Sopimusvuori Ry kotisivu

KEVÄT JA MINÄ

KERTOMUS TYTÖSTÄ, JOKA HAASTOI KEVÄTPURON KAKSINTAISTELUUN

Kevät oli tullut ahavainen ja arvaamaton. Lintujen sirkutus kuului metsästä pelloille, ja pelloilta lammikolle, jossa sammakoiden kosiotanssit olivat täydessä käynnissä. Kuturyppäiden keskellä rupikonnien häätanssia säestivät laulullaan puronvarren mustarastaat ja västäräkit. Pyrstöään keikuttava harakkakin oli sonnaustautunut frakkipukuun juhlaa varten. Rentukat loistivat keltaisina reunustaen puron reunamia. Kukintojen alla kävi jo kova kuhina mustissa elämän helminauhoissa.

Eteeni avautui näkymä oraksella kasvavasta vehnäpellosta. Istuin ojanpientareella ja jalkojeni juurella solisi vuolas puro, josta kauempana muodostui pieni lammikko. Olkani toisella puolella kasvoi sankka kuusikko. Ikimetsän jättiläiskuusien naavaoksilla mennä vilistivät oravanpojat pörröhännät peräsimenä.
Pienen tytön silmissä paikka oli paratiisi ja satumaisen kaunis, sillä kevät oli kukkeimmillaan. Jokapuolella lenteli kaikenlaisia öttiäisiä, ilman täytti loputon surina. Muutama sitruunaperhonenkin parveili ojanpientareella leskenlehtien lomassa. Minulla oli kädessä juuri kerätty sinivuokkokimppu, jonka ajattelin viedä äidille äitienpäivälahjaksi. Ajatukseni palasivat kuitenkin auringon valossa kylpevään sinihopeaiseen puroon. Uimaan on päästävä !….

Punehtunein poskin ja kiireisin käsin viskasin sandaalit ja villatakin nurmelle. Tyhmyyttäni uhmasin vanhempieni monia varoituksia ja kieltoja pulahtamalla hyiseen veteen. HHHRRRRR….rrr , kylmää. Mieli teki palata auringon lämpöön, mutta itsepäisesti istuin purossa läiskytellen sen pintaa, vaikka siinä kellui pieniä jäähileitä.
Aikani siinä polskuteltuani ja uimalla käsipohjaa käännyin istumaan puronpohjalle. Olin jo räpiköimässä puron törmälle, kun näin papan tulevan riiheltä huolestunut ilme kasvoillaan. Minä pahantekijä yritin piiloutua ojanreunan taakse häpeissäni ja omatunto soimaten. Papan ilme muuttui tuimaksi, kun hän näki minut. Nyt tulee sapiskaa ! Ja niinhän sitä tuli.

– Kuuleppas nyt Anne….alas tulla heti pois sieltä kylmästä ja sassiin….tuut kipeeksi. Mitäs äites nyt sanois, kun näkis? Oot ihan ryvettyneen näkönen ja sininen. Mutainen ja märkä kuin uitettu rotta….leukaskin lyö loukkua jo. Häh ?….alas tulla nyt OITIS !!!! Papan äänensävy muuttui äreämmäksi ja kovemmaksi.
Minä pelästyin lisää, pelkäsin rangaistusta.

– Enkä tule, minä haluan uida !!! en tule, en tule….minä haluan olla täällä!!!!
Pappa käänsi selkänsä ja jatkoi matkaansa puhisten kohti pirttiä. Ahaa, se menee kertoon isälle. Nyt minulle tuli kiire pois kylmästä vedestä. Keräsin kamppeet ja juoksin navetan ylisille piiloon.

Kun tuosta uintiretkestä oli kulunut muutama päivä sairastuin pahanpäiväisesti. Olin kuumeessa ja öisin yskin niin että muut eivät saaneet nukuttua. Sain rangaistukseni ja hävisin kamppailussa kevätpurolle. Muutaman viikon päästä olinkin jo sairaalassa vakavasti sairaana , mutta se onkin eri tarina.
Sen jälkeen en ole kylmään veteen mennyt istumaan. Tosin meillä sisruksilla oli tapana mennä uimaan keväällä, vaikka jäät olivat vielä järven toisessa päässä.

Oppia ikä kaikki !

Kirjoitti Anne Kaarisillasta 11.5 2020