Sopimusvuori Ry kotisivu

KESÄTARINA

Kirkonkellot soivat kutsuvasti Kolhinselän takana. Rauhallisen rytmikäs kumahtelu kantautui järven selkää pitkin aina pitäjän viimeisimpään kolkkaan asti. Vastarannalla haukkui koira ärhäkkäästi vieraille tulijoille. Raskassoutuinen kirkkovene pinnistelevine soutajineen halkoi pitkin järven pintaa kokka kohisten. Tarkka silmä saattoi erottaa syvällä uivan ison veneen. Pian se hävisi veden hopeiseen välkkeeseen ja vaahtopäisen aallokon taakse pieneksi mustaksi pisteeksi.Silmieni edessä sinivalkoinen taivaankansi yhtyi eheytyvään kimaltelevaan järven selkään, kuin ne olisivat yhtä samaa maanpäällistä täydellistä paratiisia. Minä istuin laiturin nokalla liotellen varpaitani lämpimässä vedessä. Kauan odotettu kesä oli vihdoin tullut !
Antauduin auringon paahteelle ja suven ihanille tuoksuillle. Vienoinen tuuli hiveli ihoani ja yläniityltä leijaili kukkakedon aromit ympärilleni. Aamupäivän aurinko paistoi jo läkähdyttävästi enteillen keskipäivän kuumaa hellettä. Pulahdin veteen vilvoittelemaan ja venyttelemään puutunutta selkääni. Päätin lähteä rantaniityn kautta puutarhan keinuun istumaan, sillä punoittava ihoni kaipasi jo varjoa. Katseeni vaelsi vielä pitkin vastarantaa hyväillen kultaviljaisten peltojen kauneutta. Tuuli toi vastaviikatoidun heinän autuaallisen elämäntuoksun nenääni.
Niittypolulla kulkiessani ihmettelin kaikkea tätä henkeäsalpaavaa kauneutta. Sudenkorentojen kosiotanssit veden rajassa ja heinäsirkkain orkesteri viulunsoittoineen täydensivät koko rinteen monipuolista yhdyskuntaa. Mehiläiset ja muut pikku ötökät olivat miehittäneet sadoin väpättävin siivin koko apilapellon kisaillessaan päiväperhosten kanssa elintilasta. Pikaisia pyrähdyksiä lentelevät pääskyset hätääntynein liverryksin suojellessaan ja syöttäessään poikasiaan tai järven pintaa hipovien virtaviivaisten tiirojen uskaliaat äkkisyöksyt kohti saalistaan saivat minut tuntemaan itseni luomakunnan edessä nöyräksi ja vaatimattomaksi.Näkymä kosketti minun sismpääni pysyvästi…. Nyt minä ymmärsin….. Tämän kaiken oli pakko olla Jumalan kasvot, puhtaat ja lempeät. Maiseman kauneus ja luonnonrauha kuvastivat ainutlaatuista viattomuutta, minut valtasi sanoinkuvaamaton rauha. Tämän hetken tulen tallettamaan muistojeni lähteeseen,josta voin ammentaa voimaa , kun elämässä on harhapolkujen viidakko ja vaikeuksien verkko. Haluan jakaa tämän voimaanuttavan muiston muillekkin, jotta he jaksaisivat pahan ajan yli. HYVÄÄ KESÄÄ !
Kirjoitti Kaarisillan Annukka 1.6 2020