Sopimusvuori Ry kotisivu

Sorinan Aniros

”Minä olen siili, joskus piikikäs, mutta sisimmältäni kuitenkin sydämellinen otus. Nimeni on Aniros, eikös kuulostakin aivan joltakin antiikin tarujen hahmolta? Jos sallitte, kertoisin teille lyhyesti tarinan saapumisestani Sorinaan. Nuorena siilinä elin välillä vauhdikastakin elämää, pesiä minulla oli ympäri kaupunkia. Olin kuitenkin kovin yksinäinen, poikaset olivat jo lähteneet pesästä ja eräiden huonojen kokemusten myötä piikkini olivat nousseet pysyvästi pystyyn ja muut alkoivat välttää seuraani. Osasin kyllä piikkeineni pitää puoliani, mutta samalla minusta tuli arka ja hieman pelokaskin otus. Eniten pelkäsin sitä, mitä toiset minun piikikkäästä olemuksestani ajattelivat.

Erään kerran ravintoa etsiskellessäni satuin päätymään Sorinan sisäpihalle. Oli kylmä ja sateinen päivä ja värjöttelin siinä tuulelta suojassa. Sisällä loisti lämmin valo, joka sai minut kiinnostumaan mitä Sorinassa tehdään. Ujosti raotin ovea ja tepastelin sisään. Ystävällisesti minut saatettiin ohjaajien luokse, joilta sain kuulla, kuinka voisin itse päästä mukaan toimintaan.

Eipä kerennyt kulua kuin muutama uusi auringon nousu, kun sain tietää, että voisin aloittaa pikimmiten Sorinassa! Kovinhan se pientä siiliä jännitti, mutta ensivaikutelmani paikasta antoi minulle luottoa, että tästä on tulossa jotakin elämääni muuttavaa. Tassuteltuani sisään ensimmäisenä aamuna minulle annettiin heti ikiomat villatöppöset tassuihini! Ne lämmittivät mukavasti, mutta vielä enemmän minua lämmitti se, kuinka piikikäs itseni kohdattiin tasa-arvoisena siilinä. Kaikki ottivat minut avosylin vastaan ja minusta tuli heti osa tätä lämminhenkistä yhteisöä: enää en ollut yksin, vaan jo pienessä hetkessä olin saanut paljon uusia ystäviä ja yksinäisyys oli vain muisto pikku siilin elämässä.

Sorinassa olen itsekin tullut hiljalleen varsin taitavaksi käsitöiden tekijäksi. Sen lisäksi olen nauttinut muun muassa levyraadeista, eri kielten opiskelusta, taukojumpasta, runoryhmistä sekä mukavista yhteisistä pienistä ja vähän isommistakin retkistä. Lisäksi on mahtavaa, kuinka iki-ihanat Hoivis-pajalaiset järjestävät toisinaan erilaisia tempauksia meille. En aiemmin tiennytkään, että Hoivis-pajassa voi kokeilla omaa sopivuuttaan hoiva-alalle. Pajalaiset tekevät paljon yhteistyötä Sorinan yli 65-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien kanssa. He esimerkiksi auttavat heitä kaikissa pienissä arkisissa ongelmissa, kuten vaikka puhelimen käytössä. Monesti he myös pitävät meille kaikille tietoiskuryhmiä vaikkapa ravinnosta tai liikunnasta.

Avoin ja yksilöä kunnioittava ilmapiiri on sopinut minulle kuin piikit siilille! Minäkin nimittäin olen uskaltautunut vetämään itselleni mieluisen harrastuksen myötä lukupiiriä muille täällä Sorinassa. Jos jostain syystä satun jännittämään huonon päivän sattuessa erityisen paljon, niin aina olen saanut tukea ohjaajilta niinä päivinä ja voin joustavasti säädellä osallistumistani Sorinan arjessa oman vointini mukaan. En olisi nuorempana uskonut, mutta tämän yhteisöstä saamani rohkeuden myötä merkityksellisyyteni on palannut, piikkini ovat laskeutuneet ja nyt pärjään paljon paremmin itsekseni kotipesänikin arkiaskareiden kanssa. Tämän myötä elämäni on saanut aivan uuden suunnan ja niinpä elämännuorani onkin nykyään: ’’Kohtaamisia sydämellä.”