Sopimusvuori Ry kotisivu

Muistoja Suomesta

Moi Kaikille!

Olen Anne M. Hervantalainen 2 lapsen äiti ja kotoisin Längelmäveden rannoilta Länkipohjan pitäjästä, siksi haluan julkaista lapsuusmuistoni teille luettavaksi.Toivottavasti se herättää teissä jotakin tuntemuksia omasta lapsuudestanne. Kirjoitan tätä Kaarisillan toimintakeskuksessa anno domini 2020 tammikuu13.päivä.

AAMU MYLLYMÄESSÄ
Kyökistä kuului ranstakan kolina. Oli taivaallista herätä uuteen aamuun siskosten vierestä peiton alta, johon äiti oli hellin käsin peitellyt. Haukotellen siristelin silmiäni auringon säteiden pilkottaessa verhojen raosta luoden pirttiin kummallisia häilyviä ja väreileviä varjoja. Minä aina leikin ajatuksin, että ne ovat niitä paljon puhuttuja kotitonttuja, joista aikuiset puhuivat varotellen ettei niitä saa sadatella tai kutsua turhaan. Höristin korviani. Mummu lauloi taas sitä Mustaa Saaraa kauniilla äänellään aamuaskareidensa lomassa. Ajattelin, että kaippa se sitten jotenkin lohdutti mummua, joka oli nähnyt sodat ja kokenut muun kurjuuden nuoruudessaan, mutta niistä ei puhuttu kuin sipiä, menneistä ajoista aikuisten kesken. Nyt mummu oli sokea. Hän oli menettänyt näkönsä jatkosodan aikoihin, kun oli yökaudet ommellut ihmisille vaatetta huonossa valossa. Paikannut ja parsinut virttyneitä vaateparsia. Hän oli ollut neuvokas nuori nainen siihen aikaan, sisukas.

Pirtissä tuoksui kesä. Pertti-enon noukkimat tuoreet mansikat, vastalypsetyn maidon ja ruispuuron sekä kahvin ja vehnäsen makeat aromit heruttivat syljen kielelle, ja vatsassa kouraisi särpimen nälkä. Olisi noustava ylös. Suurena joukkona kärpäset surisivat kiukkuisina poukkoillen sinne tänne akkunassa. Epätoivoisen vimmaista oli niiden yritys löytää ulosmenoreikää, mutta turhaa oli työ. Minua nauratti niiden tyhmyys. Hassuja olivat Luojan luomat, kun eivät äkänneet vieressä olevaa avointa ikkunaa. Ulkoa kantautui puiden latvusten humina ja haavanlehtien kahina puuskatuulen osuessa niihin. Muuten oli hiljaista, vain pirtin seinäkello raksutti eteenpäin ahkerasti lyöden tasatunnein. Korvani erottivat ulkoa Humun matalan hirnahduksen. Raudikko päristeli turvallaan samalla hamuten olemattomia ruohotupaksia haassaan, kunnes luimisti korvansa taakse ja hörähti lempeästi tunnistaen ohikulkevan valjastajansa polulla. Pussihousuinen, olemukseltaan pihaa hallitseva, kuitenkin kovasta työstä kumaraan painunut pappa oli tulossa aamun toiselle kahvikupposelle heinäpellolta viikatoimasta. Pian pirttiin tulvahtaisi tuoreen heinän vahvan aromikas tuoksu hänen mukanaan. Se oli niin tuttua ja turvallista lapselle.

Nousin istualleen hiljaa kuin varjellen sydämmeni iloa ja täyttymystä. Sipaisin Minnan vaaleita hiuksia ja katselin Mallan pellavapäätä pieluksella käsi posken alla. Kuinka minä maan matoinen olin saanut sen onnen, että minulle oli siunattu kaksi ihanaa siskoa, minä mietiskelin suu hymyssä ja silmät tirrillään. Oli maaseudun rauha, ymmärryksen talo ja siinä rakkaat isovanhemmat. Onnellisuuden idylli. Hopeisena välkkyvä Myllyjärvi ja sen yllä pääskysten säksätys huimine liitolentoineen. Intiaanikesä, leikit auringon lämmössä ja hiljaa lipuva koski, jossa voisi pulikoida matalassa vedessä isä -Aapelin valvovan silmän alla. Navetan eläimet ja metsän antimet, kukat ja linnunpesät, omenapuut ja kaikki mitä ihminen kaipasi, sydämen kyllyyden auvoa. Myllymäki, hyvyyden tyyssija korkean kallion päällä, josta sain sieluni kyllyydestä tähyillä minne vain katse vaeltaisi vihreänsinisen horisontin kaukaisuuteen, lapsuuden unelmiin.
Ja voi sitä Hämeen väkevää vehreyttä kultaisine viljapeltoineen, joidenka hämyisen turvallisessa syleilyssä sai elää lapsuuttaan suojassa maailman tyrskyiltä.
Kirj. Anne Mäkinen

Uutta toimintaa Kaarisillassa!

Kaarisillassa alkaaa lokakuussa -19 kahden kuukauden pituinen Maahanmuuttajien toimintakyvyn ja osallisuuden ryhmä, jonka tilaajana on Tampereen kaupungin aikuissosiaalityö ja Maahanmuuttajien osaamiskeskus. Ryhmässä on kymmenen maahanmuuttajaa ja se kokoontuu viitenä päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Ryhmä sisältää suomen kielen opetusta kuusi tuntia viikossa viiden hengen pienryhmissä suomen kielen opettajien luotsaamina.

Ryhmässä kieltä opetetaan teemoittain ja teemat viedään eri käytännön tilanteisiin.
Kielen opiskelun lisäksi ryhmä tarjoaa psykososiaalista tukea ja työvalmennusta keskittyen arjen hallintaan, yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn, sosiaalisten verkostojen laajentamiseen sekä koulutukseen, työelämään ja yhteiskuntaan osalliseksi pääsemiseen. Ryhmän toiminnallisen puolen ohjaajana toimii Kaarisillan työhönvalmentaja.

Kaarisillassa jatkaa myös jo pari vuotta toiminut, entuudestaan tuttu kieliryhmä torstaisin ja perjantaisin kahden suomen kielen opettajan ohjaamana.

Nuotioretki makkarajärvelle 23.8.

Perjantaille 23.8. Kaarisillan väki oli suunnitellut retken makkarajärvelle. Aamupalalla katseltiin ikkunoista ja puhelinten sääsovelluksista viimeisimpiä käänteitä ilmastossa. Ennustetut vesisateet näyttivät kääntyneen muualle, joten aamukokouksen jälkeen teimme eväsleivät ja pakkasimme ne reppuihin, makkaroiden ja muiden eväiden joukkoon.

Retkelle lähdettiin 11 hengen voimin ja ensin kävelimme 2,5km luontopolun alkuun, jonne työvalmentaja Pirjo saapuikin sopivaan aikaan autollaan, eväsreput mukanaan.

Selkeät suuntaviitat helpottavat patikointia.
Matkalla ylitettiin hakkuuaukea. Hervanta kasvaa koko ajan.
Nuotion ympärille mahtui useampi pari jalkoja.
Lake sausage. Jätetään laavu aina hieman parempaan kuntoon kuin saapuessa.

t. Kesä-Esa ja retkipoppoo

Ihana kesä!

Kääk miten nopeasti aika rientää! Tänään tkl vaihtoi talvikauteen, koululaiset aloittaa koulun… Mutta ei se kesä vielä ohi ole.

Tässä meidän kesän seikkailuista ihania muistoja valokuvin. 🙂

Ilomieli

”Hiphei ja hurraa, täällä mä nyt oon Kaarisillan murkinamestan ikkunalla.
Minä – Orkidea ikkunalaudalta. 🙂

Jahas, jahas, nythän onkin aamupala tarjolla! Ainiin, enhän minä syö ja vettäkin juon hyvin vähän. Onpahan aikaa paremmin seurata tilannetta.
…Kahvintuoksu, huumaavaa…

Kuulen puhetta, että Kaarisillan ohjelmassa  on tällä viikolla tiistaina laukontori + kirppikset.
Keskiviikkona Tammelantori + maauimala ja jeee, perjantai on pizzaperjantai!

Täähän on aika siisti paikka!”

Terveisin Ilomieli