Sopimusvuori Ry kotisivu

Nuutinpäivästä alkavat härkäviikot

Nuutinpäivä, 13.1., oli viimeinen joulunajan pyhäpäivistä. Sen jälkeen alkoi, ja alkaa nykyäänkin, moniviikkoinen juhlaton kausi ennen laskiaista ja Marian päivää. Herkkuruokainen joulun aika ja huoleton loikoilu lämpimässä tuvassa oli takanapäin.

Tätä juhlatonta kautta sanotaan selkäviikoiksi tai härkäviikoiksi. ”Selkäviikko” -nimitys lienee aivan selvä. Nimellä viitataan talven selkään, joka avarana ja tyhjänä aavan järvenselän lailla aukeaa eteemme. Mutta miksi ”härkäviikot”? Mitä tekemistä härillä on Suomen talvessa?

Entisaikaan, noin muutama vuosisata sitten, käytettiin Lounais-Suomessa vetojuhtina härkiä. Härät iestettiin, ja käytiin käsiksi ulkotöihin. Kevyt hevosella huvikseen ajelu oli lopussa, ja oli aika jälleen kohdata elämän kovuus, esim. rehkimällä härkävaljakkoineen lumisessa metsässä hankkimassa poltto- ja rakennuspuita. Tästä siis nimitys ”härkäviikot”.

Tässä tulee kiusaus vähän viisastella, ja sanoa, että härkäviikkoina ihmisenkin tulee olla vahva kuin härkä selvitäkseen härkäpäisesti taas talven selän yli.

Keskitalvi on monelle vaikeaa aikaa: vielä on kylmää ja talvista eikä valokaan ole vielä voittanut, joten päivät tuntuvat olevan ikuisen harmaita. Kevät ja aurinko tuntuvat olevan valovuosien päässä.

Naistenlehdet pursuavat hyviä konsteja ankeuden selättämiseen: voi neuloa suvun jokaiselle jäsenelle villasukat, hemmotella itseään vaahtokylvyllä ja samppanjaillallisella tai hakea kellarista vesipuolukoita illan iloksi.

Yksi konsti auttaa nuhjakkaan oloon: liikunta ulkoilmassa tepsii taatusti. Enkä tarkoita tässä liikunnalla kymmenen kilometrin hikilenkkiä, vaan ihan yksinkertaista, rauhallista kävelylenkkiä.

Kierros korttelin ympäri tai kipaisu lähimmälle ärrälle hengästyttää juuri sopivasti, ja sekä lihakset että aivot ja keuhkot saavat tarpeellisen ilmakylvyn. Iltakävelyn jälkeen maistuu iltatee mainiolta ja veri kiertää. Unikin tulee helpommin, kuin jos vain olisi lojunut sohvalla telkkarin edessä koko illan.

Ajatus iltalenkistä saattaa tuntua ylivoimaiselta, kun sohva kutsuu liikaa. Mutta jos tahdonvoimalla jaksaa tehdä vaikka parikin lenkkiä viikossa, elimistö alkaa vähitellen vaatia ja kaivata iltakävelyä. ANNAKAISA