Olen monta kertaa mainostanut sitä, että ulkona liikkuminen rauhoittaa ja rentouttaa. Metsässä tai puistossa siihen voi löytää suuremman vaihteen; puilla on rauhoittava vaikutus mieleen. Ensinnäkin ne ovat meitä suurempia ja vahvempia sekä oletettavasti vanhempia. Isojen puiden humina rauhoittaa ja tekee turvallisen olon: voimme olla turvassa, koska puut suojelevat meitä.
Huomasin puiden rentouttavan vaikutuksen, kun kävelin aika kuormittavan viikon jälkeen puiston läpi kotiin. Puiston puut olivat osittain vielä vihreitä, joten puistossa oli miellyttävä vihertävän keltainen valaistus.
Vihreä on rauhoittava väri; ehkä se johtuu siitä, että kaikki elävä ja kasvava on vihreää. Mutta puut ovat rauhoittavia muinakin vuodenaikoina kuin ”viheriöidessään lehtiverhossa”. Ruska-ajan värikkäät puut ovat inspiroivia, ja talven alastomat rungot oksineen muodostavat graafisia kuvioita taivasta vasten.
Mutta mikään ei voita kävelyä metsässä ”vihreän pitsin” aikaan alkukesällä, jolloin luonto vasta pukeutuu vihreyteen talven ankaruuden jälkeen. Silloin mielen valtaa kaikkivoipaisuuden tunne: Jes! Minä pystyn tähän!
– Annakaisa
Teksti on osa Mun mielessä -blogikokonaisuutta, jossa Mielenterveyskuntoilijat kertovat oman tarinansa.
