Sopimusvuori Ry kotisivu

Tutustu Kaarisiltaan

Tervetuloa Hervantaan!

Hervannan ytimessä, hyvien kulkuyhteyksien varrella sijaitseva Kaarisillan toimintakeskus tarjoaa sosiaalista kuntoutusta, vahvistavaa kuntouttavaa työtoimintaa sekä työhön ja opiskeluun suuntaavaa kuntouttavaa työtoimintaa. Lisäksi meillä on hius- ja kauneudenhoitoalan pajatoimintaa.

Uusimpana ryhmätoimintana Kaarisilta tarjoaa maahanmuuttajille toimintakyvyn ja osallisuuden ryhmätoimintaa, jossa yhdistyvät suomen kielen oppiminen ja psykososiaalinen kuntoutus.

Tutustuminen joka torstai klo 14.

Lue lisää

Ajankohtaista

YHTEISTYÖLLÄ SE SUJUU JA PAISTAA SE AURINKO RISUKASAANKIN

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa yhteisöllisyydestä, joka on yksi merkittävimmistä yhteiskuntajärjestelmän tukijaloista. Rakennusaineena yhteistyö on tärkeä elementti, ja sen toimivuus on meistä ihmisistä kiinni.
Yhteisöllisyys on paljon muutakin. Yhteisöllisyyden tukeminen yhteisistä varoista kaikin tavoin ehkäisee parhaiten syrjäytymistä. Se torjuu myös yksinäisyyttä, masennusta ja auttaa sosiaalisen kanssakäymisen puutetta konkreettisesti kasvokkain.
Yhdessä tekeminen ja ylipäätään oleminen kannustaa antamaan ihmisen voimavaroja yhteydeksi toisiin, ja siten se toimii vastavuoroisesti liimana pitääkseen yhteiskuntia pystyssä ilman kaaosta, niin ydinperheissä kuin työyhteisöissä.
Niinpä sen kokonaismerkitys on laaja, sillä se koostuu koko maan kattavista hyödyllisistä verkostoista. Yhteisöistä ja suvuista koostuu kokonaisia kansoja. Verkostot jakavat näkymättömiä energiavirtoja toinen toisilleen. Elinvoima näkyy ihmisissä, jotka työskentelevät rinnakkain yhteisen hyvän eteen kukin voimiensa ja taitojensa mukaan.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että Kaarisillan yhteisö on antanut minulle rautaista vertaistukea, ja pahan paikan tullessa voin tukeutua kultaisen sydämmen omaaviin ja sympaattisiin vieressäkulkijoihin. Siitä lämmin kiitos !
Tyytyväisenä päivään menen rauhallisin mielin nukkumaan, kun tiedän kuuluvani johonkin. Ja mikä parasta yhdessä tekeminen voimaanuttaa minut voittamaan tulevat koettelemukset !

Kirjoitti Kaarisillan tiimiläinen AM 3.2 2020

VUODENAIKOJEN LAPSET

Olemme kuin lumihiutaleita. Kukin kauniin ainutlaatuisia ja särmikkäitä. Toiset ovat rosoisempia, toiset sileän suorakulmaisia, ja toiset pyöreän sopusuhtaisia. Kaikki erilaisia.
Leijailemme äärettömältä tähtitaivaalta kiteinä yhteen lumivalkeaksi hangeksi ja kinoksiksi valaisemaan loppusyksyn ankeutta ja pimeyttä.
Yhdessä koostumme vankaksi hangeksi, joka suojaa luomakunnan kallisarvoista elämää. Joskus syöksymme laviinin lailla eteenpäin. Meissä on voimaa. Puhdasta ja luonnollista puolustaessamme jos vain kykenemme toisiamme.
Kunnes huikaisevan keltainen elämän lähde kevätaurinko sulattaa hanget pieniksi puroiksi.
Solisevana virtana matkaamme kotimaan lukuisiin jokiin ja järviin kimalteleviksi pyörteiksi ylläpitämään kaikkea elämää.

Kirjoitti AM 27.1.2020
päivänä, jolloin kunnon lumisade yllätti vihdoinkin meidät

Muistoja Suomesta

Moi Kaikille!

Olen Anne M. Hervantalainen 2 lapsen äiti ja kotoisin Längelmäveden rannoilta Länkipohjan pitäjästä, siksi haluan julkaista lapsuusmuistoni teille luettavaksi.Toivottavasti se herättää teissä jotakin tuntemuksia omasta lapsuudestanne. Kirjoitan tätä Kaarisillan toimintakeskuksessa anno domini 2020 tammikuu13.päivä.

AAMU MYLLYMÄESSÄ
Kyökistä kuului ranstakan kolina. Oli taivaallista herätä uuteen aamuun siskosten vierestä peiton alta, johon äiti oli hellin käsin peitellyt. Haukotellen siristelin silmiäni auringon säteiden pilkottaessa verhojen raosta luoden pirttiin kummallisia häilyviä ja väreileviä varjoja. Minä aina leikin ajatuksin, että ne ovat niitä paljon puhuttuja kotitonttuja, joista aikuiset puhuivat varotellen ettei niitä saa sadatella tai kutsua turhaan. Höristin korviani. Mummu lauloi taas sitä Mustaa Saaraa kauniilla äänellään aamuaskareidensa lomassa. Ajattelin, että kaippa se sitten jotenkin lohdutti mummua, joka oli nähnyt sodat ja kokenut muun kurjuuden nuoruudessaan, mutta niistä ei puhuttu kuin sipiä, menneistä ajoista aikuisten kesken. Nyt mummu oli sokea. Hän oli menettänyt näkönsä jatkosodan aikoihin, kun oli yökaudet ommellut ihmisille vaatetta huonossa valossa. Paikannut ja parsinut virttyneitä vaateparsia. Hän oli ollut neuvokas nuori nainen siihen aikaan, sisukas.

Pirtissä tuoksui kesä. Pertti-enon noukkimat tuoreet mansikat, vastalypsetyn maidon ja ruispuuron sekä kahvin ja vehnäsen makeat aromit heruttivat syljen kielelle, ja vatsassa kouraisi särpimen nälkä. Olisi noustava ylös. Suurena joukkona kärpäset surisivat kiukkuisina poukkoillen sinne tänne akkunassa. Epätoivoisen vimmaista oli niiden yritys löytää ulosmenoreikää, mutta turhaa oli työ. Minua nauratti niiden tyhmyys. Hassuja olivat Luojan luomat, kun eivät äkänneet vieressä olevaa avointa ikkunaa. Ulkoa kantautui puiden latvusten humina ja haavanlehtien kahina puuskatuulen osuessa niihin. Muuten oli hiljaista, vain pirtin seinäkello raksutti eteenpäin ahkerasti lyöden tasatunnein. Korvani erottivat ulkoa Humun matalan hirnahduksen. Raudikko päristeli turvallaan samalla hamuten olemattomia ruohotupaksia haassaan, kunnes luimisti korvansa taakse ja hörähti lempeästi tunnistaen ohikulkevan valjastajansa polulla. Pussihousuinen, olemukseltaan pihaa hallitseva, kuitenkin kovasta työstä kumaraan painunut pappa oli tulossa aamun toiselle kahvikupposelle heinäpellolta viikatoimasta. Pian pirttiin tulvahtaisi tuoreen heinän vahvan aromikas tuoksu hänen mukanaan. Se oli niin tuttua ja turvallista lapselle.

Nousin istualleen hiljaa kuin varjellen sydämmeni iloa ja täyttymystä. Sipaisin Minnan vaaleita hiuksia ja katselin Mallan pellavapäätä pieluksella käsi posken alla. Kuinka minä maan matoinen olin saanut sen onnen, että minulle oli siunattu kaksi ihanaa siskoa, minä mietiskelin suu hymyssä ja silmät tirrillään. Oli maaseudun rauha, ymmärryksen talo ja siinä rakkaat isovanhemmat. Onnellisuuden idylli. Hopeisena välkkyvä Myllyjärvi ja sen yllä pääskysten säksätys huimine liitolentoineen. Intiaanikesä, leikit auringon lämmössä ja hiljaa lipuva koski, jossa voisi pulikoida matalassa vedessä isä -Aapelin valvovan silmän alla. Navetan eläimet ja metsän antimet, kukat ja linnunpesät, omenapuut ja kaikki mitä ihminen kaipasi, sydämen kyllyyden auvoa. Myllymäki, hyvyyden tyyssija korkean kallion päällä, josta sain sieluni kyllyydestä tähyillä minne vain katse vaeltaisi vihreänsinisen horisontin kaukaisuuteen, lapsuuden unelmiin.
Ja voi sitä Hämeen väkevää vehreyttä kultaisine viljapeltoineen, joidenka hämyisen turvallisessa syleilyssä sai elää lapsuuttaan suojassa maailman tyrskyiltä.
Kirj. Anne Mäkinen

Uutta toimintaa Kaarisillassa!

Kaarisillassa alkaaa lokakuussa -19 kahden kuukauden pituinen Maahanmuuttajien toimintakyvyn ja osallisuuden ryhmä, jonka tilaajana on Tampereen kaupungin aikuissosiaalityö ja Maahanmuuttajien osaamiskeskus. Ryhmässä on kymmenen maahanmuuttajaa ja se kokoontuu viitenä päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Ryhmä sisältää suomen kielen opetusta kuusi tuntia viikossa viiden hengen pienryhmissä suomen kielen opettajien luotsaamina.

Ryhmässä kieltä opetetaan teemoittain ja teemat viedään eri käytännön tilanteisiin.
Kielen opiskelun lisäksi ryhmä tarjoaa psykososiaalista tukea ja työvalmennusta keskittyen arjen hallintaan, yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn, sosiaalisten verkostojen laajentamiseen sekä koulutukseen, työelämään ja yhteiskuntaan osalliseksi pääsemiseen. Ryhmän toiminnallisen puolen ohjaajana toimii Kaarisillan työhönvalmentaja.

Kaarisillassa jatkaa myös jo pari vuotta toiminut, entuudestaan tuttu kieliryhmä torstaisin ja perjantaisin kahden suomen kielen opettajan ohjaamana.

Nuotioretki makkarajärvelle 23.8.

Perjantaille 23.8. Kaarisillan väki oli suunnitellut retken makkarajärvelle. Aamupalalla katseltiin ikkunoista ja puhelinten sääsovelluksista viimeisimpiä käänteitä ilmastossa. Ennustetut vesisateet näyttivät kääntyneen muualle, joten aamukokouksen jälkeen teimme eväsleivät ja pakkasimme ne reppuihin, makkaroiden ja muiden eväiden joukkoon.

Retkelle lähdettiin 11 hengen voimin ja ensin kävelimme 2,5km luontopolun alkuun, jonne työvalmentaja Pirjo saapuikin sopivaan aikaan autollaan, eväsreput mukanaan.

Selkeät suuntaviitat helpottavat patikointia.
Matkalla ylitettiin hakkuuaukea. Hervanta kasvaa koko ajan.
Nuotion ympärille mahtui useampi pari jalkoja.
Lake sausage. Jätetään laavu aina hieman parempaan kuntoon kuin saapuessa.

t. Kesä-Esa ja retkipoppoo