Sopimusvuori Ry kotisivu

Tervetuloa Näsinkulmaan!

Näsinkulman Klubitalo on vakaa ja perinteikäs toimija Tampereella jo vuodesta 1995. Olemme matalan kynnyksen mielenterveyskuntoutujien jäsenyhteisö, jonka ylläpitämiseen ja kehittämiseen kaikki toiminnassa mukana olevat osallistuvat.  Klubitalotoiminta koostuu toiminnallisesta ja aktiivisesta päivästä, erilaisista työ- ja koulutusmahdollisuuksista sekä vapaa-ajan toiminnasta.

Olemme akkreditoitu Klubitalo ja toteutamme kansainvälistä klubitalomallia.

Tervetuloa tutustumaan!

 

Lue lisää

Ajankohtaista

Vegaaniviikko

Kultajyvässä vietetään aina kuun ensimmäisenä viikkona ruokateemaviikkoja. Viime vuonna vietettiin mm. Suomi-, Amerikka-, Italiaviikkoja. Tänä vuonna Kultajyvän yksikkökokouksessa, Sopassa, päätettiin laajentaa teemaruokaviikkojen näkökulmaa. Uusiksi teemaviikkojen aiheiksi nousivat jäsenistöstä soppa-, maakunta- ja itämaisten ruokien viikot. Vegaaniruoan toive oli noussut palautteista, joita saa antaa Kultajyvälle, ja tietenkin Kultajyvä kuuli toiveen vegaaniviikon muodossa!

Mitä sitten tarkoittaa se, että joku on vegaani? Vegaani ei syö mitään eläinperäisiä tuotteita eikä esimerkiksi käytä mitään eläimillä testattuja tuotteita. Vegaani ei siis pelkästään luovu pelkästään lihasta, vaan myöskin mm. juustosta, maitotuotteista ja Fazerin sinisestä. Näitä ainesosia ei siis voitu käyttää myöskään Kultajyvän lounaalla. Kultajyvässähän normaalisti tarjotaan kasvisruokaa sitä haluaville, mutta vegaanista ruokaa ei tätä ennen ole tarjottu.  Viikko vaatikin suunnittelua etukäteen, mitä kaikkea voikaan tehdä rajoitteista huolimatta. Oli hienoa huomata, että lähes kaikki ruokalajit on mahdollista tehdä myös vegaanisena! Nykyisin kaupassa on hyllyt täynnä vegaanisia tuotteita, eikä niiden hintakaan päätä huimannut. Teimme esimerkiksi pinaattikeiton, joka oli tehty maidon sijasta kauramaidosta ja -kermasta. Maku ei juurikaan muuttunut, vaikka vahingossa olimmekin ostaneet juustoista kaurakermaa 😉 Vegeviikolla syötiinkin monipuolisesti ja terveellisesti mm. chili sin carnea, vegaanihampurilaisia ja bataattiranskalaisia, pinaattikeittoa ja kaalilaatikkoa.

Kasvisruokaa pyritään Klubilla syömään kerran viikossa pelkän kasvispäivän muodossa. Tiesitkö muuten, mitä hyötyä kasvisruoalla on? Sillä muun muassa on kiistattomia terveysvaikutuksia sekä se vähentää huomattavasti ympäristön kuormitusta.

Ruokailijoiden kommentteja vegaaniviikosta:

  • Vegaanihampurilainen oli hyvä. Ihan okei oli vegaaniviikko, niitä voisi olla useamminkin. Siitä näkee, että kasviksistakin saa mielenkiintoisia ruokia!
  • Kannattaa jatkossakin pitää. Vegaanihampurilainen oli ok, mutta ei se kyllä hampurilaista jauhelihapihvillä voittanut.
  • Pinaattikeitto oli hyvää, ei ollut väliä onko vegaanista vai ei. Harvoin täällä on ruokaa, joka ei maistu. Jos on hyvää ruokaa, niin lautaseenkin voi tulla reikä. (bloggaajat kommentoivat tätä: Onneksi santsausmahdollisuus on, eikä tarvitse tuhota lautasia ja saada vatsanpuruja)
  • Olen yllättynyt, kuinka monipuolisesti ollaan saatu syödä tällä viikolla. Vegaanihampparipihvit olivat aivan huikeita.
  • Vegaaniruokien tekeminen on ollut kivaa! Ei ole ollut hirveästi eroa liha- ja kasvisruokien tekemisellä, mutta tällä viikolla on ollut erilaisia puhtaita raaka-aineita enemmän kuin normaalisti, ja olen oppinut uutta. Kaikki ruoat ovat olleet hyviä, hyviä makuja ja mausteita. Terveellinen viikko ollut ja hyvä niin!
  • Olen ostanut joka päivä omat eväät.

 

Maaliskuussa teemaviikko jatkuu talvisen sopivasti soppaviikolla, tulkaa herkuttelemaan!

Kivaa talven jatkoa ja pitäkää itsenne lämpiminä!

Kultajyvästä Jaana ja Hanna

     

5.2. Opiskelijana Näsinkulmassa.

Täällä kirjoittelee 2 sairaanhoitajaopiskelijaa LAUREA:sta. Krista on jo tovin ollut opiskelijana Näsinkulman Klubitalolla ja tänään tänne tuli tutustumaan Kristan luokkakaveri Jenni Kaarisillan toimintakeskuksesta.

Krista sai kunniatehtävän heti aamusta, kun piti perehdyttää talon tavoille kollegaa.

Näsinkulmaan oli helppo tulla. Jo alaovella jäsenet ottivat hyvin vastaan ja tehtiin tuttavuutta. Kaikki puhuttelee nimellä ja tulee avoimin mielin esittäytymään. Myös klubitalon henkilökunta.

Työnkirjo on klubitalolla laaja, mutta jäsenten avustuksella pääsee heti mukaan. On kiva ja mukava olla, kun on mukavia ja asiantuntevia jäseniä perehdyttämässä opiskelijuuden saloihin.

Täällä tunnelma tuntuu olevan rento, ja jokainen saa tulla omana itsenään. On ihanaa, kun kuulee kaikkien olevan ystävällisiä toisilleen ja tarttuu töihin positiivisin mielin.

Olette ihan huippu tiimi ja kiitos, kun otitte meidät opiskelijoiksi!

Krista ja Jenni

Haavepajassa innokaita askartelijoita ja rentoa meininkiä 29.1.2020

Moikka!

Täällä kirjoittavat opiskelijat Krista ja Kreetta. Pidimme klubitalolla keskiviikkona 29.1 haavepajaa, jossa tarkoituksena oli tehdä jäsenten kanssa omat haavekartat. Haavekarttoja varten leikkasimme lehdistä inspiroivia kuvia ja tekstejä, jonka jälkeen kokosimme ne paperille.

Rento ja mukava tunnelma sai aikaan hauskoja ja mielenkiintoisia keskusteluita. Tekemisen meininki ja iloinen puheensorina houkutteli paikalle paljon jäseniä.

Oheessa kuvia persoonallisista teoksista:

 

Haavekartoissa yhdistyivät tärkeät aatteet ja kauniit asiat – huumoria unohtamatta!

Terveys nousi myös yhdeksi teemaksi.

Motivoivat ja oivaltavat tekstit olivat tämän haavekartan suola.

Terkut opiskelijoilta

Moikkelis moi!
Kaksi sairaanhoitaja opiskelijaa Emma ja Alisa täällä kirjoittelevat. Olemme nyt viimeistä harjoittelu päivää täällä Klubitalolla. Kuusi viikkoa on kulunut vikkelästi mukavassa ilmapiirissä.
Aloitimme harjoittelun hieman epävarmoilla fiiliksillä ja jännittyneinä tulevasta. Emme tienneet ennestään Klubitalon toiminnasta ja koko toimintamalli oli meille aivan uusi. Pääsimme kuitenkin nopeasti osaksi yhteisöä ja pikkuhiljaa löysimme paikkamme Klubilla. Asettumistamme tänne helpotti todella paljon lämmin vastaanotto sekä rento ja avoin ilmapiiri.
Olemme oppineet paljon tutustumalla moniin eri ihmisiin, jotka ovat tukeneet meitä erilaisissa toiminnoissa. Olemme saaneet myös paljon arvokasta ohjausta, jonka ansioista olemme kehittyneet paljon harjoittelun aikana.
Harjoittelun ohessa olemme päässeet tutustumaan jäsenten kanssa keittiön saloihin, niin kuin myös kirjanpidon taitoihin. Puhumattakaan kävelyfutis turnauksesta (jonka voitimme 😉), syyskuun haaste ja- ensiapuryhmistä, joita ohjasimme, sekä tutustumiskäynneistä eri Sopimusvuoren yksiköihin.
Klubitalo on ollut silmiä avaava kokemus, joka antaa varmasti paljon eväitä tulevaan. Pystymme hyödyntämään saamiamme taitoja todennäköisesti tulevaisuuden ammatissamme. Siitä kiitämme teistä jokaista. Toivomme teille mukavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta. 😊
Emma & Alisa

Ihmiskuva psykiatriassa ja klubitalomallissa

Tämä blogiteksti on lainattu Tarpeenmukainen hoito ry:n ylläpitämältä madinfinland.org -sivustolta (https://madinfinland.org/ihmiskuva/, julkaistu 25.7.2019)

Mielenterveyspalvelujärjestelmään päätynyt ihminen saattaa kokea hämmennystä, koska eri palveluissa häntä kohdellaan lähtökohtaisesti aivan eri maailmankatsomuksesta käsin. Tämä on ymmärrettävissä koulutuksen tuoksena, joka eri rooleissa työskentelevillä henkilöillä on taustallaan. Kuten filosofi Immanuel Kant on korostanut, ihmisillä ei ole suoraa pääsyä aistihavaintoja koskevaan tietoon, vaan havainnot on aina liitettävä “ymmärryksen kategorioihin”. Näitä kategorioita voidaan pitää käsitteinä, kuten psykiatrisina diagnooseina tai luokitteluna “psykiatriseksi potilaaksi”. Tässä kirjoituksessa tarkastelenkin ihmiskuvan eroja psykiatrisessa hoidossa sekä klubitalomallissa. Lähtökohtana on se, että kuinka paljon palveluihin saapuvat ihmiset nähdään erilaisina tai poikkeavina heidät kohtaaviin ammattilaisiin nähden.

Psykiatria

Psykiatriassa suhtautuminen mielenterveyspalveluihin päätyneeseen ihmiseen lähtee siitä, että tämä on potilas ja kärsii psykopatologiasta. Psykiatriassa myös oletetaan, että geenit selittävät tästä psykopatologiasta jopa 80%. Ammattilaisen tehtävänä puolestaan on olla objektiivinen käyttäytymisen havainnoija, joka on täysin teoriasta vapaa ja pyrkii puhtaaseen fenomemologiaan, eli “asioiden kuvaamiseen sellaisena kuin ne ilmenevät”. (Lönnqvist & Lehtonen 2013, 13.) Näkemys potilaiden teoriattomasta havainnoinnista on sikäli mielenkiintoinen, että psykiatriaan erikoistuminen kestää 6-8 vuotta, minä aikana yliopistotasolla opetellaan runsaasti teorioita, joihin psykiatrit “puhtaat havaintonsa” suhteuttavat. Muun muassa sadat eri psykopatologiakategoriat, joita diagnooseiksi kutsutaan, ovat tällaisia teoreettisia luokituksia, joihin potilaat on määrä lajitella. Tästä johtuen psykiatrian viitekehystä onkin pidettävä vahvasti hermeneuttisena eli tulkitsevana, eikä suinkaan tieteenä ilman teoriaa.

Psykiatrisen haastattelun päämääränä nähdään “kuvata potilaan psykiatriset ongelmat ja asettaa diagnoosi”, mutta potilaan tilan ja sitä selittävien tekijöiden tarkastelua ei nähdä erityisen tärkeäksi (Lönnqvist 2013, 32-33). Potilaan tunteiden ymmärtämiselle eli empatialle puolestaan ei aseteta painoarvoa, koska juuri potilaan tunteet ovat psykiatrisen teorian mukaan sitä “psykopatologiaa”, jota psykiatrin on määrä potilaassa objektiivisesti havainnoida. Lisäksi psykiatreja evästetään potilaskohtaamiseen siten, että “haastattelutilanteessa asiantuntijan rationaalisuuden ja potilaan irrationaalisuuden tulisi löytää toisensa”, ja asiantuntijan tulisi saattaa potilas “vapaaehtoisesti hoitomyönteiseksi” (Lönnqvist 2013, 37-38).

Yhteenvetona voisi todeta, että psykiatriassa potilaat tulkitaan jo vastaanotolle saapuessaan kategorisesti poikkeavina yksilöinä, joiden omituiset kognitiiviset prosessit selittyvät jopa suurimmaksi osaksi osin virheellisillä geeneillä. Esimerkiksi skitsofrenian arvellaan mahdollisesti olevan “ihmisen ainutlaatuisen hermostollisen rakenteen hinta” (Isohanni ym. 2013, 70). Koska psykiatrin asiantuntemukseen katsotaan kuuluvan lähinnä diagnoosin asettamien ja potilaan lääkitseminen, niin terapeuttiset interventiot jäävät muille toimijoille, kuten klubitaloille.

Klubitalomalli

Psykososiaalista kuntoutusta tarjoavat klubitalot ovat päiväkuntoutuspaikkoja, jotka perustuvat yhteisöllisyyteen ja vapaaehtoiseen osallistumiseen työpainotteiseen päivään. Suomessa toimii tällä hetkellä 23 klubitaloa, mikä on väkilukuun suhteutettuna eniten Euroopassa. Asiakkaisiin kohdistuvasta teoreettisesta ihmiskuvasta klubitaloilla saadaan käsitys kun tarkastellaan klubitalojen toimintaa ohjaavia arvoja (Hänninen 2016, 37):

1. Ihmisarvo ja -oikeudet
– Kaikkia jäseniä kohdellaan yksilöinä heidän ihmisarvoaan ja ihmisoikeuksiaan kunnioittaen yhtäläisin perustein henkilöstön hallinnon edustajien kanssa.

2. Vapaaehtoisuus
– Jäsen päättää miten hän hyödyntää klubitalon tarjoamia mahdollisuuksia, milloin ja miten usein käy talolla ja mihin osallistuu. Jäsen voi käydä klubitalolla joka päivä, pari kertaa viikossa, kerran kuukaudessa, tulla pelkästään syömään tai peli-iltaan, omien tarpeiden ja muun elämänrytmin mukaan. Talolla voi viipyä tunnin tai koko päivän. Jäsen itse päättää, mihin tarvitsee ja miten käyttää klubitaloa.

3. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
– Klubitalolla jäsenet ja työntekijät työskentelevät yhdessä, mahdollistaen klubitalon toiminnan. Kaikki tilat ja kokoukset ovat kaikille avoimia. jäseniä on myös klubitalon taustayhdistyksen hallituksessa päättämässä asioista.

4. Yhteisöllisyys
– Klubitalolla asiat päätetään yhdessä. päivittäiset, juoksevat asiat päätetään aamun tai iltapäivän työnjakopalaverissa ja isommat 1-2 viikon välein pidettävässä klubitalokokouksessa. Isot linjat päättää yhdistyksen hallitus. Yhdessä oleminen ei ole pakollista, mutta siihen annetaan mahdollisuuksia.

Nyt sama ihminen, joka psykiatrin vastaanotolla on patologinen, irrationaalinen ja geneettisesti poikkeava tarkkailun kohde objektiiviselle ja rationaaliselle psykiatrille, onkin yhtäkkiä kunnioitettava yksilö. Häntä ei aseteta patologiseen kategoriaan, eikä koulita “hoitomyönteiseksi”, vaan hänen tahtoaan ja itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan. Ammattilainen ei olekaan enää kaikkitietävä asiantuntija vaan pikemminkin ihmisen toimijuutta tukeva yhteistyökumppani.

Lopuksi

Psykiatrinen hoito tekee ihmisistä ensin muista poikkeavia psykiatrisia potilaita, ja tämän jälkeen klubitaloissa opetellaan pois tuosta potilaan roolista. On selvää, että näin erilaiset ihmiskuvat eivät tue toisiaan, vaan klubitalojen tehtäväksi jää paikkailla psykiatrisen hoidon aiheuttamia identiteettiongelmia parhaansa mukaan. Tarpeenmukaisessa hoidossa, kuten avoimen dialogin mallissa, on kiinnitetty huomiota siihen, että palvelut eivät toimisi toisiaan vastaan, kuten meillä neurobiologisen psykiatrian alueella tällä hetkellä tapahtuu. Mielenterveyspalveluihin päätyneille ihmisille onkin harkinnan arvoista täydentää henkilökohtaista palvelukattaustaan Tampereella ja Helsingissä toimivilla psyykenlääkevieroitusryhmillä, jotka klubitalojen tavoin edesauttavat psykiatrisissa palveluissa syntyvästä leimaavasta potilaan roolista irrottautumista.

Blogi syntyi nyt kanditutkielmaan inspiraation etsimisen sivutuotteena.

Tapio Gauffin

Kirjoittaja on yhteiskuntatutkimuksen opiskelija ja psykiatriasta selviytyjä. Hän ei pidä pitkäaikaista lääkehoitoa toipumisen kannalta hyvänä vaihtoehtona ja toivoo siirtymistä neurobiologisesta humanistiseen psykiatriaan. Tapio on ollut Näsinkulman Klubitalon jäsen yli 10 vuotta.

Lähteet:

Isohanni, Matti & Suvisaari, Jaana & Koponen, Hannu & Kieseppä, Tuula & Lönnqvist, Jouko (2013) Skitsofrenia. Teoksessa Jouko Lönnqvist & Markus Henriksson & Mauri Marttunen & Timo Partonen (toim.) Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 70-133.

Hänninen, Esko (2016) Klubitalotoimintaa ohjaavat arvot ja periaatteet. Teoksessa Esko hänninen (toim.) Mieleni minun tekevi: mielenterveyskuntoutujien klubitalot 20 vuotta Suomessa. Helsinki: Suomen klubitalot ry, 35-38.

Lönnqvist, Jouko & Lehtonen, Johannes (2013) Psykiatria ja mielenterveys. Teoksessa Jouko Lönnqvist & Markus Henriksson & Mauri Marttunen & Timo Partonen (toim.) Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 12-31.

Lönnqvist, Jouko (2013) Potilaan tutkiminen. Teoksessa Jouko Lönnqvist & Markus Henriksson & Mauri Marttunen & Timo Partonen (toim.) Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 32-46.