Nämä ovat sellaisia asioita, jotka saavat mieleni tyhjenemään kaikelta ylimääräiseltä, joka helposti peittoaa omat selkeät, toiveikkaat ajatukseni elämästä. Huomaan, kun en ole muistanut säännöllisesti pysähtyä, että mieleni sumenee ja palan nopeasti loppuun.
Luonnossa, erityisesti metsässä ja veden äärellä, muistan taas, ettei olekaan mitään hätää. Muistan, että olenkin vain pieni piste tässä maailmankaikkeudessa, ja haasteet, jotka ovat tuntuneet itselleni elämääkin suuremmilta, tuntuvat yhtäkkiä pieniltä ja ovatkin täysin hoidettavissa. Kuten virtaava vesi, myös ongelmat ovat ohimeneviä. Niillä on opittava surffailemaan, menemään virran mukana ja suurista aalloista huolimatta suunnata katse eteenpäin, kaatuessa nousta uudestaan ylös ja jatkaa matkaa. Luonnossa muistan nuo asiat jälleen sekä tajuan pysähtymisen tärkeyden. Hetkessä eläminen on suurin elämääni muuttanut oivallus. Muutama syvä hengitys puhdasta, raikasta ilmaa tuo minut takaisin tähän hetkeen ja välillä tunnen jopa uudelleensyntyväni.
Musiikin kuuntelu, musiikin luominen, oli se sitten laulamalla tai soittamalla jotain soitinta, on minulle myös korvaamatonta terapiaa. Omien tunteiden purkaminen säveliin, kauniiseen sointuun, on sanoinkuvailemattoman upeaa. Musiikkia kuunnellessa saan myös paremmin ajatukset kasaan ja saan luotua tekstiäkin aivan eri tavalla.
Taide on ollut osa elämääni aina. Taiteen muoto on vaihdellut mm. valokuvaamisesta maalaamiseen ja elämän viedessä mukanaan, on myös taiteen merkitys vaihdellut vähemmästä enempään. Nykyään taiteen merkitys elämässäni on vahvimmillaan ja tunnen, kuinka se tulee jäämään elämääni ikuisesti. Olen vasta lähiaikoina löytänyt itseni yllättymästä taidoistani, joka on ollut minulle pitkään täysin vieras tunne. Oman kädenjäljen näkeminen saa minut ajattelemaan, että onhan minusta johonkin ja ehkä jopa moneen muuhunkin.
Joogaan olen syventynyt vasta tänä vuonna paremmin, ja onneksi olen. Jooga toimii minulle samaan aikaan kehon, että mielen huoltamisena. Joogatessa pääsen yhdistämään nämä kaikki aikaisemmin mainitsemani asiat. Meditatiiviseen tilaan pääsemiseen ei vaadita muuta, kuin hetkeen pysähtymistä, hengitykseen keskittymistä, sekä kehon ja mielen kuuntelemista. Joogatessa hiljennyn, kuuntelen lempeää, mieltä rauhoittavaa musiikkia, keskityn hengittämiseen ja hetkessä olemiseen, ja kehon liike muistuttaa taidetta.
Mielestäni mieltä on todella tärkeä huoltaa ja siitä puhutaan yhteiskunnassamme onneksi enenevissä määrin, mutta ei vielä tarpeeksi. Jos meille opetettaisiin lapsuudesta saakka mielen hoitamisen tärkeyttä yhtä lailla, kuin liikunnan tärkeyttä, voisimme jokainen varmasti paremmin ja loppuun palamista olisi paljon vähemmän. Jokaisella meistä on erilaiset lähtökohdat, jokaisella on erilainen tarina, ja jokaisen mielellä on oikeus voida hyvin.
Valoisin terveisin, toiveikas mielenterveyskuntoilija Hiedanrannasta
Teksti on osa Mun mielessä -blogikokonaisuutta, jossa Mielenterveyskuntoilijat kertovat oman tarinansa.
