Sopimusvuori Ry kotisivu

Elämää koronan aikaan!

Erittäin lokoisaa eristymistä itse kullekin!

Kuten varmasti moni on huomannutkin, toimettomuus on suurina annoksina erittäin vahingollista psyykkeelle. Normaaliarkena olisin tätä kirjoittaessa toimistolla kahvikuppi about puolillaan ja semisti multitäskäämässä pään kanssa siitä että mitä tekisin illalla. Tiedättehän, uppoutumassa arkeen, joka on niin tylsä, mutta myös niin tarpeellinen. Tällainen poikkeustila testaa siis lähes poikkeuksetta paitsi hermoja ja omaa ajankäyttöä, niin myös jokaisen kykyä luoda merkityksellistä rutiinia omiin päiviin.
Rutiini on meille todella tärkeää. Varmasti jokainen, joka on joskus ollut ilman töitä tai muuta vakituista toimintaa, on tajunnut että loputtomasti vapaa-aikaa ei oikeastaan tee ihmiselle hyvää vain päinvastoin. Arjen rakenteet, kuten unirytmi, asioinnin muassa tapahtuva sosialisaatio ja huomaamaton hyötyliikunta ovat varmasti aivan yhtä iso osa sitä mitä on olla suomalainen kuin sitten se merkityksellinen työ, ura tai vastaavakin. Allekirjoittanut ainakin totesi 2 viikon eristyksen jälkeen, että pleikkari ja aikaiset viikonloput oikeastaan menettivät merkityksensä pitkän päälle. Ne ovat arkea tasapainottavia elementtejä, mutta jos se arki puuttuu? No, kukin meistä on varmana alkanut miettiä uusia rakenteita vanhojen tilalle.

Tässä oma kontribuutioni. Tai siis, miten saada aika mielekkääksi niin, että vapaa-aika tuntuu vapaa-ajalta, jos tätä nyt voi semmoiseksi kutsua, ja on sen arvoista. Ensimmäiseksi, voin sanoa omakohtaisen kokemuksen mukaan, että unirytmin säilyttäminen on äärimmäisen tärkeää. Ihminen tarvitsee oman itsensä verran unta. Itellä se on noin 7 tuntia, mutta teillä voi olla enemmänkin. Mutta määrä ei siis riitä, vaan unien pitäisi osua valonsaannin kanssa sykliin ja ja olla mielellään vielä synkronoituja. Toisin sanoen, nuku yöllä, herää valoisaan aikaan ja nuku aina samaan aikaan. Oman kokemuksen mukaan rytmin puutteesta seuraa mm. energianpuutosta jota sitten kompensoidaan esimerkiksi päihteillä; univajetta joka ei mene pois nukkumalla lisää ”sitten joskus toiste”; tärkeiden ajankohtien kuten asiointihetkien tai soittoaikojen missaamista. Usko pois, ota unirytmistä kiinni.

Toinen iso tärkeä on liikkuminen. Ei siis pelkästään liikunta, vaikka sekin toki on olennainen osa toimivan aikuisen arkea, vaan liikkeen kokemus. Eristäytyminen, ulkoilun puute ja neljän seinän ilmiö ovat omiaa viemään ajatukset syvään päähän. Itse olen huomannut, että 40 minuuttia liikkumista, lenkkiä, juoksua tai vain ihan poissaoloa on välttävä määrä omalle päälle. Tärkeintä ei sinänsä ole suorittaa, vaan käyttää aikaa jossain muualla kuin siinä tilassa josta on nyt sattumalta muodostunut yhdistelmä toimistoa, sairastupaa ja mancavea. Voit sijoittaa liikkeen vielä ovelasti niin, että etäkuntoutuksesi, etätyösi tai mikä etäjuttusi onkin päättyy päivältä siihen. Työ-liike-huvi -syklisyys luo tervettä rytmiä päivään ja pitää kropankin vireänä.

Kolmantena suosituksena on hankkia uutta kuunneltavaa. Itse en ole vielä keksinyt mokomaa tähän eristymiseen, mutta aikoinaan kun lähdin hoitamaan unettomuusta johtuvia oireita ja oikkuja, yksi tärkeä valopilkku omaan toivottomuuteen oli musiikki. Käytännössä tein niinkin riskin homman, että haastoin itseni kuuntelemaan uutta artistia joka päivä. ”Mut Jaakko hei, toihan on oikeastaan aika lame-o ja ei mitenkään riski ees”. Tiesitkö, että on olemassa artisti joka soittaa altrockia viritetyillä pyykkitelineillä? Oletko koskaan kuullut, että paras folk tulee nykyään muuten Ruotsista? Tiesitkö, että Turkissa oli valtava progebuumi 70- ja 80-luvuilla? Arvasitko, että tässä on kirjallinen metku ja tarkoitus on saada lukija etsimään tietoja? Kolmas suositus ei siis ole musiikki, vaan uppoutuminen. Et oikeastaan tee mitään uutta vaan otat tämän hassun uuden maailmantilan mahdollisuutena kerrankin keskittyä siihen, mitä normaalisti teet niinä tunteina joita saat arjesta tiristettyä. Ei somea, ei Netflixiä taustalla vaan vain sinä ja mikä se juttusi sitten onkaan: Huviin keskittyvä oman elämän mindfulness, oli se sitten nypläys tai vain se, että sinulla on oikeastaan varsin mainio suhde koiraasi.

Koittakaa jaksaa. Me välitetään teistä ja nähdään varmasti vielä.
-Jaakko, Konttuurin asiakas