Sopimusvuori Ry kotisivu

KESÄNVIETTOA MEREN ÄÄRELLÄ


Mantereen tila nyk. Hurppu sijaitsee Virolahden pitäjässä. Valkoinen huvilamainen iso rakennus on aivan meren rannassa. Siellä on kuvattu elokuvia ja siitä on myös kirjoitettu erilaisissa teoksissa. Paikan nimi oli sittemmin Hurppu, kun äitini veli päätyi sinne naimakauppojen myötä isännäksi. Alpo-eno toimi myös sotien aikaan rajavartijana Virojoella. Kuuluisa Salpalinja alkaa sieltä. Paitsi että Hurppu oli minun enola, se oli myös 1900-luvun alussa Tsaari Nikolai 2:n perheen kesänviettopaikka. Eno-Alpon appiukko itse Mantere toimi Tsaarin hovihankkijana ja myös kuskasi Nikolain perhettä kauniissa maisemissa pitkin Virolahtea hevoskyydein.Alueelle oli vartavasten rakennettu tsaariperheelle tenniskenttä ja hoviväelle tanssipaikka. Kalaisat rannat antoivat antejaan, eläimiä ja lintuja tiirailtiin mäennyppylöiltä ja uimaan pääsi helposti kahlaamalla pitkälle matalissa rannoissa. Suolainen vesi kellutti mukavasti ja aurinko paistoi täydeltä terältä joka päivä. Mikä autuaallisen rakas paratiisi meille lapsille, niin sisaruksilleni kuin Tsaariparin 5 lapselle !
Tsaari Nikolai oli innokas kalastamaan. Niinpä hänen majasteettinsa piti erityisesti kalasta, joka savustettiin hänen onkimastaan saaliista. Palan painikkeeksi maistui Mantereen emännän kirnupiimä. Tosin kaikki ruoka ja juoma maistatettiin ensin myrkytyksen varalta hovipalvelijoilla. Myös sikäläisten suomalaisten taustat tutkittiin tarkoin aina ennen tsaariperheen lomalle tuloa. Kaikki tehtiin tietyn kaavan mukaan.
Tsaariparin tyttäret nauttivat Hurpun aurinkoisista päivistä, ja pulahtivat tämän tästä Mantereen kallioilta mereen uimaan. Pientä Alekseita vahdittiin tarkoin tämän verenvuototaudin takia, jonka hän oli perinyt kuningatar Victorialta.Päivät täyttyivät lekottelusta, erilaisista peleistä , ja vilkkaasta seurapiiri seurustelusta kutsuvieraiden kanssa.
Kesällä 1972 me tytöt istuimme isän Kartano-Volvossa lomamatkalla kohti Virolahden Hurppua. Kun seuraavana päivänä eno vei meidät veneellä Lammasluodolle oli jännitystä ilmassa. Saarella oli vain pieni saunamökki, jonne majoittauiduimme koko perhe. Saaren toisella puolella koimme pelonsekaisia tunteita, kun seisoimme kohtisuoran jyrkän kallion reunalla ja tuijotimme Venäjän valtavia rajavartiolaivoja, jotka pelottavina seilasivat ees taas. Äitimme astui puolestaan isoihin kalanruotoihin saaden ikävän haavan jalkapohjaansa, jonka isä hoiti miehekkäästi poistamalla kalanruodon puukolla. Saunasta raikui illalla naurunremakka, kun 3-v. veljeni töksäytti äidin rinnoista mojovan kysymyksen. Äitimme vastasi pojan kysymykseen miksi vauva juo maitoa rinnasta ja tuleeko sitten toisesta piimää ? Veljelle oli Liisa-täti tarjonnut mukista ensimmäisen kerran piimää. Niissä maisemissa asui pysyvästi sydämmellisyys, onni ja kesän auvo. Auringosta säteilevä lämpö, joka voimaannutti ihmisen jaksamaan. Hurpussa oli jotakin taianomaista tenhoa, ja niitä kesiä en unohda koskaan.
Niin, jotakin hyvin syvää vetovoimaa paikassa oli, koska tsaariperhe hoveineen sinne palasi aina uudelleen ja uudelleen. Kunnes Venäjän vallankumouksen raivoisat myrskytuulet kuljettivat vierailijat takaisin äiti-Venäjälle , ja siten sinetöivät Nikolai 2 :n ja perheen surullisen kohtalon. Sydämmeni pakahtuu surusta ja ilosta kuinka edelleen tunnen jotakin outoa kosmista yhtäläisyyttä Tsaarin lapsiin, sillä meillä oli yhteinen onnen ja ilon paikka missä leikimme lapsina.