Sopimusvuori Ry kotisivu

Tule meille, Tuomas kulta!

Tuomaan nimipäivä, tuomaanpäivä on 21. joulukuuta. Päivää vietetään katolisessa kirkossa apostoli Tuomaan muistopäivänä, jolloin hänen pyhäinjäännöksensä on perimätiedon mukaan siirretty. Tuomaan päivää on Suomessa pidetty joulunajan alkupäivänä, mistä johtuu sanonta ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”.

Tuomas toi joulurauhan, ja onkin sanottu: ”Tuomaasta housut naulaan, tulee joulurauha.” Tuomaan päivästä Nuutin päivään asti oltiin pirtissä ja istuskeltiin oljilla. Töitä ei tehty, ei edes puhdetöitä. Viimeisenä ulkotyönä tuotiin heiniä metsäladosta, ja tätä viimeisyyttä juhlittiin niin, että hevosilla oli kellot kaulassa.

Oluella on ollut erityinen merkitys tuomaanpäivänä. Oluttahan tehtiin viljasta, ja viljasato ja sen onnistuminen olivat entisajan ihmisille tärkeitä juttuja. Siksi oluen pano oli tärkeä toimitus. Tuomaana alettiin jo maistella jouluolutta; sanottiinkin, että Tuomas tulee tuoppi kainalossa.

Tuomaanpäivän viettoon liittyvät vanhat, suojaavat aurinkosymbolit. Tuvan, navetan ja tallin oveen sekä porttiin maalattiin tervalla suojeleva rengasristi. Joissakin vanhoissa riimusauvoissa (entisaikojen ”kalenteri”) päivää kuvaa vanha suojamerkki, tuomaanristi. Tuomaanristejä on vieläkin myytävänä. Päreestä taidokkaasti vuoltu tuomaanristi onkin viehättävä joulukoriste.

Tuomaanpäivänä, 21. joulukuuta, on talvipäivänseisaus. Tällöin yöt eivät enää pitene, vaan valo alkaa hyvin hitaasti voittaa.

Tuomaan ja joulun välistä aikaa kutsuttu laajalla alueella Suomessa »pesäpäiviksi». Auringon sanotaan olevan kolme päivää pesässään, josta se nousee jouluaamuna ja aloittaa hitaasti kulkunsa kohti kevättä. Pesäpäivien aikaan ei saanut kehrätä, hakata metsästä puita tai edes vuolla lastuja. Näistä teoista olisi seurauksena onnettomuutta karjalle vai viljalle.

Vanha skandinaavinen ja myös karjalainen tapa on ollut, että heti tuomaanpäivän jälkeen on aloitettu uusi vuosi. Karjalassa on ollut tapana katsoa tulevan vuoden tapahtumia enteiden avulla tuomaanpäivän yönä. Vanhoina aikoina ei ollut tinaa valettavaksi, vaan poltettiin päreitä lumihangessa.

Jokaista talon asukasta kohden laitettiin päre hankeen, ja ne sytytettiin keskiyöllä. Päreen palamisnopeus, sen savuttaminen ja nokeaminen antoivat talon asukkaille tietoja tulevasta vuodesta, kuten naimisiin pääsystä, elämän laadusta ja pituudesta.

Tämä tapa viittaa siihen, että tuomaanpäivä olisi ollut uuden vuoden aatto.

Jouluviikko kuluu nopeasti. Kun oikein haluttiin painottaa naisten tuhlaavaisuutta, sanottiin varsin epäkunnioittavasti: ”Akan perintö ei kestä kuin tuomaanpäivästä jouluun”.