Tämä on jo toinen kerta kun päädyin Hiedanrannan kartanon Konttuuri-pajaan kuntouttavaan työtoimintaan. Ensimmäinen kerta oli kesällä 2019, ja silloin vaihdoin Sopimusvuoren Klemmarista Konttuuriin. Klemmari oli minulle hieman liian vilkas paikka, mutta Konttuurissa oli vähemmän ihmisiä ja rauhallista.
Niihin aikoihin olin hankalassa paikassa elämäni kanssa, elin kuormittavassa ja toksisessa parisuhteessa, ja yritin piilotella pahasti eskaloitunutta päihdeongelmaani sekä itseltäni, että ympärilläni olevilta ihmisiltä. Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan, niin myös parisuhteeni. Toisaalta olin todella helpottunut, mutta olin myös täysin hukassa itseni kanssa. Kuntouttava työtoiminta päätettiin laittaa siinä kohtaa poikki, ja minä päädyin ensin päihdekuntoutukseen, jonka jälkeen retkahdettuani löysin itseni Vipusen katkolta.
Katkon aikana aloin pikku hiljaa ymmärtämään minkälaisesta elämän mittaisesta vyyhdestä päihdeongelmassani oikeasti oli kyse, ja ymmärsin vihdoin että en voi ikuisesti pakoilla vastuuta. Siinä kohtaa toipumiseni todella alkoi, olin 37-vuotias ja tuhlannut elämästäni melkein 25 vuotta pakenemalla todellisuutta erinäisten päihteiden avulla. Melkoinen herätys.
Päädyin lopulta Tampereen huumehoidon avopalveluiden, eli Jeesin asiakkaaksi, ja aloin käymään päihteettömässä päiväyhteisössä säännöllisesti. Tunsin myös ensimmäistä kertaa olevani valmis kokeilemaan opioidikorvaushoitoa. Polku kohti korvaushoitoa oli pitkä ja haastava, ja tuore koronapandemia ei ainakaan helpottanut asioita. Roikuin löysässä hirressä seitsemisen kuukautta, vailla varmuutta tulevasta.
Lopulta hoito kuitenkin alkoi, elokuun 2020 loppupuolella, ja järjetön taakka tippui harteiltani. Enää minun ei tarvinnut elää annoksesta annokseen, jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa. Kävin myös Jeesin yhteisössä niin tunnollisesti, että minut pyydettiin yhteisöön työkokeiluun yhdyshenkilöksi asiakkaiden ja työntekijöiden välille! Suostuin toki mielelläni, ja hoidin samalla itseäni käymällä säännöllisesti keskusteluja omahoitajani kanssa. Tällä hetkellä yritämme hoitajani kanssa saada minulle lähetettä tarkkaavaisuushäiriötesteihin, jos vaikka joskus saisin diagnoosit kohdilleen.
Olin saanut itse niin paljon apua, että muiden auttaminen alkoi kiinnostamaan, ja marraskuussa minulle tarjoutui mahdollisuus kouluttautua rikos- ja päihdetaustaiseksi kokemusasiantuntijaksi KEIJO-hankkeen kautta. Koulutus oli psyykkisesti todella raskas, mutta samalla myös erinomainen työkalu itsereflektointiin. Vedin myös viikoittain omaa vertaistukiryhmää, joka oli asiakkaiden keskuudessa pidetty, sekä hyvää terapiaa minulle itselleni.
Suuntani alkoi olla oikea noihin aikoihin, mutta elämällä on tapana potkia päähän, ja koronaeristyksen lisäksi jouduin läpikäymään kaikkea kivaa, kuten luteita asunnossa -> myrkytys -> kalusteet kaatopaikalle -> uusien kalusteiden hankkiminen, ja juuri kun kuvittelin tilanteen loppuneen, löytyi luteita taas, ja sama sirkus alkoi alusta. Lopulta vuokranantajani päätti laittaa asunnon remonttiin, joten jouduin vielä muuttamaan kaiken lisäksi.
Työkokeilun loppu ja muutto tapahtuivat toukokuussa 2021, ja olin siinä kohtaa niin väsynyt, että olin taas aivan hukassa.
Onneksi minulla oli vielä Konttuuri suht koht tuoreessa muistissa, joten soitin ja selitin tilanteeni. Tämä oli loistava liike tähän kohtaan, sain taas kiintopisteen arkeeni, ja aikaa suunnitella tulevaisuutta rauhassa. Aloitin kolmen kuukauden sopimuksella, jota jatkettiin juuri tammikuulle asti. Oloni on tällä hetkellä turvallinen, ja katson kohti tulevaa optimistisesti. Löysin myös kesällä vierelleni aivan uskomattoman ihmisen, joka tukee pyrkimyksiäni ja arvostaa minua ihmisenä, sen sijaan että tuomitsisi minut menneisyyteni takia. Elämä yllättää välillä uskomattomilla tavoilla.
Tiedän olevani hyvissä käsissä Sopimusvuorella. Meillä on suunnitelmissa laittaa vihdoinkin ulosottoasiani järjestykseen, eli saan apua velkajärjestelyyn hakemisessa. Pystyn ensimmäistä kertaa 15 vuoteen taas miettimään tulevaisuutta, jossa en ole käsi ojossa joka luukulla tukien varassa. Innostuin myös päihde- ja auttamistyöstä niin paljon, että aion hakea ensi syksynä johonkin alan koulutukseen. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta tiedän saavani neuvoja ja tukea valintaa varten.
Pääsen myös tutustumaan Sopimusvuoren Ohjuri-pajalle, koska ryhmänohjaus kiinnostaa minua paljon. Suunnitelmissani on myös aloittaa taas aiemmin mainitun vertaistukiryhmän pyörittäminen, kaikki asioita jotka tukevat tulevaisuuden suunnitelmiani.
Huh, tulipa pitkä teksti! Ilmeisestikin minulla oli tarve purkaa asioita tekstimuotoon (ja sain samalla tehtyä etäpäivän kotitehtävän). Tulevaisuus näyttää valoisalta, ja minulla on nyt todella hyvä turvaverkosto. Minä kuittaan tältä iltaa, ja alan valmistautumaan huomista työpäivää varten.
Hyvää loppuvuotta kaikille, päivitän kuulumisiani kun olen saanut asioita eteenpäin!
Tampereella, 23.9.2021, Syksyisin terveisin Toni Hämäläinen
——————————————–
