Verstaan kirjoitusryhmä on ollut erinomainen paikka oman hyvinvoinnin tukemiselle. Kirjoittaminen on ollut rakas harrastus lähes koko elämän. Se on ollut oiva keino purkaa sekä luovuutta että tunteita. Omalla ajalla on kuitenkin vaikea toteuttaa tätä harrastusta. Aina on mielessä ajatus, että kirjoitan sitten myöhemmin, mutta ”myöhemmin” ei koskaan saavu.
Verstaan kirjoitusryhmä antaa tietyn ajan, jonka kunnioittaa kirjoittamiselle ja yhdessä sovitut aiheet päästävät inspiraation irti. Ryhmässä on helpompaa saada jotain aikaan. Ei kuitenkaan ole painetta, että olisi pakko saada kirjoitettua tekstiä. Aina se ei vain onnistu ja se on okei.
Ryhmän lopuksi oman kirjoituksensa pääsee jakamaan muiden ryhmäläisten kesken, jos niin haluaa. Ryhmässä ei tuomita tai kritisoida kenenkään työtä, joten kynnys jakamiseen on paljon pienempi kuin tavanomaisissa kirjoitusryhmissä. Kirjoituksia kehutaan tai niiden sisällöstä riippuen muut voivat tarjota vertaistukeansa kertomalla, että samaistuvat kirjoituksen teemoihin tai kokemuksiin. Vertaistuelliset hetket ja kirjoituksista muodostuvat syvemmät keskustelut ovat tärkeitä hetkiä itselle ja varmasti myös muillekin.
Saan Verstaan kirjoitusryhmästä suurta luovuuden iloa ja vaikka alkuaikoina oman työnsä paljastaminen muille ihmisille oli pelottavaa, rohkaistuin ajan kanssa jakamaan luovuuteni tulokset. Nyt se on jo hyvin helppoa ja iloitsen, kun muut löytävät saman rohkeuden. On ilo nähdä myös muiden luovuuden pääsevän valloilleen.
-JV
Teksti on osa Mun mielessä -blogikokonaisuutta, jossa Mielenterveyskuntoilijat kertovat oman tarinansa.
(kuva: Nils Stahl/Unsplash)
