kohde objektiiviselle ja rationaaliselle psykiatrille, onkin yhtäkkiä kunnioitettava yksilö. Häntä ei aseteta patologiseen kategoriaan, eikä koulita “hoitomyönteiseksi”, vaan hänen tahtoaan ja itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan. Ammattilainen ei olekaan enää kaikkitietävä asiantuntija vaan pikemminkin ihmisen toimijuutta tukeva yhteistyökumppani.

Lopuksi

Psykiatrinen hoito tekee ihmisistä ensin muista poikkeavia psykiatrisia potilaita, ja tämän jälkeen klubitaloissa opetellaan pois tuosta potilaan roolista. On selvää, että näin erilaiset ihmiskuvat eivät tue toisiaan, vaan klubitalojen tehtäväksi jää paikkailla psykiatrisen hoidon aiheuttamia identiteettiongelmia parhaansa mukaan. Tarpeenmukaisessa hoidossa, kuten avoimen dialogin mallissa, on kiinnitetty huomiota siihen, että palvelut eivät toimisi toisiaan vastaan, kuten meillä neurobiologisen psykiatrian alueella tällä hetkellä tapahtuu. Mielenterveyspalveluihin päätyneille ihmisille onkin harkinnan arvoista täydentää henkilökohtaista palvelukattaustaan Tampereella ja Helsingissä toimivilla psyykenlääkevieroitusryhmillä, jotka klubitalojen tavoin edesauttavat psykiatrisissa palveluissa syntyvästä leimaavasta potilaan roolista irrottautumista.

Blogi syntyi nyt kanditutkielmaan inspiraation etsimisen sivutuotteena.

Tapio Gauffin

Kirjoittaja on yhteiskuntatutkimuksen opiskelija ja psykiatriasta selviytyjä. Hän ei pidä pitkäaikaista lääkehoitoa toipumisen kannalta hyvänä vaihtoehtona ja toivoo siirtymistä neurobiologisesta humanistiseen psykiatriaan. Tapio on ollut Näsinkulman Klubitalon jäsen yli 10 vuotta.

Lähteet:

Isohanni, Matti & Suvisaari, Jaana & Koponen, Hannu & Kieseppä, Tuula & Lönnqvist, Jouko (2013) Skitsofrenia. Teoksessa Jouko Lönnqvist & Markus Henriksson & Mauri Marttunen & Timo Partonen (toim.) Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 70-133.

Hänninen, Esko (2016) Klubitalotoimintaa ohjaavat arvot ja periaatteet. Teoksessa Esko hänninen (toim.) Mieleni minun tekevi: mielenterveyskuntoutujien klubitalot 20 vuotta Suomessa. Helsinki: Suomen klubitalot ry, 35-38.

Lönnqvist, Jouko & Lehtonen, Johannes (2013) Psykiatria ja mielenterveys. Teoksessa Jouko Lönnqvist & Markus Henriksson & Mauri Marttunen & Timo Partonen (toim.) Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 12-31.

Lönnqvist, Jouko (2013) Potilaan tutkiminen. Teoksessa Jouko Lönnqvist & Markus Henriksson & Mauri Marttunen & Timo Partonen (toim.) Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 32-46.

Mölkkyturnauksen mestaruus Näsinkulmaan!

Oli kuuma päivä, kun lähdimme Samin kanssa Eteläpuistoon kävellen pelaamaan Sopimusvuoren mölkkyturnaukseen. Kenttä oli laaja, ja pelasimme sen laidalla.

Joukkueita oli noin 16. Aloitimme alkulohkoilla, joissa kolme joukkuetta kussakin. 4 pelaajaa melkein kaikissa joukkueissa. Meitä Näsinkulman nopsissa oli pelaajia 3. Meille tuli vahvistus Rikusta Hervannasta.
Kenttä pölisi mölkkyä heitettäessä. Voitimme yhden pelin alkulohkossa. Pelatessamme toista ottelua alkulohkossa, putosimme 25 pisteeseen 3 kertaa vähintään. Nousimme aina sieltä, mutta se ei riittänyt. Peli oli tosi pitkä, mutta häviö tuli. Pääsimme kuitenkin jatkoon arvonnalla. Lappu nostettiin erään henkilön hatusta.

Pääsimme semifinaaliin. Voitimme. Neljä liikennetötteröä oli merkkinä semifinaaleissa. Alkulohkoissa oli enemmän tötteröitä kilpailupaikoilla. Voitimme, ja pääsimme finaaliin. Kentälle tuli 2 tötteröä pronssipelin ja kultapelin pelipaikkojen merkiksi. Pelasimme finaaleissa ja jännittävien vaiheiden jälkeen voitimme kultaa.

Tästä palkintona iso mestaruusmölkky. Joukkueemme saa nimemme tähän tavoiteltuun palkintoon. Kaikki joukkueet olivat hyviä, ja tästä merkkinä jokainen sai Tvix-suklaapatukan. Veimme pokaalin Samin kanssa klubille.

Kiitos kaikille.
Matti H.

Juhannussarjakuva

Tämänkin taidokkaan A.U.Tistinen -sarjakuvan takana on Tomi M.