Sopimusvuori Ry kotisivu

Verstaan Verhonen

”Kivettynyt koteloni lakastuvan kukan varressa. Ei ulospääsyä, ei valoa. Elämä valuu ohitseni kuiskauksina tuulessa. Muut perhoset ovat jo aikaa sitten oppineet lentämään, kuuntelen vahvoja siipien iskuja ja luulen, etten koskaan tule samanlaiseksi.

Kuitenkin aikani riuduttua, alan erottaa tuulen kuiskauksista sanoja. Lempeitä, kannustavia sanoja. Tuuli vihjaa paikasta niityn toisella puolella, Verstaasta. Että sieltähän löytäisin kaltaisiani, enkä olisi yksin.

Tovi siinä menee, mutta saan murrettua kotelooni oven. Ulos kömpiessäni huomaan, että vaikka minullakin siivet on, ne ovat heikot ja harmaat. Lentämään en kykene, mutta pääsen kuin pääsenkin Verstaalle asti.

Se on uudenlainen kotelo, lämmin ja tilava. Sinne mahtuu monta eksynyttä perhosta. Jollain tuntosarvet vinossa, jollain katkennut kärsä. Kaikilla yhteinen päämäärä: oppia luottamaan, että tuuli kannattelee.

Pikkuhiljaa alan huomata, että vaikkeivät siipeni yhdessä yössä muutu sateenkaaren värisiksi, mieleni värit ovat kirkastuneet. Sitä paitsi, harmaan sävytkin ovat ihmeen kauniita, kun ne heijastuvat omista siivistä, jotka ovat viimein tarpeeksi vahvat viemään minut uusille niityille.”