Sopimusvuori Ry kotisivu

Paneelikeskustelu ” Uskalla puhua, malta kuunnella.”

 

Hiedanrannan Citykauris tässä moi.

 

Osallistuin dokumentoijan roolissa torstaina 26.9. Lielahden kartanolla henkilökohtaisestikin tärkeään paneelikeskusteluun. Keskustelun aiheena oli Stigma — mielenterveyden taakka. Asiasta keskustelemassa oli asiantuntijoita useilta eri aloilta. Stigma eli häpeäleima tarkoittaa yhteisön kielteistä ja usein ennakkoluuloista suhtautumista henkilöön. Ihminen saattaa leimautua sosiaalisesti ei-toivotulla tavalla. Se puolestaan voi aiheuttaa häpeän tunnetta ja itsearvostuksen vähenemistä. Esimerkiksi erilaiset sairaudet saattavat johtaa leimautumiseen. Leimautumista voi myös aiheuttaa hyvin yksinkertainenkin asia, kuten pukeutuminen. Tietämättömyys ja asianmukaisen tiedon puute aiheuttavat monenlaisia negatiivisia tuntemuksia, kuten pelkoa, vihaa ja kaunaa.

Hanna Kelokaski, joka toimii Tampereen ev.lut. seurakunnan nuorisodiakonina, kertoi kuinka vaikealta opiskelemaan palaaminen voi ihmisestä tuntua, esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden jälkeen. Ihminen saattaa tuntea olevansa liian iäkäs, eikä enää pääse omasta mielestään samalle viivalle muiden kanssa. Keskusteleminen ammattitaitoisen auttajan kanssa on hyvä keino päästä jälleen elämään kiinni. Avunhakemista helpottaa ns. matalan kynnyksen paikat, kuten Tampereella toimiva Näsinkulman klubitalo, joka on Sopimusvuori ry:n yksikkö. Siellä pitkäaikaiskuntoutujat saavat tarvitsemaansa tukea helposti. Samalla kuitenkin keskustelua herätti ammattitason riittävyys näissä matalan kynnyksen paikoissa. Voiko niistä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Henkilökohtaisesti pidän näitä paikkoja tarpeellisina, sillä mielenterveysongelmiin ei ole aina helppoa saada apua riittävän nopeasti.

Pirkanmaan keskitetyn rikostutkinnan vanhempi konstaapeli Miia Keso kertoi stigmasta poliisin näkökulmasta. Ihmiset saattavat arastella puhumista poliisin kanssa. Rikoksen uhri voi hävetä tapahtunutta, esimerkiksi seksuaalirikoksesta kärsinyt. Olisi hyvä, jos kynnys uhrin ja poliisin välillä madaltuisi, eikä poliisiin suhtauduttaisi ennakkoluuloisesti. Asiasta keskustelemista voisi helpottaa esimerkiksi tapaaminen yleisellä paikalla, kuten kahvilassa, jos käynti poliisiasemalla tuntuu vaikealta ajatukselta. Hän puhui myös mahdollisesta stigmasta poliisinvoimien sisällä. Saattaa tuntua vaikealta puhua mieltä askartavista asioista kollegoiden kanssa. Samalla kertoi itse saaneensa apua ja rohkaisua kollegaltaan erikoistuessaan. Myöskin poliisien mielenterveyshoitoon olisi hyvä panostaa hänen mielestään, sillä työ voi olla hyvin stressaavaa.

Henkilöstöasiantuntija Mika Mäki kertoi aiheesta työnantajan näkökulmasta. Hän on tehnyt kattavasti yhteistyötä Sopimusvuori ry:n kanssa. Mäki puhui työnantajan ja työntekijän välisestä suhteesta. Minkälainen yhteisymmärrys heidän välilleen kehittyy. Ymmärtääkö työnantaja työntekijän mahdollisia ongelmia. Esiin nousi myös työntekijöiden väliset suhteet keskenään. Kuinka yhteishenki työpaikalla toimii. Ettei stigmatisoitumista pääsisi syntymään työntekijöiden keskuudessa. Mika kertoi myös kuinka työntekijää tulisi arvioida työn laadun puolesta eikä persoonan kautta. On myös hyvä, että stigman mahdollisuuden vähentämiseksi, työntekijä voi pyytää apua esimiehiltään tai työterveyshuollosta.

Panelisti Mikko Heino puhui kuntoutujan näkökulmasta. Hän kertoi avoimesti elämästään, jota sairaudet ovat varjostaneet. Minkälaisen taakan sairaudet voivat aiheuttaa. Uskaltaako ihminen kertoa totuuden itsestään työpaikalla tai opintojen yhteydessä. Millä tavoin synnynnäiset sairaudet voivat vaikuttaa elämään erilaisissa tilanteissa. Hän kertoi myös saaneensa apua kuntouttavan työtoiminnan kautta. Kuntoutus antoi hänelle rohkeutta lähteä opiskelemaan. Mikko opiskelee parhaillaan painajaksi Tredussa.

Keskustelun aikana nousi kaikenlaisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Esimerkiksi kuinka menneisyyden ongelmat saattavat nousta uudelleen esiin vuosienkin jälkeen. Siksi mielestäni onkin hyvä, että kaikilla on oikeus kertoa tarinansa omalla tavallaan. Kukin saa itse päättää kuinka paljon tai vähän haluaa itsestään kertoa.

Ongelmia saattaa aiheuttaa ahdasmielinen suhtautuminen mielenterveyskuntoutujiin. Sosiaalisessa mediassa esiintyy valitettavan usein negatiivista nimetöntä kirjoittelua. Näillä asiattomilla kommenteilla saattaa olla ikäviä vaikutuksia mielenterveysongelmista kärsiviin ihmisiin.

Koulukiusaaminen synnytti myös keskustelua. Tämä aihe on itselleni erityisen henkilökohtainen. Kiusaaminen alkaa usein leimautumisesta. Tiedän kokemuksesta miltä se tuntuu. Yksinhuoltajan lapsella ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikkapa harrastuksiin. Tai uusiin vaatteisiin. Tästä syystä nuori voi joutua syrjityksi ja leimautua muiden silmissä. Kouluissa olisi hyvä olla mielenterveysammattilainen, jolle nuoret voisivat tarvittaessa puhua. Myös kiusaajatkin saattavat tarvita apua, sillä he eivät vielä välttämättä ymmärrä tekojensa vakavuutta. En tiedä varmaksi onko kouluissa nykyään tällainen mahdollisuus, omana kouluaikanani ei ollut, mutta siitä on kulunut jo tovi aikaa. Joka tapauksessa hienoa, jos näin on.

Mielikuvat tiettyjä ammatteja kohtaan saattavat olla syvälle juurtuneita. Tästä johtuen pelkkä ammattinimike voi aiheuttaa stigmatisoitumista. Esimerkiksi poliiseihin tai seurakunnan työntekijöihin suhtaudutaan negatiivisesti ilman järjellistä syytä. Tämä voi puolestaan johtaa siihen, että ammattiin liittyvät tunnusmerkit peitetään pois näkyviltä, kuten vaikkapa papinkaulus. Mielestäni tästä syystä avoin ja asiallinen keskustelu olisikin aina hyvästä, missä yhteydessä tahansa.

Paneelissa keskusteltiin myös käänteisestä positiivisesta stigmasta. Positiivisesti suhtautumisesta omaan asemaansa. Kuinka joku voi esimerkiksi nousta asiakkaan roolista työntekijän rooliin. Kuinka siitä voi olla myös avoimen ylpeä. Se voi kohentaa itsetuntoa ja vähentää samalla stigman syntymisen mahdollisuutta.

Stigmaan olisi hyvä suhtautua kärsivällisesti, koska ongelma on usein syvällä ihmisen sisällä. Ihminen voi myös aiheuttaa stigman itse itselleen. Asioista ei ole aina helppo puhua. Tarvittaessa apua olisikin hyvä ottaa vastaan, jotta voi hyväksyä ongelmansa ja saada tarvittavaa hoitoa.

Valitettavasti elämästä ei selviä ilman ongelmia. Siksi olisi hyvä uskaltaa luottaa tiettyihin ihmisiin ympärillään. Me kaikki olemme erilaisia yksilöitä. Siitä meidän tulisi olla ylpeitä.