Sopimusvuori Ry kotisivu

PAPERIKENKIÄ, KESSUA JA SIKURIA

Kautta aikain Suomi on elänyt vihreästä kullasta, metsästä. Sotavuosina puu oli tärkein raaka-aine niin lämmityksessä kuin rakentamisessa sekä muissa tarpeissa. Ulkomaan kauppa pysähtyi kokonaan, koska laivat eivät sodan takia päässeet satamiin, paitsi Turkuun. Suurinpiirtein kaikki oli kortilla, paitsi kala ja muut luonnon antimet. Kotirintama himoitsi eniten kahvia ja sokeria.Kovien taistelujen jälkeen hermojen hallintaan sotilaille tupakka, joka vaihtui myöhemmin kessuksi. Kun parhaassa iässä olevat miehet taistelivat rintamalla naiset, vanhemmat ikäpolvet eli nostoväki, ja nuoret pitivät kotirintamaa pystyssä kekseliäin ja säästäväisin keinoin.Sodan kurimuksessa kamppailevat naiset venyivät äärimmilleen niin kodeissa,kuin maatalous-ja metsätöissä.Valitettavasti lapset joutuivat keskeyttämään koulunsa jo talvisodan aikana.Valittamatta puutteesta ja pelosta lapset keräsivät metalliromua, sanomalehtiä ja jopa pihkaa sotilaiden mäystimiin. Heilläkin oli omat tehtävänsä, siten huoli ja pelko unohtui hetkeksi.Kesäisin heillä oli kerhomaat, joissa kasvatettiin vihanneksia ja juureksia.
Puumassasta saatiin paperia, josta valmistettiin kasseja, esiliinoja, käsilaukkuja ja kenkiä. Kengät tosin eivät kestäneet kastumista. Paperia söivät rehuna jopa lehmät. Näin olen kuullut mummultani, joka ei mielellään puhunut sota-ajoista, mutta säästäväisyys näkyi hänen kotitaloudessaan. Kaikki otettiin talteen vielä 20 v. sodan jälkeenkin. Hän esim. talletti käärinpaperit, sanomalehdet ja narut myöhempää käyttöä varten. Sota-ajan nähnyt ja kokenut sukupolvi osasi hyödyntää kaikkea, he olivat aitoja luonnonsuojelijoita ja mitään ei laitettu haaskiin.
Jatkosotaan tultaessa elintarvike tilanne kiristyi entisestään. Talvisota oli kuluttanut maan leipäviljavarastot lähes loppuun, niin että vilja- ja viljatuotteet oli määrättävä kortille jo 1940. Nopeassa tahdissa syksyllä 1940 säännöstelyyn joutuivat myös saippua, vaatteet , jalkineet ja polttoaineet. Sähköä ja kaasua säästettiin.
Korvikkeiden kulta-aikana aito kahvi loppui jo 1941 jälkeen kokonaan, ja korvikkeenkin jakelu 1943, sen jälkeen ei ollut kuin vastiketta. Kahvinvastikkeita tehtiin yleisimmin voikukista, juolavehnän – ja sikurin juurista ja sokerijuurikkaista. Erityisen hyvää vastiketta sai keräämällä sopivana ajankohtana tammenterhoja.Maaseudulla keitettiin sokerijuurikassiirappia, ja kaupunkilaiset saivat tyytyä sikuriin sokerin sijasta Sotavuosina ei todellakaan ruoalla mässäilty,mutta perunaa ja lanttua oli riittämiin.Lasten suosikkina oli laittaa nauriita uuniin, joista tuli hauduttamalla makeita muistelee isäni Aaro, kun häntä haastattelin.
Kaiken kaikkiaan elämää hankaloittivat sodan aikana jatkuva puute ja niukkuus. Jokaisen suomalaisen sydämmessä jäyti jokapäiväinen suru kaatuneista, ja alituinen pelko siitä minne pommit osuisivat, miehittäisikö vihollinen maan, miten rintamalla pärjättiin, ja ennenkaikkea palaisivatko pojat, isät ja veljet enään kotiin ?
Minua ihmetyttää eniten nykyajassa se miten me elämme ylenpalttisessa yltäkylläisyydessä, mutta silti meillä on köyhyyttä ja leipäjonoja yhä enemmän ja enemmän. Välillä tuntuu siltä, että tuo arvostamani vanha maailma sopisi minulle paremmin ! Meidän tulisi muistaa kunnioituksella menneitä aikoja, ja niitä sukupolvia, jotka lunastivat kärsimyksellään ja kovalla työllään meille tämän rakkaan maan. Emme saa unohtaa. P.S HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE
Kirjoitti suruisa Anne 15.6 2020