Sopimusvuori Ry kotisivu

Tutustu Kaarisiltaan

Kaarisiltaan olet lämpimästi tervetullut. Soita ja sovi itsellesi oma henkilökohtainen tutustumisaikasi!

Asiakkaiden kertomaa, miksi käyn Kaarisillassa:

  • saan olla tuttujen kanssa
  • jos olisin vain kotona, seinät kaatuisivat päälle
  • näen ystäviä, en ole yksin
  • tukea ja elämänsisältöä
  • en ole yksin kotona
  • saan kuulua johonkin ryhmään
  • paljon mukavia töitä ja ryhmiä
  • mukava yhteisö
  • ihanat ihmiset ja sosiaalisuus
  • toimintaa

Leenan tie pimeästä valoon

Hervantalainen Leena, 51, on aina ollut erityisherkkä. Hän sanoo kuoleman varjostaneen elämäänsä pienestä näihin päiviin asti. Kun Leena oli 25-26-vuotias, seitsemän sukulaista kuoli yhden vuoden aikana, heidän joukossaan oman sisaren puolivuotias vauva, sisar itse ja hänen odottamansa lapsi. Leenalla puhkesi paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

90-luvulla Leena asui maalla Lempäälässä, mutta ei uskaltanut sielläkään enää lähteä ulos kodistaan. Sosiaalisten tilanteiden pelkoaan hän lääkitsi alkoholilla, jotta uskaltaisi lähteä ulos. Silloin ystävä sanoi, että Leenan pitäisi päästä mielenterveystoimiston asiakkaaksi. Siitä alkoi mielenterveyskuntoutuksen pitkä tie.
Mielenterveystoimistosta saadun lääkkeet eivät auttaneet Leenaa, joka ei toiveistaan huolimatta ole saanut terapiaa matkansa aikana. Sairaus ei kadonnut ja ihmiset pelottivat edelleen eikä terapian hankkimiseen ole ollut voimavaroja, kun jopa puhelimessa puhuminen läheisille ihmisille on välillä ollut ylivoimaista. Leena päätti paeta ongelmiaan muuttamalla ja toivoi, että uudessa paikassa elämä alkaisi uudelleen.

Se uusi paikka oli vuoden 1996 Hervanta, jossa Leena toivoi voivansa kulkea kuten muutkin ihmiset.
– Edelleen kuitenkin join, että uskaltaisin edes kauppaan. Mielenterveystoimistosta sanottiin, että juominen pitäisi lopettaa. He eivät ymmärtäneet, että en uskaltanut mennä mihinkään, jos en ollut juonut, taiteellisesti lahjakas ja kielellisesti synnynnäinen tarinankertoja Leena sanoo.
Ensimmäinen Leenan tapaama psykiatri oli kertonut, että joku hänen potilaistaan oli tervehtynyt paniikkihäiriöstään yhdentoista vuoden jälkeen. Leena, joka halusi ylläpitää toivoa, alkoi pitää yhdentoista vuoden rajapyykkiä kohtana, jolloin ehkä paranisi. Kun yksitoista vuotta alkoi tulla täyteen, ahdistus paheni.
– Vuonna 2001 join viiden kuukauden ajan joka päivä ja yritin itsemurhaa. Tuntui, etten mitenkään jaksa, Leena sanoo nyt.
Juominen ja itsemurhayritys johtivat Leenan Pitkäniemen sairaalaan. Siellä hän sai kuitenkin olla vain kaksi viikkoa ja pettymys oli kova. Leena lähetettiin lääkkeiden kanssa kotiin.
– Join taas koko kesän. Ystävän kanssa mietittiin, että tapammeko itsemme vai soitammeko apua, Leena sanoo.
Apua soitettiin. Leena ja ystävä pääsivät taas muutamaksi viikoksi katkaisuasemalle.

Pettymyksistä toivoon
Leena on joutunut pettymään hakiessaan apua monta kertaa. Kun yksitoista vuotta oli tullut täyteen, Leena hakeutui omalääkärille ja sai lääkkeet, jotka auttoivat vähän. Alkoholi sotki kuitenkin lääkkeen vaikutuksen ja Leena päätti pärjätä ilman lääkkeitä. Leena masentui entisestään.
Taloudellisella puolella oli myös hankaluuksia, sillä työkyvytön Leena sai työhönosoituksen paikkaan, johon ei ollut työpaikan mielestä sopiva. Siitä seurasi pitkä viisivuotinen työssäoloehtokarenssi, jonka aikana hänelle ei kuitenkaan tarjottu töitä. Leenasta tuli sosiaalitoimiston asiakas, mutta hänellä ei ollut voimia hoitaa asioitaan. Karenssin päätyttyä töitä kuitenkin tarjottiin.

– En ole hankkinut lapsia, Leena sanoo. – En voinut. Nyt ystävillä on jo lapsenlapsiakin ja mietin, millaista se voisi olla, jos sairaus olisi saatu hoitoon ajoissa.
Leena on käynyt terapiassa myös A-klinikalla. Kun sen toiminta loppui, Leenasta tuntui, että hän jää tyhjän päälle. Sieltä häntä ohjattiin tuetun asumisen piiriin. Tuetun asumisen työntekijä kävi hänen luonaan kaksi vuotta viikoittain.

Työntekijälle, joka kävi hänen luonaan, Leena sai vihdoin sanottua, ettei enää jaksa. Työeläkeselvityksessä viisi eri lääkäriä ja psykiatri totesivat Leenan täysin työkyvyttömäksi. Sen jälkeen asia eteni vakuutusoikeuteen koska Kelan ja vakuutusyhtiön mielestä Leena oli työkykyinen. Päätös oli, että Leena oli työkykyinen.
Leena oli kuullut Sopimusvuori ry:n Kaarisilta-toimintakeskuksesta vuonna 2017. Yhdessä tuetun asumisen työntekijän kanssa lähdettiin tutustumiskäynnille, vaikka Leena ei odottanut käynniltä juuri mitään. Pettymyksiä oli takana jo monta. Tutustumiskäynnin jälkeen hän alkoi kuitenkin käydä Kaarisillassa, joka tarjoaa sosiaalista kuntoutusta ja kuntouttavaa työtoimintaa.

Viime keväänä pelot ja ahdistus katosivat yhtäkkiä. Leena sanoo sen olevan Kaarisillan ansiota.
– Täällä olemme kaikki samalla viivalla. Olen saanut ystäviä sekä täältä että ulkopuolelta, Leena sanoo.
Alkoholinkäytön Leena on lopettanut kokonaan ja kesäkuussa hän on ollut raittiina kolme vuotta. Elinpiiri on laajentunut ja Leena uskaltautui kaarisiltalaisten kanssa ensi kertaa esimerkiksi linja-autoon, joiden käyttäminen oli ahdistuksen vuoksi ollut mahdotonta jo vuosikymmenten ajan.
– Sydän hakkasi linja-autoon noustessa, mutta menin silti. Keskustorilla oli voittajafiilis, kun en ollut jäänyt matkalla pois. Nyt nautin matkoista kovasti, katselen maisemia ja nautin.

Nyt Leena haluaa nähdä joka päivä ihmisiä ja elää. Hän kokee, että on hirveä kiire tehdä ja kokea kaikkea sitä, mitä ennen ei uskaltanut ja voinut.
– Olen rukoillut joka ilta, etteivät ahdistus ja pelko enää palaa. Puolet elämästäni meni pelkäämiseen, hän sanoo.
Leena suunnittelee varovasti, että hän voisi käydä kertomassa tarinaansa muille, joita se voisi auttaa. Tarve auttaa ja antaa vertaistukea on kova. Leena toteaa, että hän voisi vaikka hakea toisen ihmisen mukaan toimintaan kädestä pitäen.

– On tärkeää, että ihmistä odotetaan jossain, hän sanoo. – Tämä oli viimeinen oljenkorteni.
Hervannassa sijaitseva Kaarisillan toimintakeskus/Sopimusvuori ry tarjoaa sosiaalista kuntoutusta, vahvistavaa kuntouttavaa työtoimintaa sekä työhön ja opiskeluun suuntaavaa kuntouttavaa työtoimintaa näitä palveluja tarvitseville aikuisille.

 

Juttu on julkaistu Hervannan Sanomissa 14.03.2018