Sopimusvuori Ry kotisivu

Ruusu

SYKSYN MERKIT
Mustanpuhuva saderintama lähestyy tuulineen lounaasta, nyt jo tihuuttaa. Kuulen vaikeroivan havinan koivun lehdistä, ” apua…me putoamme pian” ! Ilman kuulaisuudessa terrakottaiset ikimännyt seisovat jykevinä kuin Brittisotilaat vartiovuorossa. Kaukaa katsottuna sammaleenvihreät jalokuuset verhoutuvat vähitellen hopeoiduin oksin talviuneen. Oravanpojilla riittää vauhtia niiden suojissa. Tämän vuoden poikueet ovat kylläisyydessään pullean pörröisiä. Mustahäntäiset vilistäjät ovat vertaansa vailla sinne tänne puikkelehtijoita, ja niitä on aina mukava seurata ikkunasta. Frakkiasuinen harakka nauraa räkättää puolukanpunaiseksi värjäytyneessä jalavan latvassa. Siinä äänessä on jotakin säpsähdyttävän kolkkoa, niinkuin korpissakin, jota sanottiin ennenvanhaan kuoleman linnuksi.

Syksyn tuntua on jo ilmassa.Jokainen vuodenaika tuoksuu ja tuntuu erilaiselle. Juuri äsken huomasin kuinka syksyn tulo tuoksuu märälle mullalle, sateen jälkeen se oikein korostuu. Katselin ihastuneena keskiyön jälkeen kuinka elosalamat valaisivat mustan taivaan horisontissa välähdyksillään lumoavan pelottavina ilmiöinä. Eräänä elokuun yönä lepakot viuhtoivat siivillään yön pimeyteen ohitseni. Pitivät kummallista siritystä mennessään hyönteisjahtiin. Lieneekö öttiäistutkat päällä ! Päivisin saan kuunnella sepelkyyhkysten kujerrusta katolla vastakohtana yököille. Syksy on viileyden ja värikylläisyyden unenomaista aikaa. Se antaa myös meille ihmisille aikaa valmistautua talven tuloon. Muistan ikuisesti omenien ihanan tuoksun ja puolukkaretket metsään aina syksyisin.

Talvisin taivaankaaren täyttävät lukuisat kirkkaat tähdet pakkasöinä, ja silloin voin aistia sähköisen viiltävän kylmyyden, joka nipistelee poskipäitä ja nenää. Niinpä ennen vanhaan puhuttiin tulipalopakkasista.
Keväällä ahavatuuli tuo mukanaan routivan maan ja sulavan jääpeitteen alta vahvat aromit. Vuolaat joet ja kosket virtaavat ennennäkemättömällä vauhdilla jäälauttojen kasautuessa rannoille korkeiksi röykkiöiksi. Tulvavedet kiipeävät metri metriltä asuinrakennusten lähelle, ja joen rantamat laajenevat tulva-alueiksi. Ei siinä ihmisparka voi kuin ihmetellä luonnonvoimaa. Syntymäkuukauttani huhtikuuta sanotaan vuoden julmimmaksi, eikä ihme.

Kesäisin on niin paljon erilaisia tuoksuja, etteivät sivut riitä kertomaan. Päällimmäisenä kuitenkin menneestä kesästä muistan juhannusruusujen viehkon huumaavan tuoksun, ja se tuo mieleeni juhannustanssit, savusaunan ja intohimoiset seikkailut yöttöminä öinä telttaretkineen. Kesä on voimaantumisen aikaa, kesä on riemua ja iloa, lepoa ja yöuinteja. Pelkkää joutenoloa tai aherrusta puutarhassa. Kaikkea sitä mitä ihminen kaipaa tarpoessaan räntäsateessa tai seisoessaan täristen kylmästä bussipysäkillä. Jätämme siis jäähyväiset kesälle tässä ja nyt !

Kaikki vuodenajat ovat toinen toisilleen tärkeitä, sillä niiden mukana on ihmistenkin taivuttava luonnonlakiin. Jatkuvassa liikkeessä on kullekkin aikakaudelle jätettävä suloisentuskaiset hyvästit. Ai niin, pian saamme kävellä keltaisella vaahteramatolla !
Kaipauksella Anne M. Kaarisilta 21.9 2020

Jätän myös jäähyväiset tässä ja nyt. Kiitän niiaamalla kaikkia lukijoita, tukijoita ja Kaarisillan väkeä. Tulen kaipaamaan teitä ! Anne