Tämän miehen aika alkaa käydä vähiin täällä Sopimusvuoren Konttuurilla ja on tullut aika poistua takavasemmalle ja edetä samalla taktisesti eteenpäin – sain töitä. Vuosi ja muutama kuukausi tässä meni ja nyt olen siinä vaiheessa, että eteenpäin taapertaminen näyttää lupaavalta. Sain suoritettua tavoittelemani tapahtumatuotannon osatutkinnon täysin pistein ja siitä inspiroituneena, sekä ennen kaikkea oikeaan suuntaan ammattilaisen ohjaamana, tein vapaamuotoisen hakemuksen ja sutaisin erikoisen ja joukosta erottuvan CV:n siihen kylkeen. Hakemuksen jättämisestä meni alle viikko ja sain kutsun haastatteluun, joka meni jännittämisestä huolimatta niinkin hyvin, että sain paikan ilman sen kummempia vakuutteluja tai taikatemppuja. Voin sanoa, että sivuutin listoilta aika monta ”melkein kiinnostavaa”, tai täysin yli taitojeni menevää työpaikkaa ja vasta tämän työn kuvausta lukiessani olin varma, että nyt kannattaa panostaa edes hieman enemmän, kun kerrankin kyseessä olisi minun taitoihini sopiva työ. Tällä kertaa työn saamiseen tarvittiin vain yksi hakemus, hyvä että joskus onnistuu näinkin!
Olenkin tyytyväinen, että etenin olettamaani kuntouttavan työtoiminnan polkua pitkin – jakson loputtua toteutuskelpoinen jatkosuunnitelma olisi hyvä olla olemassa. Tullessani Sopimusvuorelle asiakkaaksi, en ollut edes tietoinen mistä olin kuntoutumassa ja ennen kaikkea mihin? Olin ollut ennen työttömyyttäni useamman vuoden musiikkiin liittyvissä töissä, jossa onnistumiset mitataan aivan erilaisilla mittareilla ja joskus egokin turpoaa tarpeettoman suureksi. Kyseisten hommien jäädessä taka-alalle huomasin turtuvani työttömyyden aiheuttamiin sivuoireisiin, eli syrjäytyminen ja lannistuminen kävi kummittelemassa mielessäni useamman kerran. Täällä konttorilla toimiessa kuitenkin huomasi voimaantuvansa kaikesta haasteista, tsempistä ja pienistä onnistumisista… Myös niilläkin osa-alueilla, joihin en ennen ollut kiinnittänyt huomiota keskittyessäni oman napani kaivuuseen. Olisihan joku maailman menosta kiinnostunut voinut ottaa työn haltuun aiemminkin, mutta tällaisten persoonien kohdalla pitää odottaa tähtien ja nousuvesien asettumista kohdilleen. Voisinkin väittää, että positiivisilla sosiaalisilla kohtaamisilla pääsee pitkälle, sillä meitä taidokkaita uinujia on varmasti pilvin pimein, mutta joille kynnys tuoda itseään esille on harmillisen korkea. Uskoisin myös olleeni melko helppo asiakas, pienet tökkäisyt oikeaan suuntaan tuottivat mainion lopputuloksen! Mikään holhoaminen, aasin porkkanalla hakkaaminen tai postista tullut ukaasi ei olisi saanut minua tarttumaan toimeen tarvittavalla innolla.
Tähän voisin kirjoittaa sydämelliset kiitokseni Sopimusvuoren koko henkilökunnalle, olette toiminnallanne lisänneet uskoa ihmisyyteen ja huomiseen – tässä absurdissa kuplassa, jota myös työttömyydeksi kutsutaan. Kiitos!
-Jorma
