Sopimusvuori Ry kotisivu

Kuntoutujan paluu 2: kuntoutujan kosto

Hellou, hyvä kuntoutusväki

muutama ensimmäinen viikko takana lähikontaktia jälkeen koronakriisin etäkuntoutuksen. On aika katsoa miten siirtyminen on tapahtunut ja ehkä sujunutkin. Monelta osin lähikuntoutus muistuttaa aiempaa, mutta pakkoa todeta, että on täällä kyllä hiljasta ja aika vähätoimista. Aivan kuin toimisto uinuisi ja välillä kääntäisi metafyysistä kylkeään kun jokin pieni tapahtuma nostaa yhtä metafyysistä päätänsä. Vuoroissa on kourallinen jengiä ja ne eivät kohtaa toista vuoroa koronan varotointen takia. Katsellaan ja seurataan kun etäsuhteessa olleet entiset tutut hiljakseen popsahtelevat takaisin lähikontaktiin, kuka mihinkin vuoroon.

Hiljaisuuden, jos nyt kohta väistyvät sellaisen, lisäksi siirtymävaihetta on leimannut varovaisuus. Käsittelemme työtasomme puhdistusliinoille, ihan syystä, ennen ja jälkeen niiden käytön. Moni varoo kahvoja ottaa etäisyyttää käytävällä. Vähän sellainen taas sellainen, jossain aiemmassa blogissakin mainittu, Hollywoodin infektiotrillerin fiilis ilmassa, mitä nyt jengi hymyilee koska eristys on ohi. Mutta se on oikeastaan ihan terveellinen fiilis kun katselee esim. naapuriamme Ruotsia, jossa varotoimia ei toteutettu. On ihan mahdollista, että tässä on ns. uusi normaali: kättelemätön, halaamaton mutta hygieeninen sosiaalinen distanssi, johon pääsemme tottumaan. Ainakin siihen asti, että virus voidaan taltuttaa kemiallisesti. Ensikädessä montaa varmaan avoimesti hatuttaa uudet järjestelyt, mutta on tässä sitä jotain jännääkin. Vähän kuin koko kansa larppaisi!

Juuri se, että muualla kuin Suomessa koronan kontrolli on toteutettu rimaa hipoen ajaa meidät etsimään positiivisempiakin puolia tästä uudesta normaalista. Emme voi tietää milloin koko maan kattava larppi päättyy joten tilanteesta on tiristettävä sen parhaat osat. Kuntoutuja katsoo uutta arkeaan ja miettii miten tästä muka poimitaan positiiviset puolet. On totta että esim. rajoitteet ovat hankalia nieltäviä, mutta etäisyydellä on puolensakin, kuten lähes tahaton mindfulness kun kaikki on harkittava ennen siihen tarttumista, tai kuten se että me suomalaiset ovat aika etäistä kansaa noin yleensäkin ja etäisyys antaa luonnollisen suomi-introversialle tilaa hengittää. Etäisyys vaatii myös asennemuutosta.

Jaksamista työhön, mistä käsin sitä sitten teettekin! Muistakaa mennä uimaan.

-Jaakko, lähiasiakkaana taas