Sopimusvuori Ry kotisivu

Kevätseurantablogi osa 2

Nyt on jo korkea aika täydentää kevätseurantablogiamme uusilla teksteillä ja etenkin kuvilla! Edellisen blogin kuvat olivat kaikki tiistailta 21. huhtikuuta. Tuolloin oli todella lämmin kevätpäivä.

Kanavalaiset ovat siis jälleen ”levittäytyneet ympäristöönsä” kevättä tarkkailemaan ja tässä esittelemme nyt tuloksia retkiltämme. Lainausmerkeissä olevat tekstit ovat paikalla käyneiden ja kuvat ottaneiden tiimiläistemme tuotoksia.

Kaukajärven Annalassa sijaitsevalta Hikivuorelta otetut kuvat ovat tiistailta 12. toukokuuta. Edellisenä päivänä oli ollut takatalvi kovine tuulineen ja sateineen, kun taas kuvienottopäivänä oli jälleen mukava kevätpäivä ja lämpötila noussut toivotuille kevätlukemille.

”Kävin reippailemassa Annalan Hikivuoren maastossa. Siellä linnut ja oravat olivat pesänrakennuspuuhissa ja syksyllä kätkettyjen ravintovarantojen etsintä oli käynnissä.”

 

Tännekös minä ne eväät syksyllä kätkin? Täytyypä tarkistaa.

 

”Kasvit eivät vielä Hikivuorella kovin pitkälle olleet päässeet kevätkasvussa, varvut olivat ruvenneet vihertämään ja valkovuokot olivat kukkimisen kynnyksellä.

Luonnossa/metsässä liikkuminen on mielestäni mukavampaa ja piristävämpää verrattuna katuja ja teitä pitkin lenkkeilyyn. Metsässä itseäni miellyttää monipuolisempi maasto ja luonnon katselu rauhoittaa mieltä.  Sää oli mukava, ilma oli lämmin ja pieni tuulenvire viilensi mukavasti. Näkymät Hikivuorelta ovat kauniit ja mieltä ylentävät, varsinkin puolipilvinen keli teki taivaanrannasta mukavannäköisen.”

Näkymä Hikivuorelta Kaukajärvelle päin. 

 

Näkymiä Kaukajärven lähiöön päin:

 

Näkymiä Kaukajärven lähiöön päin

 

 

Hikivuoren metsäpolkua

Oravan välikausivaatetusta: Harmaa talvikarva on jo osittain korvautunut ohuemmalla ruskealla karvalla.

 

Nyt blogimme ajankohtaisosioon: Kintulampi Aitolahti-Teiskon alueella on äänestetty vuoden 2020 retkikohteeksi!

Kintulampi on mainio retkeilypaikka Tampereella ja sen lähialueella asuville, koska se on helposti saavutettavissa myös kaupungin joukkoliikenteellä. Niinpä se on hyvä kohde myös, jos ajatellaan retkeilyn ekologista puolta. Nyssen kesäaikataulujen voimassaoloaikana sinne pääsy on entistäkin helpompaa: Arkisin vuoroja 92 A (Kämmenniemi-Viitapohja-Sorila) ja 92 B (Sorila-Viitapohja-Kämmenniemi) ajetaan aiempaa useammin. Lauantaisin ja pyhinä Kintulammen reitin alkuun pääsee suoraan Pyynikintorilta linjalla 90 ja takaisin iltapäivällä myös takaisin suoraan Koilliskeskukseen. Jos et tahdo ladata korttiisi C-vyöhykkeen matkoja, jää bussista ajoissa pois! Pääset AB-vyöhykkeenkin lipulla hyvin reitin varteen, ohjeita saat nyssekuskilta tai jo etukäteen Kintulammin omilta nettisivuilta kintulammi.fi, jotka ovat vallan mainiot ajantasaisine nysseaikatauluineen ja upeine kuvineen.

Näin aluetta kuvailee paikan päällä tiistaina 12. toukokuuta käynyt tiimiläisemme:

”Kävin ulkoilemassa Kintulammin luonnonsuojelualueella.

Retkeilyreitti muuttui välillä pelkiksi pitkospuiksi.

Reitin varrella vastaan tuli myös kelopuu.”

 

Pitkospuut Kintulammilla

 

Pitkospuita ei rakenneta vain maaperän runsaan kosteuden takia ja kulkua helpottamaan. Ne ohjaavat retkeilijät käyttämään nimenomaan tätä reittiä ja siten suojaavat niiden ympäristöä voimakkaalta tallaamiselta. Jos pitkospuita ei ole, pitäisi retkeillessä aina suosia jo aiemmin maastoon syntyneitä polkuverkostoja. Kylteissä retkeilijöille annettuja ohjeita tulee tietysti aina noudattaa.

 

Pystyyn kelottunut puu

 

Mikähän lienee tämänkin puun ikä? Vuosikasvaimethan sen kertoisivat, mutta parempi jättää tämänkaltaiset puut metsän arvokkaan monimuotoisuuden nimissä rauhaan. Vastaukseksi siis riittäköön, että vanha on, sillä nuoret puut eivät kelotu.

Sitten Hervantaan:

”Tänään torstaina 14. toukokuuta liikuin lähempänä kotia, tuossa on melkeinpä takapihalla Ahvenisjärvi ja hieman metsää. Paljon lehtiä on jo puissa, vaikkakin kasvupaikka vaikuttaa – aurinkoisella paikalla kasvu on selkeästi pidemmällä. Nyt on myös liikenteessä paljon enemmän pörriäisiä. Niistä vaan ei saa tällainen hidas kuvaaja kuvia.”

 

Kadunvarressa metsävaahterat (Acer platanoides) kukkivat jo, vaikka lehdet ovat vasta aukeamassa. Tämä on vaahteralle tyypillinen kukkimistapa. Kukinta on touko-kesäkuussa.

 

Tässä ihana kevään merkki: sorsaemo poikasineen.

 

Sitten Hervannan metsäisempiin maisemiin, päivä edelleen 14. toukokuuta:

Vain muutamaan prosenttiin kielokasvuston kukista kehittyy kukka, karuilla mailla koko kasvusto saattaa jäädä kokonaan kukattomiksi. Kielo on aina ollut suomalaisten mieleen: Vuonna 1967 siitä tuli kansalliskukka Suomen 50-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Kielo on kaikilta kasvinosiltaan myrkyllinen, mutta hallitussa käytössä se on rohdoskasvi ja toimii sydänlääkkeenä – siitä on löydetty lähes 40 sydämen toimintaan vaikuttavaa ainetta.

 

Kielot (Convallaria majalis) nousevat joukolla maasta

 

Muitakin kevätukkia löytyy nyt kuin vain sinivuokkoja ja leskenlehtiä. Tämän tekstin alapuolella olevassa kuvassa on hyvin todennäköisesti pikkukäenrieska (Gagea minima), joka kukkii huhti-toukokuussa. Parhaimmillaan sen kukinta on äitienpäivän aikoihin. Pikkukäenrieska on muinaistulokas eli esiintynyt täällä jo todella kauan ja onkin Suomessa esiintyvistä käenrieskoista kaikkein yleisin.

 

Pikkukäenrieska (Gagea minima), luontomme pienin liljakasvi

 

Näin monipuolinen kattaus saatiin kerättyä kuvakavalkadiin tällä kertaa.

Ja jatkoa seuraa, pysyhän kanavalla!