Sopimusvuori Ry kotisivu

TUTUSTU HIEDANRANTAAN

 

Työvalmennusyksikkö sijaitsee Hiedanrannassa, Lielahden kartanossa. Hiedanranta on uusi kehittyvä tulevaisuuden kaupunginosa Näsijärven rannalla. Työvalmennusyksikkö Hiedanranta tarjoaa kuntouttavaa työtoimintaa, osallisuutta vahvistavaa työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta. Työvalmennusyksiköstä löytyy kolme sisäistä yksikköä, joissa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat voivat toimia. Sisäiset yksiköt ovat nimeltään Kartanon henkeen kuuluvasti: Kartanokahvila Mielihyvin, Konttuuri, Pehtoorit ja Ryytimaa. Lisäksi Luontomieli- toiminta alle 30-vuotiaille.

Viranomaisen hyväksymä ja valvoma sosiaalipalvelu.

 

Ajankohtaista

Jorman (nimi muutettu) blogi

Tiesin hyvin vähän mitä tuleman pitää, kun astuin Loppiaisena 2020 ensimmäisen kerran Kartanon ovista sisään. Olin kuullut villejä huhuja, että talon konttorilla pääsisi opinnollistamaan itseään tapahtuman järjestäjän osatutkinnon verran. Kartanon alueen monipuoliset mahdollisuudet tapahtumien järjestämiseen tuntuivat erittäin lupaavilta. Yksi oleellinen asia huhujen kertojalta jäi korostamatta, eli kyseessä olikin kuntouttava työtoiminta, tuo kaikkien työttömien sankarien kavahtama termi. Heti ensimmäisessä tapaamisessa selvisi, etteivät ennakkoluuloni täsmänneet todellisuuden kanssa ja asiakkaiden keskeinen huumori ja ohjaajien valoisat persoonat saivat minut jättämään turhat luulot pois heti alussa.

Alussa tuntemukset olivat sekavia; löysin itseni konttorirotan hommista, vaikken edes omistanut tietokonetta ja kaikissa niihin liittyvissä tehtävissä olisi paljonkin petrattavaa. Puhumattakaan kaikista Kartanoon liittyvistä nippelitiedoista, joita sai sitten kokemattomana kaivella tietokoneen syövereistä. Itse tapahtumista minulla olikin hieman enemmän kokemusta, olinhan viettänyt jo puolet elämästäni muusikon touhuissa. Hitaasti mutta varmasti, eteninkin konttorilla siihen pisteeseen, etten tarvinnut apua aivan jokaisessa käänteessä.

Hieman takkuilevan alun jälkeen olikin sopiva siirtyä Kartanolla järjestettävien tapahtumien pariin, joita tässä vaiheessa näytti olevan runsaasti – esim. Puutarhajuhlat ja Lasten Juhlat Kartanon viihtyisässä puistossa sekä taide- ja käsityönäyttelyitä Kartanokahvilan tiloissa. Näihin tapahtumiin tein some-ilmoituksia ja julisteita ja lopputulos oli yllättävän hyvä, vaikka kokemukseni näistäkin oli minimaalinen. Tässä kohtaa pelastajaksi osoittautui kuvanvääntely-applikaatio – Canva. Ohjelman ollessa tarpeeksi yksinkertainen, sain aikaan siedettävää jälkeä, jota amatöörikin kehtaisi jakaa yleisilläkin paikoilla.

Tässä vaiheessa opinnot olivat vasta alkamassa, eli alkuun tulikin ihan tarpeellista uudelleenlämmittelyä työyhteisössä toimimiseen ja uusien taitojen hidasta kertymistä. Mutta niin kuin elämään yleensä kuuluu, vastaan tulikin ylittämättömiä esteitä, eli Euroopasta alkoi kantautua huolestuttavia uutisia erittäin viheliäisen viruksen leviämisestä. Korona rantautui voimalla Pohjolaankin, joten nyt olikin jo selvää, ettei yhtäkään näistä tapahtumista järjestetä totuttuun tapaan. Ilmassa roikkui mahdollisuuksia järjestää pienempiä juhlia rajatuin yleisömäärin, mutta äkkiä kävikin niin, että kaikki tapahtumat peruttiin kokonaan ja kartanokin tulisi sulkemaan ovensa pidemmäksi aikaa.

Huhtikuussa siirryin kotisohvalle tekemään määrättyjä etätehtäviä, yhtenä isoimpana työnä fiktiivinen tapahtuma, jonka loin Sopimusvuoren ja Kartanon tyyliin ja ohjeistuksiin sopivaksi. Tämä yksinkertainen tehtävä osoittautui yhdeksi tukipilariksi, jonka avulla yleiskuvani tapahtumista alueella kirkastui huomattavasti.

Kesäkuun alussa saimme palata takaisin konttorille ja keskityin siellä melkeinpä koko kesän uusiin tehtäviin, tapahtumien ollessa suorastaan kiellettyjä. Tutustuin Kartanokahvilan kirjanpidon eri osa-alueisiin ja huomasin jossain vaiheessa pystyväni roikkumaan mukana taseiden ja päiväkirjojen numeroviidakossa. (vaikkakin kyseessä oli aihe, joka ei ole koskaan ollut itselleni niin tärkeää, tai edes mielenkiintoista.) Kiitos tästä vertaistuelle ja sopivan napakalle opastukselle.

Mennään ajassa taas hieman eteenpäin ja syyskuun alkuun, kun Tredun opettaja kävi Kartanolla kuulemassa suunnitelmistamme tapahtuman järjestämiseen liittyen. Meitä opinnollistajia oli tässä vaiheessa kaksi – itselleni otin työstettäväksi kaksi tapahtumaa, toisen meistä järjestäessä tyylikkään taidenäyttelyn Kahvilan tiloihin. Ensisijainen tapahtuma itseni kohdalla oli pystyttää stream-studio Kartanon kokoustilaan ja lähettää elektronista musisointiani suorana bittiavaruuteen ja toisena tapahtumana ottaisin osaa Kartanon aulassa ja pihamaastossa järjestettävään Asunnottomien Yöhön, jonkinlaisena yleisapurina ja vastaisin myös äänentoiston toimivuudesta.

Oman streamin pystytys ja soittokin sujui niin kivuttomasti, ettei siitä jäänyt paljoa kerrottavaa, mitä nyt liian alhainen nopeus nettiliittymässäni pilasi lopputuloksen surahtelevaksi mössöksi. Jäipähän parannettavaa seuraaviin kertoihin, peli on nyt avattu! Tule!- Hankkeen järjestämässä Asunnottomien Yössä toimin yleisen ohjeistuksen ja turvallisuus-suunnitelmien mukaisesti ja jotain petrattavaa siihenkin jäi – jos aikoo käyttää langatonta äänentoistoa, kannattaa varmistaa akun kestävyys, heh.

Sopimusvuoren, Tampereen Kaupungin kulttuuripalveluiden ja Kartanokahvilan henkilökunnan kannustava ja ennen kaikkea joustava asenne mahdollistaa monimuotoista tapahtumajärjestämistä Kartanon sisätiloissa ja puutarhassa. Olen näin jälkiviisaana varma, että jos opinnollistaminen olisi järjestetty ilman koronaan liittyviä rajoituksia, runsaudenpulasta olisi tullut mukavasti lisähaasteita. Nyt sain keskittää tekemiseni vahvuuksieni mukaisesti ja siinä sivussa uutta oppien.

Kohta tuleekin jo vuosi täyteen Kartanolla käyskentelyä ja voinkin suositella tämän talon palveluja kaikille, joita esim. tapahtumien järjestäminen kiinnostaa!

HIETSUN SYKSYN HARKKAREIDEN BLOGI

Ennakko-odotuksia ja ihmettelyjä

Mikä Sopimusvuori? – ”Sopimusvuori…tennishallin seinässä luki joskus tuo…mikähän mesta sekin on.”  Sopimusvuori ry on siis sosiaalipsykiatrisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan edelläkävijä Suomessa.

Hiedanranta? – Ööö, missä on Hiedanranta? Miten ja millä sinne pääsee? Esitietoja löytyi näin paljon. Paikka löytyy Näsijärven rannalta, Lielahden kyljestä, tarkempi sijainti – “se mieletön punatiilinen kartano” – Nottbeckit joskus asuivat siellä. Huikean tunnelmallinen paikka.

Kuntouttava työtoiminta – puuhastelua…vai jotain ihan muuta?

”Kuntouttava työtoiminta – eiks se ole sellaista hassun hauskaa puuhastelua?”
”Muttereiden pussitusta tai helmien pujottamista naruun ja pois siitä”
”Mitähän venkuloita siellä on?”
”Ketään ei kiinnosta tulla sinne ja tällaista iloista pörriäistä katsotaan varmasti kieroon, eli syödään elävältä”
”Onkohan tuo 7/13 viikkoa vähän liian pitkä aika puuhastelun parissa…”

Heti ensimmäisellä viikolla useat harhakuvitelmat ja -käsitykset niin kuntouttavasta työtoiminnasta kuin sen asiakkaista karisivat ja muuttuivat. Hiedanrannassa on asiakkaille tarjolla kartanon ja siinä toimivan kahvilan ympärillä konkreettisia, mielekkäitä ja merkityksellisiä tehtäviä. Toki niitä ”luppohetkiäkin”, mutta nekin ovat oleellinen ja tärkeä osa toimintaa.

Asiakkaiden aktiivisuus ja innostuneisuus oli ennakkokäsityksiin nähden hämmästyttävän hienoa. Samoin keskinäinen vertaistuki ja -oppiminen ovat arjessa läsnä koko ajan. Ihmisiä erilaisilla taustoilla, haasteilla, tavoitteilla ja haaveilla. Kaikki erilaisia mutta samanarvoisia. Yhteisellä tekemisellä, osallistumisilla ja sitoutumisella eteenpäin elämässä. Osallisuutta.

Ohjausta, oppimista ja kohtaamisia

Kaikilta ohjaajilta on harkan aikana saanut tukea, ohjausta ja kannustusta. Toki välillä on haastettu ja ihmetelty – puolin ja toisin. Hienoa oli myös huomata miten omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista kannettiin huolta. Ja näin ulkopuolisten havaintona: Hiedanrannassa on aivan huima yhteishenki kaikkien työntekijöiden kesken.

Harjoittelussa on saanut kivasti hyödyntää sekä opintojen aikana käsiteltyjä kokonaisuuksia että aiempaa osaamista. Harkkaan on saanut sisällyttää myös omia ammatillisesti kiinnostavia osia. Palvelujärjestelmään ja eri tukimuotoihin on saanut perehtyä konkreettisesti, myös eri työmenetelmien käyttöä on saanut harjoitella oikeissa tilanteissa…dialogisuus, voimavaralähtöisyys…näitä ehkä vähän vielä tiedostamatta. Harjoittelun aikana on päässyt tekemään kaikenlaista: henkilökohtaista talousohjaamista ja it-/atk-tukena olemista, eläkeselvittelyistä haravointiin ja imurointiin. Haastamista itsenäiseen tekemiseen ja itsensä ylittämiseen tapahtui jatkuvasti. Aikaa ja tilaa pohtia asioita ja reflektoida kaikkea oppimaansa ja kokemaansa. Vanha ja uusi tieto limittyivät tehokkaasti käytännön toiminnan keskellä. Itsereflektointi ja yhteiset viikoittaiset purut olivat olennainen osa ammatillisuuden pohjan rakentamista.

Harjoittelu sisälsi päivittäin mahtavia ja innostavia kohtaamisia asiakkaiden kanssa, välillä sitä oli ohjaajana ja välillä itse oppilaana. Varsinkin alussa oli hienoa tutustua asiakkaisiin, kysellä heiltä neuvoja käytännöistä ja tavoista. Kassatyöskentely ei itsenäisesti vieläkään sujuisi, vaikka sitä yritti minulle kolme ihmistä opettaa kädestä kiinni pitäen. Tai Huawei-puhelin otti voiton…”miten helvetissä tää oikein toimii?”.

Työympäristö ja kartanomiljöö

Kartano oli ihanan persoonallinen työympäristö. Historia, eletty elämä ja nykyisyys kohtaavat kaiken aikaa. Korkeat huoneet, suuret portaikot ja valtava pihamaa saivat mielikuvituksen laukkaamaan. Asunnottomien yössä ja Halloweenina olisi ollut hienoa päästä tutkimaan talon kellaria tai mysteeristä kolmatta kerrosta, mutta ovet niihin olivat lukossa, voihan pahus. Itse kartano oli myös hauskan persoonallinen, lämpötilan vaihtelut ja pienet jatkuvat remonttikohteet saivat vain hymyn nousemaan korviin. Mitä vielä voikin sattua. Pikku vastoinkäymisistä huolimatta päivittäinen toiminta oli joustavaa eikä ongelmia jääty ihmettelemään. Hyvä Te!

Loppulausunto

Hiedanrannan Työvalmennusyksikkö, suosittelisimmeko?

Asiakkaille? Jos vain eri vaihtoehdoista löytyy itseä kiinnostavaa tekemistä niin ehdottomasti. Myös omat ideat tervetulleita. Työharjoittelupaikaksi? Kyllä. Työpaikaksi? Ihan koska vain.

”Aika menee nopeasti, kun on kivaa”. Kiitos kaikille asiakkaille, ohjaajille ja hanketyypeille jne.

 

Lämmöllä. Lähellä. Mielihyvin.

 

Jori, Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija
Hanni, JAMK:n kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija

”Synkkä ja myrskyinen aamu. Onneksi kartanon torninvartija on jo töissä. Kaikki on hyvin.”

Muistojen Hiedanranta

Muistojen Hiedanranta -kirjanen

Enqvist, Serlachius, Stjernvall: Monet nimet nousevat esiin Hietsun ja Lielahden entisten asukkaiden ja työntekijöiden muisteloista. Suurten nimien lomassa ne pienet, ihan normaalit ihmiset jäävät usein pimentoon. Monelle on vaikeaa tunnistaa muistojensa, oman historiansa tärkeyttä, sillä suosittu historia on nimenomaan isojen ja tärkeiden miesten historiaa. Mikrohistorian – sen tuiki tavallisten ihmisten historian – luonne on, että se jää monesti piiloon suurten tarinoiden alle. On tärkeää kaivella tätä niin sanotusti pientä historiaa, sillä suuria muutoksia seuraavassa historiankirjoituksessa ei kovin usein käsitellä ihmisten arkea tai työntekoa.

Kartanokahvilassa on ohimennen kuultu siellä vierailleiden kertomia kiinnostavia yksityiskohtia alueen elämästä. Jotta tarinat eivät jäisi piiloon kysyvät Sopimusvuori ry ja Tule! -hanke nykyisiä tai entisiä Lielahden, Hiedanrannan ja lähiseudun asukkaita kertomaan ja kirjoittamaan meille kokemuksistaan osana alueen historiaa. Tähän mennessä kertomuksia on kerätty Muistojen Hiedanranta -kirjan avulla. Kirja on ollut esillä Mielihyvin-kahvilassa kesästä 2018 ja kerännyt monenlaisia kartanoa ja lähialuetta koskevia muistoja. Toivommekin, että tämä pieni otanta kirjan sivuilta herättäisi niiden innostusta, jotka eivät vielä ole ehtineet tai uskaltaneet Muistojen Hiedanrantaan koskea

Tavallisten ihmisten muistot ovat erityisiä, sillä ne valottavat elämää aivan eri tavoin kuin tehtaan yleishistoria tai Tampereen kaupunkihistoria kykeneekään. Esimerkiksi eräs kirjoittaneista muistelee tehtaan työntekijöitä opettelemassa uuden omistajan nimen kirjoitusasia ja siihen liittyvää muistisääntöä ”Serla lee hius”. Rahtusen hirtehinen muistinpätkä kertoo paitsi tehdasväen arkirutiineista, niin suurten historiallisten muutosten esiinmarssista tavallisen väen kielellä. Toinen kirjoittaja kertoo käsinkosketeltavasti siitä, että kartanon alueella olleen tenniskentän tiilimurska värjäsi kädet punaiseksi, kun kenttä lanattiin käytön jälkeen tasaiseksi. Monen tarinoissa välähtää paitsi arki, että sen jakajat, kuten kanssatyöntekijät. On aika vaikuttavaa, että nimet ja jopa sukunimet kaivautuvat esiin vuosikymmenten takaa.

Muistojen Hiedanrannan muistelmissa kartano esiintyy nimenomaan osana arkea ja iloa. Siellä käydään muun muassa pelaamassa jalista ja tennistä, kahvittelemassa sekä ihmettelemässä suuremman maailman menoa. Monen kirjoittajan sukulainen tai isovanhempi oli se, jolle kartano niin sanotusti tapahtui ja tämän siivellä kirjoittaja oli myös läsnä. Tässä näkyy mikrohistorian sukupolvisuus. Kartanon arki oli jaettua kokemusta, jonka aikana nähtiin isojen nimien vaihtuvan sekä vuosikymmenten kuluvan ja siitä kokemuksesta tuli osa eräänlaista perimätietoa. Aikaisimmat polvet näkivät kartanon erityisesti herrasväen asuntona, sitten siitä muotoutui suuryrityksen toimisto, pienyrityksen konttori ja lopulta rakennuksen nykytila yrityksineen ja palveluineen. Jokainen sukupolvi kokee kartanon ja sitä ympäröivän kaupunkialueen omasta vinkkelistään.

Lielahden mikrohistoriassa kartanon alue tuo yhteen monenlaista kaupunkikulttuuria, sen toimiessa sekä työn näyttämönä, että olohuoneena juhlan aikaan. Kirjoittajat tarttuvat kartanosta kirjoittaessa paljon siihen tunnelmaan, joka alueella vallitsee tai aiemmin vallitsi. Eräskin vastaaja kirjoittaa paikan olevan täynnä ”mahtavia tarinoita ja aitoa metsämieshenkeä” viitaten työuraansa tiloissa sijainneessa puunhankintayrityksessä. Toinen vastaaja kertoo kartanon olleen kuusikymmentäluvulla ”elämys” ja nyt vastatessa mieleen tulvivan muistoja tuolta ajalta. On mielenkiintoista nähdä näiden tilojen aiheuttaneen aikanaan samanlaisia monipuolisia tunnetiloja kuin nykyäänkin. Moni nykypäivän kartanonkävijä ei sisäistä alueen eri vaiheita asuntoina, toimistoina ja työtiloina, vaan näkee tilan erityisesti rustholliluonteisena ns. ison rahan paikkana tai sitten arkkitehtonisesti erityisenä museotilana, jossa ei ole sellaista tarinallista jatkumoa, joka on näkyvissä niille, jotka ovat eläneet täällä. Toivommekin voivamme vastaanottaa tarinoita, jotka kyseenalaistavat tämän.

Heräsikö kiinnostus? Onko jotain, jota haluaisit jakaa? Se jokin voi olla aivan pienikin muisto, ihmiskohtalo tai vaan tunnelmointia vuosien takaa. Olemme vastaanottaneet kirjoituksia aivan laidasta laitaan, jopa runoja ja kirjoituksesi voi olla muodossa kuin muodossa. Tärkeintä on, että muistosi tai tunnelmointisi koskisi Lielahden tai Hiedanrannan historiaa ja olisi lähellä sydäntäsi! Ota meihin yhteyttä sillä kaikki tieto on arvokasta, ja samalla autat meitä löytämään sinut. Sinullahan voi olla vaikka millaista katsantoa!

Voi lähettää tarinoita sähköpostilla osoitteeseen jaakko.hukka@sopimusvuori.fi. Tarinat ja kuvat voivat olla miltä vuosikymmeneltä tahansa, mutta jos sinulla on jotain annettavaa, joka koskee ns. Nottbeckin, Serlaciusen tai Enqvistin aikaa, tule toki tapaamaan meitä Lielahden kartanolla(Tehdaskartanonkatu 38). Voit tuoda kuvia, tekstejä, muistoja, ihan millaista materiaalia vain. Tule juttelemaan!

-Jaakko Hukka, Tule! – Tulevaisuus toi meidät yhteen -hanke, harjoittelija

Kuntoutujan paluu 2: kuntoutujan kosto

Hellou, hyvä kuntoutusväki

muutama ensimmäinen viikko takana lähikontaktia jälkeen koronakriisin etäkuntoutuksen. On aika katsoa miten siirtyminen on tapahtunut ja ehkä sujunutkin. Monelta osin lähikuntoutus muistuttaa aiempaa, mutta pakkoa todeta, että on täällä kyllä hiljasta ja aika vähätoimista. Aivan kuin toimisto uinuisi ja välillä kääntäisi metafyysistä kylkeään kun jokin pieni tapahtuma nostaa yhtä metafyysistä päätänsä. Vuoroissa on kourallinen jengiä ja ne eivät kohtaa toista vuoroa koronan varotointen takia. Katsellaan ja seurataan kun etäsuhteessa olleet entiset tutut hiljakseen popsahtelevat takaisin lähikontaktiin, kuka mihinkin vuoroon.

Hiljaisuuden, jos nyt kohta väistyvät sellaisen, lisäksi siirtymävaihetta on leimannut varovaisuus. Käsittelemme työtasomme puhdistusliinoille, ihan syystä, ennen ja jälkeen niiden käytön. Moni varoo kahvoja ottaa etäisyyttää käytävällä. Vähän sellainen taas sellainen, jossain aiemmassa blogissakin mainittu, Hollywoodin infektiotrillerin fiilis ilmassa, mitä nyt jengi hymyilee koska eristys on ohi. Mutta se on oikeastaan ihan terveellinen fiilis kun katselee esim. naapuriamme Ruotsia, jossa varotoimia ei toteutettu. On ihan mahdollista, että tässä on ns. uusi normaali: kättelemätön, halaamaton mutta hygieeninen sosiaalinen distanssi, johon pääsemme tottumaan. Ainakin siihen asti, että virus voidaan taltuttaa kemiallisesti. Ensikädessä montaa varmaan avoimesti hatuttaa uudet järjestelyt, mutta on tässä sitä jotain jännääkin. Vähän kuin koko kansa larppaisi!

Juuri se, että muualla kuin Suomessa koronan kontrolli on toteutettu rimaa hipoen ajaa meidät etsimään positiivisempiakin puolia tästä uudesta normaalista. Emme voi tietää milloin koko maan kattava larppi päättyy joten tilanteesta on tiristettävä sen parhaat osat. Kuntoutuja katsoo uutta arkeaan ja miettii miten tästä muka poimitaan positiiviset puolet. On totta että esim. rajoitteet ovat hankalia nieltäviä, mutta etäisyydellä on puolensakin, kuten lähes tahaton mindfulness kun kaikki on harkittava ennen siihen tarttumista, tai kuten se että me suomalaiset ovat aika etäistä kansaa noin yleensäkin ja etäisyys antaa luonnollisen suomi-introversialle tilaa hengittää. Etäisyys vaatii myös asennemuutosta.

Jaksamista työhön, mistä käsin sitä sitten teettekin! Muistakaa mennä uimaan.

-Jaakko, lähiasiakkaana taas