Sopimusvuori Ry kotisivu

Alkuviikon kuulumisia harmaudesta huolimatta

Uusi viikko on alkanut viileän harmaana eikä keväinen aurinko ole nyt meitä piristämässä, takatalveakin on povattu tulevaksi tällä viikolla mutta pidetään mielet korkealla, kyllä ne keväiset ilmat sieltä taas tulevat 

Alkuviikon tapahtumia Kanavassa löytyy pari kappaletta; tiistaina 9.4 klo 10 pidetään pääsiäiskukkakurssi jossa saa kyhätä asetelmia koko talon piristykseksi, ne löytyvät valmistuttuaan ruokalan pöydiltä. Keskiviikkona ovat sosiaaliturvaneuvojat Annele ja Tiina Kumppanuustalo Arttelista täällä paikalla klo 10-11.30. Jos mieltä askarruttaa jokin etuuksiin, talouteen tai raha-asioihin liittyvä probleema tai kaipaat neuvoja muuten vaan niin käyhän heidän juttusillaan 

Mukavaa viikkoa ihan joka nokalle! 

Kanavan historian havinaa

Kanavan tiimi Kätevä teki kirjaimellisesti historiallisia löytöjä muuttamisen yhteydessä. Sopimusvuori täyttää pian 50 vuotta, ja oletettavasti sen alkutaipaleilta on säilynyt muutamia muistoja.

Ruotsiksi käsin kirjoitettu teksti mainitsi muutamaan otteeseen nobelpalkinnon. Käsiala on kadehdittavan kaunista. Paperi oli oikein ohutta ja huokoista: ehkä imupaperia? Joku oli kääntänyt kaksi sanaa suomeksi ja kirjoittanut lyijykynällä sanat ”tieteenhaara” ja ”saada” sanojen ylle.

Kätevässä tuskin enää käytetään näin vanhaa parsinlankaa, mutta pakkausten logot ja tekstit ovat edelleen varsin tyylikkään näköisiä.

Hieman erikoisempi löydös meidän modernien ihmisten silmiin oli pahvipurkillinen natriumkarbonaattia eli tuttavallisemmin puhdistettua soodaa. Liekö käytetty siivoukseen vai ensiapuvälineenä?

Tällaisia aikamatkoja menneeseen tekee mielellään. Tästä on helppo jatkaa hyvillä mielin viikonloppua kohti.

Terkuin Kanavan Klemmarista,

Sonja

Suomen Kädentaidot 2019 -messujen yhteistyötä

Suomen Kädentaidot 2019 -messut tekee hyväntekeväisyysyhteistyötä Sopimusvuori ry:n kanssa ja julkaisee muutaman viikon välein sopimusvuorelaisten tarinoita ja ajatuksia käsitöiden tuomasta hyvästä olosta, mielenvoimasta ja yhteisöllisyydestä. Tässä viimeisin tarina.

Kanavassa siskokset Mia ja Riikka kertovat omasta suhteestaan käsitöihin ja niiden voimaannuttavasta vaikutuksesta:

Mia: Olin nuorimman lapsen syntymän jälkeen masentunut, mikä on ihan yleistä. Silloin löysin ompelun ilon ihan kunnolla elämääni. Kun sain valmiiksi jotain käsillä tehtyä, se toi aina mielihyvää ja sen avulla pääsin siitä masennuksen alhosta pois. Silloin se käsityö jäi elämääni ihan pysyvästi. Tästä on pian 30 vuotta aikaa.

Riikka: Minä taas olen telonut tosi pahasti selkäni, mulla on useita selkäleikkauksia takanani. Olen ollut todella kipeä, on ollut kovat kivut, kovat lääkkeet ja oikeastaan ainoa asia mitä olen pystynyt tekemään, on ollut ne käsityöt mitä pystyy tekemään sohvalla selällään maaten. Ne on pitänyt mut hengissä ja järjissäni.

Mia: Mulla on suunnitelmana lähteä vielä kouluttautumaan mittatilausompelijaksi, koska se ompelu on kaikkein eniten mun alaani. Toki teen muitakin käsitöitä paljon.

Riikka: Sama juttu, olen aina ollut sellainen ihminen, että olen tehnyt käsillä paljon asioita, mun työtkin on ollut käsillä tehtävää työtä ja teen paljon erilaisia askarteluja ynnä muita. Sitten, kun siinä onnistuu, niin voi tuntea ihan oikeata, aitoa onnistumisen iloa. Se voi olla tosi vaikeata, että pääsee siihen onnistumiseen, mutta mitä vaikeampaa on saavuttaa se onnistuminen, sitä paremmalta se onnistuminen tuntuu. Vaikeuksien kautta voittoon.

Seuraa somessa: #kädentaidot2019 #hyväolokäsitöistä #yhdessämielenvoimaa

Selittämisen lyhyt oppimäärä

 

 

Tää on semmonen mikä jouluna, kun tulee se mies, ja sillä on se selässä se…”

”Aika loppui. Vastaus olis ollu pukinpussi.”

 

Työntäyteiset päivät laukkaavat vääjäämättä kohti viikonloppua. Tänä perjantaina eräässä Klemmarin neuvotteluhuoneessa seliteltiin yhtä sun toista sanaselityspelin merkeissä. Sääntöjä tuuletettiin uuteen kuosiin, jotta kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan peliin ja selittämään sanoja muille.

Arvuuttelun kohteina olivat muun muassa ”loimulohi”, ”Valkoinen talo”, ”turska” ja ”ananas”. Kaikki osallistujat saivat pisteitä, mutta kuten yleensä, joukosta erottui selkeä voittaja. Onnittelut jälleen hänelle!

Kiva ohjaaja voitti omassa lajissaan, sillä hän toimi tuomarina, pisteenlaskijana, virheidenkorjaajana, pikajuoksijana ja valkotauluvastaavana. Kuka sanoi, että lautapelaamiseen kuuluu vain istumista? Valkotaulun ja sanakorttien väliä juostaessa tuli kuulemma varsin kuuma.

Ohjaajien kunnon ylläpidon lisäksi pelaamisesta on muutakin hyötyä. Työyhteisössä joutuu joskus selittämään uusille työntekijöille, miten asioita tehdään, mitä tietyt asiat ovat ja mistä ne löytyvät. Kaikilla on joskus päiviä, jolloin sanat ovat hukassa, mutta ehkä tällä tavalla harjoittelemalla osaamme löytää puuttuvat substantiivit, adjektiivit ja mitä ne kolmannet olivatkaan.

Kevättä ulkona, kevättä sisällä!

Viikonloppua toivottaen,

Sonja Klemmarista

Kanavan kuulumisia

Auringon säteiden saattelemana olemme kulkeneet kohti kevättä. Tekemistä riittää niin että kuhina vaan käy. Jäsenlehtien tulostus ja postitus oli juuri työn alla ja sutjakkaasti saatiinkin se hoidettua, kuinkas muutenkaan. Tiistaina 19.3 pihaamme parkkeeraa Rekryauto hyvien työ- ja opiskeluvinkkien kera, klo 11-13 viipyilee siinä. Yhteisöllisyys on ajankohtainen puheenaihe nyt koko talossa, silmälläpitäen loppuvuoden käsityömessuja mutta siitä enemmän myöhemmin kunhan asia etenee.  Pidetään se vielä salaisuutena..

Tällä viikolla vietämme Aasialaisviikkoa ruokailun suhteen, ja Kapusta loihtiikin meille tapansa mukaan makunystyröitä kutittelevia lounaita. Ja tottahan tulevat vaalitkin näkyvät meillä mielenkiintoisena tapahtumana, eli keskiviikkona 27.3 pidetään vaalipaneeli klo 13-15. Paikalle saapuu kysymyksiin vastailemaan 10 henkilöä eri puolueista, joten tiedossa on varmasti hyvin mielenkiintoista keskustelua.

 

Yhteistyö Suomen Kädentaidot 2019 -messujen kanssa

KÄDENTAIDOT TEKEVÄT HYVÄÄ: YHTEISTYÖSSÄ SOPIMUSVUORI RY
UUTINEN 12.03.2019

Suomen Kädentaidot 2019 -messut tekee hyväntekeväisyysyhteistyötä tamperelaisen Sopimusvuori ry:n kanssa. Vuonna 1970 perustettu Sopimusvuori järjestää sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan palveluita viidessä yksikössä, lisäksi toimintaa on kahdessa matalan kynnyksen jäsenyhteislssö eli Klubitalossa. Messuille sopimusvuorelaiset toteuttavat muun muassa yhteisöllisesti tehdyn käsityön, keskusteluapua, keskustelupaneelin ja tuovat osastolleen myyntiin mielenterveyskuntoutujien tekemiä tuotteita koruista jakkaroihin ja stressileluihin kerätäkseen varoja toimintaansa.

Yhteisökäsityön tekeminen on jo alkanut
Sopimusvuori ry:n yhteisökäsityö ”Yhdessä mielenvoimaa” syntyy Työvalmennusyksikkö Kanavan Kätevä-nimisessä toimintayksikössä, jossa mielenterveyskuntoutujat tekevät muun muassa tilauskäsitöitä ja alihankintaa. Alkuperäinen idea yhteisöllisesti toteutettaviin palapelin paloihin oltiin saatu samankaltaisesta teoksesta, missä paloja myytiin orpokodin hyväksi. Toteutus ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista kuin vain valmiin idean kopiointia, vaan se vaati kuukauden kehitystyön, minä aikana Kanavan asiakkaat ja ohjaajat yhdessä päivittäin suunnittelivat ja koekappaleilla testasivat prosessin jokaisen vaiheen.

Kun suunnittelutyö on tehty, alkaa monivaiheinen toteutustyö. Ensin pitää tehdä kaava, jota sitäkään ei ollut ennestään valmiina. Seuraava vaihe on leikata kankaaseen liimapaperi ja kangas oikean kokoiseksi. Sitten liimapaperi silitetään ja paperi poistetaan niin, että kankaaseen jää vain liima, jonka jälkeen silitys toistetaan. Seuraavaksi kaavan avulla piirretään kankaaseen kuva palapelin palasta. Sitten palat leikataan irti toisistaan, ommellaan piirretyn viivan mukaan ja vasta sitten leikataan lopulliseen muotoonsa. Leikatut palat lähetetään 20 kappaleen nipuissa Sopimusvuori ry:n yksiköihin, missä asiakkaat saavat jokainen tuunata oman palansa. Palat tehdään yksilöllisiksi kangaspalalla, johon voi haluamallaan tavalla kirjailla jonkin yhteisöllisen ja itseä voimaannuttavan lauseen, sanan, aforismin, runonpätkän – mitä vain haluaa. Toiset kirjoittavat kirjoituskoneella, toiset käsin tai vaikka ristipistoin. Sen jälkeen palat palaavat Kätevään, jossa niihin vielä lisätään koristeluja.

Muutamassa viikossa jo 600 palaa
Vaikka prosessi on näin monivaiheinen, palapelin pohjia valmistui Kätevässä vain muutamassa viikossa jo lähes 600. Täysin valmiita palojakin on jo nyt yli 50. Työ ei ole helppoa – erityisesti palojen kaarien ompelu vaatii suurta taitoa ja kärsivällisyyttä, jotta jäljestä tulee tasaista. Mutta hienointa tällaisessa yhteisöllisessä teoksessa on, että ihan jokainen osaa ja pääsee osallistumaan johonkin työvaiheeseen. Kaikki sopimusvuorelaiset saavat tehdä ainakin yhden palapelin palan osaksi yhteistä mielenvoimaa – ahkerimmat pääsevät tekemään useammankin.

Seuraa yhteistyötä somesssa aihetunnisteilla #kädentaidot2019 #hyväolokäsitöistä #yhdessämielenvoimaa #sopimusvuoriry #yhteiskunnallinenyritys #avainlippu!

 

Lähde:

https://www.kadentaidot.fi/fi/uutinen/kadentaidot-tekevat-hyvaa-yhteistyossa-sopimusvuori-ry/

 

Kansainvälinen naistenpäivä 8.3

Oikein hyvää naistenpäivää!

Bertan ja Iivarin päivä Kätevässä

”Heissulivei, minä olen Bertta ja asustelen Kanavan tiloissa, Kätevän yksikössä. Olen varsin vilkas luonteeltani…”

”Varsinainen sähköjänis, aina menossa”, Iivari toteaa väliin.

”Minulla on kuulossa vikaa, olin ennen vinttikoiraradalla, mutten enää kuullut lähtölaukausta ja siksi tulin tänne Kanavaan. Itse olet tuollainen hiljainen hössykkä”, Bertta tuumaa.

”Niin, ennen olin masentuneena kotipesässä ja metsästin vain jäniksiä. Täällä Kanavassa olen oppinut, että pupu voi olla muutakin kuin paisti, todellinen ystävä.”

Tavallisesti Bertta ja Iivari istuskelevat hyllyn päällä ja seuraavat Kätevän touhuja ja siinä sitä onkin ihmeteltävää! Kun viimeinen lähtijä sammuttaa valot, Bertta ja Iivari heräilevät päivähorroksestaan. Jälleen on päivä takana ja on seurattu puuhakkaiden ihmisten touhuja. Päivän aikana onkin tehty vaikka mitä! Vauhdikkaasti on tänäänkin syntynyt ompelukoneella käytännöllisiä kasseja ja aina tarpeellisia säilytyskoreja, jotka ovatkin mainioita piilopaikkoja Iivarin ja Bertan leikeissä. Ja onhan ommeltu myös alihankintana kypärämyssyn vuoriin vanua, pysyy näin lasten korvat talvella lämpiminä. Iivarille on huovutettu kavereita ja samat näppärät kädet ovat tehneet myös huovutettuja kauniita kransseja.

Taiteelliset kortit odottavat ostajaansa. Niitä löytyy moneen juhlaan. Näyttää siltä, että kankaanpainamisessa on valmistumassa kaunista uniikkia kangasta. Bertta ja Iivari toivovat salaa, että heidät vielä joskus ikuistetaan kuvina kankaaseen. Osa ihmisistä on kyllä ihan koukussa. Vauvat saavat virkattuja leluja ja aikuiset lämpimiä ja tarpeellisia pipoja. Tyytyväisinä näkemäänsä Bertta ja Iivari jatkavat jokaöisiä leikkejään.

Bertan ja Iivarin päivä Kaprassa

Bertta oli Kapran aamupalaverissa huolissaan kapralaisten yhteisellä sieniretkellä keräämistä suppilovahveroista. ”Olisikohan ne pitänyt ryöpätä?”, hän kyseli kaikilta. ”Suotta huolehdit,” Iivari rauhoitteli, ”eivät suppilovahverot ole myrkyllisiä.” Edellisellä viikolla Bertta oli vuorostaan saanut rauhoitella Iivaria, kun asiakkaan kunnostettavana ollut vanha pöydänkansi oli hetkellisesti kadonnut jonnekin. Yhteistyöllä pöydänkansi onneksi löytyi pian lautapinon takaa aivan ehjänä ja Iivari pääsi tekemään kunnostustyönsä loppuun.

Kun päivän tehtävänjako oli suoritettu, Bertta tohotti jo innoissaan, että pitäisi pian loikata auton rattiin, jotta ehditään saada ruokakuljetukset alta pois ennen haravointihommiin lähtöä. Iivari hörppäsi kaikessa rauhassa kahvia ja myhäili itsekseen. Toki hänkin odotti päivän askareita jo innolla, mutta Iivari tarvitsee kuitenkin oman mietintäaikansa ennen töihin ryhtymistä. Aamupäivällä hän tekisi jäähyjakkaroita, jonka jälkeen puutyöryhmällä on vuorossa tuotekehityspalaveri, jossa ideoitaisiin tuotantoon uusia, uniikkeja käsitöitä. Ja jos aikaa ja jaksamista jää iltapäiväksi, Iivari meinasi saattaa loppuun rahin, jota hän teki ihan itselleen. Vaikkei Iivari sitä ääneen tohtinut sanoakaan, niin hän oli rahista erityisen ylpeä. Olihan hän uskaltanut tarttua työhön, vaikkei aluksi aivan uskonutkaan saavansa projektia koskaan valmiiksi. Onneksi ohjaajat ja toiset kapralaiset neuvoivat ja kannustivat häntä eteenpäin.

Yhteistyöllä myös Bertta ja Iivari pääsevät aina lopulta yli hetkittäisistä yhteentörmäyksistä, joita heidän erilaiset persoonansa joskus aiheuttavat. Bertta on rohkaissut Iivaria, ja Iivari puolestaan opettanut Berttaa ottamaan rauhallisesti. Heidän molempien mielestä on palkitsevaa tehdä tuotteita ja tuottaa palveluita, joista saatavat voitot sijoitetaan positiivista mielenterveyttä ja heidän omia työllisyysmahdollisuuksiaan edistävään toimintaan. Päivän päätteeksi Bertta ja Iivari menevät hyvillä mielin kotiin tietäen, että taas seuraavallakin kerralla on luvassa monipuolista, mielenkiintoista ajankulua ja yhdessäoloa. Loppuviikosta he pääsevätkin työpäivän jälkeen yhdessä keilaamaan.

Bertan ja Iivarin päivä Kapustassa

”Minä olen aina halunnut oppia laittamaan hyvää ruokaa”, Bertta pohdiskeli ääneen. ”Sitähän voisi täällä Kanavalla päästä kokeilemaan Kapustassa”, Iivari totesi. ”Mikä se Kapusta on?” Bertta ihmetteli. ”Se on Kanavan keittiö, jossa laitetaan kaikille ruokaa”, Iivari selitti tietävästi. ”Siistiä! Mennään sinne” Bertta innostui. Niinpä he yhdessä osallistuivat Kapustan aamupalaveriin, jossa tehtiin päivän työnjako. Iivari ilmoittautui siivoustiimiin, sillä ajatteli sen olevan sellaista, jossa riittää sopivasti puuhasteltavaa koko päiväksi. Bertta ei millään osannut päättää mitä haluaisi tehdä, sillä oli kiinnostunut aivan kaikesta. Niinpä hänestä tehtiin ”jokapaikanhöylä”, jonka tehtävänä on avustaa siellä missä apua tarvitaan.

Kapustassa riitti puuhaa, sillä sinäkin päivänä lounasta tehtiin jopa kahdelle sadalle hengelle. Bertta auttoi nakkikeiton valmistamisessa kuorimalla perunoita ja salaatin tekemisessä pilkkomalla kurkkua. Sitten hän meni laittamaan edellisen päivän esiliinat ja työpaidat pyykkikoneeseen Kapustan pienessä pyykkihuoneessa. Lounaan lähestyessä Bertta laittoi lautaset ja lusikat linjastolle odottamaan ruokailijoita ja taitteli kaikille serviettejä valmiiksi. Touhuttavaa riitti, eikä Bertta millään osannut päättää mistä piti eniten.

Iivari taas aloitti päivänsä tiskaamalla aamupalalta jääneet puurolautaset ja tarjottimet. Samalla hän seuraili Kapustan vilskettä sivusta. Keittiöllä tuntui olevan hyvä henki ja asiakkailla oli hauskaa keskenään. Yhden kerran Iivari uskaltautui kertomaan uusille työkavereilleen juuri kuulemansa vitsin ja sai muut nauramaan kippurassa. Niinpä Iivari rohkaistui ja uskalsi lounaalla mennä uusien työkavereidensa kanssa samaan pöytään istumaan.

Päivän päätteeksi Bertta ja Iivari kävivät läpi kokemuksiaan: ”Nyt minä tiedän, miten tehdään nakkikeittoa ja salaattia ja pestään pyykkiä ja käytetään niitä isoja uuneja ja ja…” Bertta touhotti. Iivari kuunteli ystävänsä juttuja hiljaa ja hymyili itsekseen, sillä hänenkin päivänsä oli sujunut oikein mukavasti työn touhussa. ”Mennäänhän Kapustaan toistekin”, Bertta sanoi Iivarille ja tämä nyökkäsi tyytyväisenä.