Sopimusvuori Ry kotisivu

Mikä Kanava on?

 

 

 

 

Kanavan työvalmennusyksikkö tukee työelämästä sivuun jääneiden henkilöiden elämänhallintaa ja työelämään osallistumista, sekä edistää sosiaalista hyvinvointia ja tasa-arvoa. Kanava koostuu neljästä tiimistä – Kapra, Kapusta, Klemmari ja Kätevä – joista löytyy monipuolisia tehtäviä. Jos tunnet haluavasi kokeilla toisenlaisia työtehtäviä Kanavan sisällä, voit sopia siirtymisestä toiseen tiimiin.

Tuemme ihmisten omien vahvuuksien tunnistamista sekä niiden esiintuomista asiakaslähtöisesti. Tarjoamme myös tukea jatkopolkujen löytämiseen.

Kenelle Kanava on tarkoitettu?

Kanava on tarkoitettu sinulle, joka haluat tehdä työtä omien voimavarojesi mukaan käytännön kokeilun avulla sekä kartoittaa tulevaisuuttasi.

Kanavassa voit oppia uusia taitoja tai hyödyntää jo olemassa olevaa osaamista. Et joudu tekemään asioita yksin, vaan tukea ja opastusta on aina saatavilla.

Asiakkaiden tarpeet ja vahvuudet huomioidaan yksilöllisesti. Jokaisessa tiimissä on mahdollisuus ammattitutkinnon osien suorittamiseen työtehtävien ohessa. Mahdollisuuksia kehitetään koko ajan.

Kanavan työvalmennusyksikön kuva keskustan suunnasta.
Kanavan työvalmennusyksikön kuva Pirkankadulta päin.
Kuvassa on Kanavan sisäänkäynti.

 

Lue lisää

Ajankohtaista

Kevätseurantablogi osa 2

Nyt on jo korkea aika täydentää kevätseurantablogiamme uusilla teksteillä ja etenkin kuvilla! Edellisen blogin kuvat olivat kaikki tiistailta 21. huhtikuuta. Tuolloin oli todella lämmin kevätpäivä.

Kanavalaiset ovat siis jälleen ”levittäytyneet ympäristöönsä” kevättä tarkkailemaan ja tässä esittelemme nyt tuloksia retkiltämme. Lainausmerkeissä olevat tekstit ovat paikalla käyneiden ja kuvat ottaneiden tiimiläistemme tuotoksia.

Kaukajärven Annalassa sijaitsevalta Hikivuorelta otetut kuvat ovat tiistailta 12. toukokuuta. Edellisenä päivänä oli ollut takatalvi kovine tuulineen ja sateineen, kun taas kuvienottopäivänä oli jälleen mukava kevätpäivä ja lämpötila noussut toivotuille kevätlukemille.

”Kävin reippailemassa Annalan Hikivuoren maastossa. Siellä linnut ja oravat olivat pesänrakennuspuuhissa ja syksyllä kätkettyjen ravintovarantojen etsintä oli käynnissä.”

 

Tännekös minä ne eväät syksyllä kätkin? Täytyypä tarkistaa.

 

”Kasvit eivät vielä Hikivuorella kovin pitkälle olleet päässeet kevätkasvussa, varvut olivat ruvenneet vihertämään ja valkovuokot olivat kukkimisen kynnyksellä.

Luonnossa/metsässä liikkuminen on mielestäni mukavampaa ja piristävämpää verrattuna katuja ja teitä pitkin lenkkeilyyn. Metsässä itseäni miellyttää monipuolisempi maasto ja luonnon katselu rauhoittaa mieltä.  Sää oli mukava, ilma oli lämmin ja pieni tuulenvire viilensi mukavasti. Näkymät Hikivuorelta ovat kauniit ja mieltä ylentävät, varsinkin puolipilvinen keli teki taivaanrannasta mukavannäköisen.”

Näkymä Hikivuorelta Kaukajärvelle päin. 

 

Näkymiä Kaukajärven lähiöön päin:

 

Näkymiä Kaukajärven lähiöön päin

 

 

Hikivuoren metsäpolkua

Oravan välikausivaatetusta: Harmaa talvikarva on jo osittain korvautunut ohuemmalla ruskealla karvalla.

 

Nyt blogimme ajankohtaisosioon: Kintulampi Aitolahti-Teiskon alueella on äänestetty vuoden 2020 retkikohteeksi!

Kintulampi on mainio retkeilypaikka Tampereella ja sen lähialueella asuville, koska se on helposti saavutettavissa myös kaupungin joukkoliikenteellä. Niinpä se on hyvä kohde myös, jos ajatellaan retkeilyn ekologista puolta. Nyssen kesäaikataulujen voimassaoloaikana sinne pääsy on entistäkin helpompaa: Arkisin vuoroja 92 A (Kämmenniemi-Viitapohja-Sorila) ja 92 B (Sorila-Viitapohja-Kämmenniemi) ajetaan aiempaa useammin. Lauantaisin ja pyhinä Kintulammen reitin alkuun pääsee suoraan Pyynikintorilta linjalla 90 ja takaisin iltapäivällä myös takaisin suoraan Koilliskeskukseen. Jos et tahdo ladata korttiisi C-vyöhykkeen matkoja, jää bussista ajoissa pois! Pääset AB-vyöhykkeenkin lipulla hyvin reitin varteen, ohjeita saat nyssekuskilta tai jo etukäteen Kintulammin omilta nettisivuilta kintulammi.fi, jotka ovat vallan mainiot ajantasaisine nysseaikatauluineen ja upeine kuvineen.

Näin aluetta kuvailee paikan päällä tiistaina 12. toukokuuta käynyt tiimiläisemme:

”Kävin ulkoilemassa Kintulammin luonnonsuojelualueella.

Retkeilyreitti muuttui välillä pelkiksi pitkospuiksi.

Reitin varrella vastaan tuli myös kelopuu.”

 

Pitkospuut Kintulammilla

 

Pitkospuita ei rakenneta vain maaperän runsaan kosteuden takia ja kulkua helpottamaan. Ne ohjaavat retkeilijät käyttämään nimenomaan tätä reittiä ja siten suojaavat niiden ympäristöä voimakkaalta tallaamiselta. Jos pitkospuita ei ole, pitäisi retkeillessä aina suosia jo aiemmin maastoon syntyneitä polkuverkostoja. Kylteissä retkeilijöille annettuja ohjeita tulee tietysti aina noudattaa.

 

Pystyyn kelottunut puu

 

Mikähän lienee tämänkin puun ikä? Vuosikasvaimethan sen kertoisivat, mutta parempi jättää tämänkaltaiset puut metsän arvokkaan monimuotoisuuden nimissä rauhaan. Vastaukseksi siis riittäköön, että vanha on, sillä nuoret puut eivät kelotu.

Sitten Hervantaan:

”Tänään torstaina 14. toukokuuta liikuin lähempänä kotia, tuossa on melkeinpä takapihalla Ahvenisjärvi ja hieman metsää. Paljon lehtiä on jo puissa, vaikkakin kasvupaikka vaikuttaa – aurinkoisella paikalla kasvu on selkeästi pidemmällä. Nyt on myös liikenteessä paljon enemmän pörriäisiä. Niistä vaan ei saa tällainen hidas kuvaaja kuvia.”

 

Kadunvarressa metsävaahterat (Acer platanoides) kukkivat jo, vaikka lehdet ovat vasta aukeamassa. Tämä on vaahteralle tyypillinen kukkimistapa. Kukinta on touko-kesäkuussa.

 

Tässä ihana kevään merkki: sorsaemo poikasineen.

 

Sitten Hervannan metsäisempiin maisemiin, päivä edelleen 14. toukokuuta:

Vain muutamaan prosenttiin kielokasvuston kukista kehittyy kukka, karuilla mailla koko kasvusto saattaa jäädä kokonaan kukattomiksi. Kielo on aina ollut suomalaisten mieleen: Vuonna 1967 siitä tuli kansalliskukka Suomen 50-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Kielo on kaikilta kasvinosiltaan myrkyllinen, mutta hallitussa käytössä se on rohdoskasvi ja toimii sydänlääkkeenä – siitä on löydetty lähes 40 sydämen toimintaan vaikuttavaa ainetta.

 

Kielot (Convallaria majalis) nousevat joukolla maasta

 

Muitakin kevätukkia löytyy nyt kuin vain sinivuokkoja ja leskenlehtiä. Tämän tekstin alapuolella olevassa kuvassa on hyvin todennäköisesti pikkukäenrieska (Gagea minima), joka kukkii huhti-toukokuussa. Parhaimmillaan sen kukinta on äitienpäivän aikoihin. Pikkukäenrieska on muinaistulokas eli esiintynyt täällä jo todella kauan ja onkin Suomessa esiintyvistä käenrieskoista kaikkein yleisin.

 

Pikkukäenrieska (Gagea minima), luontomme pienin liljakasvi

 

Näin monipuolinen kattaus saatiin kerättyä kuvakavalkadiin tällä kertaa.

Ja jatkoa seuraa, pysyhän kanavalla!

SOPIMUSVUORI RY 4.5.1970 – 4.5.2020 = 50 VUOTTA!

Tänään 4.5.2020, kun tätä kirjoitan, on aivan täsmäpäivä juhlia pyöreitä täyttävää Sopimusvuorta! Koska puolen vuosisadan merkkipaalu on nyt saavutettu, pieni historiakatsaus on nyt enemmän kuin paikallaan.

Ensinnäkin tuosta erikoisesta nimestä. Tai ainakin minun mielestäni nimi on aika erikoinen valinta yhdistyksen nimeksi. Olen itse ensimmäisen kerran kuullut nimen äidiltäni, joka vanhana tamperelaisena tiesi yhdistyksen jo vanhastaan. Hän muutti takaisin Tampereelle heti eläkkeelle jäätyään ja sattumoisin – vaiko enteellisesti – lähelle paikkaa, jossa silloin toimi eräs Sopimusvuoren yksikkö.

Google on nykyaikana usein paras ystäväsi, jos haluat nopeasti jotakin asiaa selvittää, myös historiatietoutta. Niinpä sitten googletin tuon nimen historian ja löysinkin vastauksen ihan Sopimusvuoren omilta nettisivuilta. Äitini ei nimen merkitystä ja menneisyyttä osannut selvittää enkä tiedä kuinka moni tamperelainenkaan nimen alkuperästä tietää, vaikka itse yhdistys ja sen toiminta olisikin tuttua.

Joten nyt sitten tietopaljastus kaltaisilleni tietämättömille ja kertaus asiasta perille oleville: Yhdistyksen nimi pohjautuu ensimmäisen mielenterveyskuntoutujille tarkoitetun asumisyhteisön sijaintiin Vaakonkadulla. Alueen asemakaavasta löytyi nimittäin Sopimusvuori-niminen paikka, jossa ennen vanhaan istuttiin käräjiä. Nimen katsottiin hyvin symboloivan toimintaa, jonka päätöksentekoon koko yhteisö osallistuu.

Miksi Sopimusvuori sitten aikanaan perustettiin? No ei ainakaan yhteispäätöskäräjöintejä varten! Eipä todellakaan, vaan ihan puhtaasta auttamisen ja asioiden muuttamisen halusta. Vielä minun nuoruudessani 70-luvulla mielenterveyspotilaiden ja jopa näistä sairauksista kuntoutuvien hoito oli hyvin pitkälti sairaalakeskeistä ja tämän käytännön muuttamiseen yhdistyksessä haluttiin aktiivisesti vaikuttaa. Sopimusvuoresta tulikin ensimmäinen terapeuttisen yhteisön periaattein toimiva mielenterveyskuntoutustyötä tekevä yhdistys. Eli perustajajäsenet olivat selvästi aikaansa edellä!

Olen itse kotoisin paikkakunnalta, jossa toimi sen ajan virallisin termein sanottuna B-sairaala. ”Mielisairaalasta” kuitenkin ”kylillä” puhuttiin. ”Hullujenhuonetta” unohtamatta. Semmoista oli arkikielenkäyttö 70-luvulla…Onneksi kuitenkin joitain kontakteja paikkakunnan asukkaiden ja potilaiden välillä oli jo noihin aikoihin, esimerkiksi sairaalan joulumyyjäisten merkeissä. Siltikin tällä elämänkokemuksella, 70-luvulla lapsuuteni ja nuoruuteni eläneenä, Sopimusvuoren toimintamalli vaikuttaa minusta todella aikaansa edellä olleelta ja jopa radikaalilta sen ajan oloissa. Tosin oletan, että mielenterveysalan ammattilaiset tukivat tämmöistä sopimusvuorelaista näkemystä ainakin jossain määrin jo vuosikymmenen alussa, koska aika ja käsitykset muuttuivat varsin nopeasti: Jo vuonna 1977 uusittuun mielenterveyslakin tuli maininta Sopimusvuoren kehittämistä kuntoutusyhteisöistä. Laki suorastaan velvoitti terapeuttisen yhteisön toimintamallien levittämistä ympäri maata. Vuodesta 1991 lähtien Sopimusvuori on ollut edelläkävijä dementoituneiden hoitamisessa kodinomaisessa ympäristössä. Tämäkin uusi näkemys ja aluevaltaus on myöhemmin saanut tuulta siipiensä alle ja levinnyt vakiintuneeksi käytännöksi. Myöhemmin mukaan ovat tulleet vielä klubitalot, sosiaalinen kuntoutus ja vahvana etenkin kuntouttava työtoiminta. Nyt nämäkin vakiintuneet toimintamuodot vaikuttavat varsin arkipäiväisiltä, mutta joskus nekin ovat olleet uusia, ehkä rohkeitakin avauksia ja yhdistyksen toiminnan laajentamista uusille, erilaisille urille.

Joten paljon onnea Sopimusvuori ja erityiskiitos sen rohkeille ja eteenpäin katsoneille perustajajäsenille! Huraa!

Kevätseurantaa

Aiemmin me Kanavan eri tiimeissä työskentelevät kokoonnuimme tietysti Kanavan rakennuksessa Pyynikillä omien tiimiemme työtehtäviä tehden. Nyt korona-aikaan työskentelemme etänä kukin kotonamme. Huono homma porukkahengen ja yhteisöllisyyden kannalta, mutta me emme lannistu. Hyvä puoli asiassa on se, että nyt voimme tehdä aiempien hommiemme lisäksi myös uudenlaista toimintaa – eikä se ole mitään ”tekohengitystä” vaan ihan järkevää juttua ja mukavaakin.

Niinpä jatkossa alkaakin Kanavan blogiin ilmestyä aiempaa enemmän ulkokuvia. Otamme keväästä iloa itsellemme ja jaamme sen myös teille kaikille blogimme seuraajille. Koska kanavalaiset asuvat eri puolilla Tamperetta, saamme kuvia eri puolilta armasta kotikaupunkiamme. Kuntouttavaan ja sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu olennaisena osana myös henkisestä ja ruumiillisesta hyvinvoinnista huolehtiminen ja nyt se toteutuu siis luonnossa kuljeskelemalla – turvavälit huomioiden tietysti, koska moni muukin on viimeistään nyt hoksannut, että metsät, puronrannat yms. ovat kivoja paikkoja. Koska museot ja taidenäyttelyt, joissa aiemmin välillä vierailimme, ovat kiinni, luonto hoitakoon nyt sekä fyysisen että henkisen virkistyksemme.

Joten olkaapa hyvät, nyt alkaa Kanavan kevätseuranta! Eli tämä mitä nyt luet, on noin kahden viikon välein päivittyvä kevätseurantablogi ja tässä alempana näette sen ensimmäiset otokset. Kuvia löytyy niin Kaupista, Tesomalta, Kalevankankaalta kuin Hervannastakin. Toki blogissamme ilmestyy jatkossa muitakin juttuja kuin kevätseurantaa, mutta tämä on pitkäaikaisprojektimme.

Pysy siis kanavalla ja seuraa kevään kohinaa kanssamme!

 

Kaatunut puu Kaupissa.

 

Kevätpuron solinan voi melkeinpä kuulla, kun tätä kuvaa katselee!

 

Päivän oppitunti: Tesoma on muutakin kuin betonilähiötä!

 

Vihiojan näkymää.

 

Miten olisi frisbeegolf? Kannattaa kokeilla! Vihiojan frisbeegolfpuisto on Pirkanmaan vanhin, siellä on kilpailtu jo vuodesta 1994.

 

Kalevankankaan eläväistä puolta. Kurrella näyttää olevan turkinvaihto meneillään.

 

Kasvikuntakin jo heräilee. Leskenlehti bongattu Kalevankankaalta! Ihanaa – kevät tosiaan on jo tullut!

 

Kalevankankaalta ovat nämäkin avarat näkymät.

 

Näiden työläisten kiireeseen ei taida korona vaikuttaa – ainakaan turvavälejä ei huomioida!

 

Suolijärven pahimpien rappusten jälkeen on sentään palkintona kauniit näkymät järvelle. Lapsena uimaan piti mennä heti kun viimeisetkin jäät ovat järvestä sulaneet pois. Vielä ei näköjään ole uimakeli.

 

Tässä on palanen ”Herwoodin” metsää Suolijärven rannassa. Villi ja vapaa luonto on kiinteä osa urbaania asutuskeskittymää Hervantaa.

Syksy on saapunut Kanavaan

Lämpimät kesäilmat ovat vain muisto, kun syksyinen pimeys saapui luoksemme. Sateet ja kylmät ilmat ovat nyt arkipäivää, ainakin lumeen tuloon asti. Syksyn tulo on huomattu lisääntyneenä kerrospukeutumisena. Kauniit ruskan värit ovat myös nähtävissä Kanavaa ympäröivissä puissa.

Käsityömessut ovat alkamassa 15.11. Messutuotteiden valmistus on hyvässä aikataulussa. Kanavan uusi myymälä avataan 1.11. nuorten toimintakeskus Verstaan tiloihin Itsenäisyydenkadulle. Myymälän valmistuminen on työllistänyt Kanavan väkeä. Arkiset keskustelut ja hyvä yhteishenki ovat tuoneet valoa pimeään syksyyn.

Tässä pientä ajatusvirtaa syksystämme, pysykää Kanavalla!

Hyvää syksyn jatkoa ja karmivaa Halloweenia!

Ps. Sopparin verkkokaupasta voi ostaa kummitusheijastimia, mikä tuo näkyvyyttä liikenteessä.